Madventures ei ole vain useamman tuotantokauden poikinut TV-sarja. Tuoteperheeseen kuuluu myös neljä kirjaa, joista uusin ilmestyi tänä syksynä.
Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin matkailuohjelma Madventures on kannustanut kansalaisia kotisohvilta kaukomaille jo yli kymmenen vuoden ajan. Sarja teki travellauksesta muotia Suomessa ja on sittemmin saavuttanut suosiota ulkomaillakin.
Töllöviihteen sijaan kaksikko on panostanut viime vuosina kirjoittamiseen. Johnny Knigan kustantamat Madventures-opukset eivät ole tutun brändin ympärille kyhättyjä rahastuksia, vaan erittäin tasokkaita teoksia sarjan ystäville ja muille vieraista kulttuureista kiinnostuneille.
Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas (2007)
Yhdessä Ari Lahdenmäen kanssa kirjoitettu Kansainvälisen seikkailijan opas on ensiluokkainen tietopankki reppureissauksesta kiinnostuneille. Yksiin kansiin on ahdettu valtavasti informaatiota helposti sulateltavassa muodossa.
Kirjasta on apua matkanteon kaikissa vaiheissa alkuvalmisteluista alkaen. Myös mahdollisia kauhuskenaarioita ja niissä toimimista käydään läpi. Tiukasta asiasta huolimatta tyyli on Madventuresille uskollista. Huumori kukkii ja verbaaliakrobatia on siirretty sujuvasti paperille.
Monipuolisuudessaan Kansainvälisen seikkailijan opas on kuin tosielämän vastine Sudenpentujen käsikirjalle. Miten sieppaustilanteessa toimitaan? Entä miten Guinea-mato poistetaan jalasta? Kirja vastaa myös kysymyksiin, joita vain harva älyää esittää.
Teoksen kaikenkattavuus yllättää ja huvittaa. Esimerkiksi eksyneille opuksesta löytyy askarreltava aurinkokello. Jos hätä on perinteisempää sorttia, voi kirjan tyhjiä viimeisiä sivuja repiä parempien pyyhintäpapereiden puutteessa.
Vaikka teos on tarkoitettu mukaan matkalle, toimii se myös kotisohvan viihdelukemisena. Vähän väliä miehet muistelevat värikkäästi omia seikkailujaan. Loppuun on liitetty myös lyhyt historiikki, joka summaa kaksikon taivalta kirjan ilmestymisvuoteen saakka.
Madventures: Kansainvälisen seikkailijan opas on oman alansa merkkiteos. Vaikka kirjalle on kertynyt jo ikää, on se edelleen ajankohtainen. Perusteellisempia oppaita travellereille ja kumppaneille ei ole vielä tehty.
Mad Cook – Kulinaristinen seikkailukirja (2010)
Televisiosta tutussa Mad Cook -osiossa seikkailijakaksikko tutustuu maailman erikoisimpiin ja suomalaisesta näkökulmasta katsottuna yrjöttävimpiin ruokiin. Herkutteluhetkiä apinanaivojen, ankansikiöiden ja muiden makunautintojen parissa kerrataan kaksikon toisessa kirjassa.
Mad Cook – Kulinaristinen seikkailukirja ei keskity vain yrjöttävillä ruoilla mässäilyyn. Palstatilaa saavat myös matkojen herkullisimmat sapuskat ja juomat sekä mielenkiintoiset kertomukset tv-sarjan kulisseista.
Ydinsisällön muodostavat kuitenkin Rikun ja Tunnan moniulotteiset pohdinnat ruoan etiikasta ja asemasta yhteiskunnassa. Miehet kääntävät ennakkoasetelman ylösalaisin ja pyrkivät osoittamaan, että yököttävimmät ateriat löytyvät omilta lautasiltamme.
Luonnosta vieraantunut yhteiskuntamme eineksineen ja ravintolisineen saa osakseen runsaasti kritiikkiä. Etenkin kuvaukset lihan tehotuotannosta hätkähdyttävät.
Aivan kaikkea paasausta ei pysty nielemään purematta. Ruokafirmojen pahoista päämääristä ja länsimaisen tieteen puutteista olisi ollut hyvä lukea myös kilpailevia argumentteja. Kärkevine mielipiteineen Kulinaristinen seikkailukirja onkin neljästä teoksesta ristiriitaisin.
Erikoisena ratkaisuna sosiaaliset kommentaarit on kirjoitettu Rikun ja Tunnan dialogiksi. Rakenne keventää pitkää paasausta, muttei tunnu täysin luonnolliselta.
Turhan usein toinen keskustelija jää puhtaaksi statistiksi, kun toinen luettelee valmiita tilastoja luvun aiheesta. Onneksi edes hetkittäin keskustelut kiihtyvät kiivaiksi väittelyiksi, joita on ilo lukea.
Kritiikistä huolimatta tietokirja on ansainnut nimityksensä vuoden 2010 matkakirjaksi. Järkälemäinen teos pureutuu teemaansa samalla antaumuksella kuin sitä edeltänyt Kansainvälisen seikkailijan opas. Lisäbonuksena pakettiin kuuluu DVD, johon on kerätty kaikki telkkarin Mad Cook -tuokiot.
Mad World – Seikkailijan Atlas (2011)
Kahden ensimmäisen kirjan aiheet olivat helppoja valintoja, mutta kolmannen kohdalla herää pieni ihmetys. Eivätkö nopeasti vanhentuvat karttakirjat ole internetin aikakaudella jääneet turhiksi?
Myös Mad Worldin kirjoittajat tiedostavat dilemman. Urakkaa perustellaan sillä, ettei vastaavasta näkökulmasta rustattua, koko maailman kattavaa kohdeopasta ole aiemmin kirjoitettu.
Sellaisena Mad World – Seikkailijan Atlas ajaakin asiansa. Kansainvälisen seikkailijan opas keskittyi yleishyödyllisempiin vinkkeihin, mutta sen itsenäinen jatko-osa esittelee erikseen kaikki maailman valtiot.
Tylsän luennoinnin sijaan maat käydään läpi tuoreesta Madventuresin näkövinkkelistä. Värikkäästi kirjoitetut poiminnat eivät pureudu kovin syvälle kulttuureihin. Yli 200 valtion ja muun alueen kokonaisuudessa tämä on toki ymmärrettävää, kun esittelyille on varattu tilaa vain puoli sivua seutua kohden.
Jos Kansainvälisen seikkailijan opas on käytännöllinen käsikirja, niin Seikkailijan Atlas on siihen verrattuna viihteellisempi kokemus. Näyttävillä kuvilla varustetut maaesittelyt toimivat myös tehokkaina reissuhimon herättäjinä.
Pelkissä maiden esittelyissä ja karttasivuissa olisi turhan vähän luettavaa. Kirjan loppuosassa käsitelläänkin maailman tilaa eri aihealueittain, kuten väestön, kielien ja ympäristön kannalta. Rikun ja Tunnan matkapäiväkirjaotteilla pohjustetut osiot antavat runsaasti mietittävää. Aivan teoksen loppuun on koottu mahdollisia matkakohteita ja reitti-ideoita maailman eri kolkista.
Mad World – Seikkailijan Atlas pyrkii kunnianhimoisesti kaappaamaan koko maapallon kansiensa väliin. Suuruudenhullu suunnitelma pakottaa esittelyt osin pintaraapaisuiksi. Karttakirja viihdyttää, vaikkei teekään enää edeltäjiensä kaltaista vaikutusta.
Mad Manners – seikkailijan etiketti (2012)
Kirjaperheen kuopus lähestyy maailmaa rajatummin. Millaisia tapoja matkaajan kuuluu ulkomailla tietää? Mad Manners – seikkailijan etiketti yhdistää huvin ja hyödyn esitellessään eri kulttuurien käytäntöjä.
Mad Manners jakaa maailman karkeasti kymmeneen kulttuurialueeseen, jotka käsitellään omissa luvuissaan. Suurennuslasin alle pääsevät niin tervehdykset kuin tabutkin.
Madventures-miehet muistelevat uutuuskirjassakin omia matkojaan, tosin edellisiä teoksia vähemmän. Hyvä niin, sillä kirjasta toiseen kierrätetty vitsi rituaalikylpemisestään tunnetun Allahabadin ruotsalaisen oloisesta nimestä (”alla ha bad”) alkaa pikkuhiljaa toistamaan itseään.
Mad Manners – seikkailijan etiketti on kevyttä lukemista, sillä tiedot esitetään erittäin tiiviisti ja ilmavasti. Yli sivun mittaiset tekstit ovat harvinaisuuksia lyhykäisten anekdoottien seassa. Runsailla kuvilla koristeltu kirjanen sopiikin hyvin satunnaiseen pläräilyyn.
Mistä kannattaa aloittaa, jos haluaa perehtyä Madventuresin kirjalliseen tuotantoon?
Ensimmäisenä kynäilty Kansainvälisen seikkailijan opas on pätevä yleisteos, jota siteerataan ahkerasti myöhemmissä kirjoissa. Jokainen kirja on kuitenkin oma itsenäinen kokonaisuutensa. Valinta kannattaakin tehdä omien kiinnostusten mukaan.