Klikkaamalla saat aikajanan isommaksi.

Laitoksen halvaannuttanut häirintäjuttu odotti päätöstä yli kymmenen kuukautta. Rehtori teki päätöksen vasta, kun oli jo tiedossa, että kantelijat vaihtavat työpaikkaa.

Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa kyti vuosia vaikea työilmapiiriongelma. Nykyisin Oulun yliopistossa professorina toimiva Maarit Järvenpää kanteli esimiesasemassa olleesta miehestä tiedekuntaan syyttäen häntä työpaikkakiusaamisesta. Hän kertoo myös valittaneensa seksuaalisesta häirinnästä.

Silloinen dekaani Matti Manninen teki asiassa päätöksen vuonna 2007. Asiakirja on salainen, eikä tietoa sen sisällöstä saa antaa sen enempää Järvenpää kuin päätöksen valmistellut tiedekunnan hallintopäällikkö Matti Pylvänäinenkään.

Asian käsittely ei päättynyt tähän. Järvenpää kanteli yliopiston keskushallintoon, silloiselle hallintojohtajalle Erkki Tuunaselle toukokussa 2008. Jo ennen sitä rehtori Aino Sallinen oli kuullut asiasta ja pyytänyt dekaanin päätöstä ja siihen liittyviä asiakirjoja tiedekunnasta.
Tuunanen kuuli touko-kesäkuun vaihteessa tuoreeltaan matematiikan ja tilastotieteen laitoksen henkilöstöä. Kesän jälkeen kuulemisissa kerätyt tiedot kerrottiin asianosaisille ja heiltä pyydettiin vastineita.

Järvenpää toimitti vielä lisää kirjattuja valituksiaan syksyn mittaan. Silloin Järvenpään mukaan hallintojohtaja Tuunanen oli sanonut, että asian päätymisestä julkisuuteen voisi olla vakavia seurauksia.
Aino Sallinen selitti sähköpostiviestissään Järvenpäälle:
“Kommunikaatiossa on hyvä erottaa toisistaan varoittaminen ja uhkailu, josta varmasti ei ole ollut kyse. Julkisuus toimii aivan omien lainalaisuuksiensa mukaan ja arvaamattomuuksiensa perusteella, mistä omaa henkilökuntaa on joskus tarpeen muistuttaa monista tapauksista viisastuneina”.

Tuunanen sai selvityksensä valmiiksi loppuvuodesta 2008. Tässä vaiheessa riidan aiheuttamat ongelmat laitoksella olivat jatkuneet jo ainakin kaksi vuotta.

Päätöksen saaminen kuitenkin kesti vielä neljä kuukautta. Hallintopäällikkö Matti Pylvänäinen kuvailee päätöksen odottamiseen kuluneita kuukausia “raastaviksi”.
“Soitin muutaman kerran päätöksen perään kiirehtiäkseni sitä”, hän kertoo.
Rehtori kuitenkin teki päätöksen vasta, kun oli jo tiedossa, että Järvenpäät lähtisivät Jyväskylän yliopistosta Ouluun. Rehtorille oli myös kerrottu jo prosessin aikana, että Jyväskylästä lähtisi huippututkimusyksikkö heidän mukanaan.

Rehtori Sallinen ei ehtinyt kommentoida asiaa ennen lehden painoonmenoa kiireisen aikatauluun vedoten. Kysyimme Salliselta mm. seuraavia asioita:

Miksi hän teki päätöksen vasta maaliskuun lopussa? Odottiko hän tietoa siitä, saako Järvenpää hakemansa professuurin Oulusta?
Kysyimme myös, toteutuiko asianosaisten oikeusturva, kun päätöksenteko kesti yli 10 kuukautta. Vaikuttiko huippututkimusyksikkö asian käsittelytapaan tai aikatauluun?

Julkaisemme vastaukset verkossa, kun ne saadaan.

Aiheesta lisää:

Rehtorin vastaus:

Rehtorin sihteeri Anna Rantanen lähetti 19.6. sähköpostia, jossa kertoi rehtorin haluavan oikaista seuraavaa:

1) Väite viivyttelystä on virheellinen ja puutteelliseen valitusprosessien tuntemiseen perustuva.

Asia koski yliopiston työntekijöihin työntekijäasemassa ja henkilökohtaisesti liittyviä kysymyksiä. Näiden molempien osa-alueiden ja asianosaisten oikeusturvan kannalta on ollut ensisijaisen tärkeää, että asiaa on selvitetty perinpohjaisesti ja huolellisesti.

Artikkelissa puhutaan koko ajan häirinnästä, mikä käsiteltiin jo dekaani Mannisen päätöksessä 26.11.2007. Sen sijaan hallintojohtajalle 19.5.2008 osoitetussa kirjeessä tuotiin esille dekaanin päätöksen jälkeisiä asioita, jotka voitiin tulkita epäasialliseksi tai syrjiväksi kohteluksi, myös kiusaamisen kokemukseksi. Uusia asioita tuotiin esille vielä syksyllä 2008. Viimeinen kirjoitus on päivätty 8.12.2008. Tämän jälkeen saattoi varsinaisen päätöksen valmistelu alkaa.

Yliopistolla on nollatoleranssi sekä häirintään että kiusaamiseen. Esiin tuotuja ongelmia on käsiteltävä asian vaatimalla vakavuudella ja aikataululla. Tällaisissa tapauksissa on kaksi tai useampi osapuoli kuulemisineen, vastakuulemisineen ja muistioineen. On muistettava, että kyseessä ei ole oikeudenkäynti, jossa jaetaan tuomioita. Ensisijaisena tavoitteena on saada loppumaan epäasiallinen käyttäytyminen, mikäli sitä on esiintynyt. Tällöin itse käsittelyprosessi on monipolvisine kuulemismenettelyineen keskeinen, ja myös sovintoa yritetään saada aikaan. Kaikkien asianosaisten tasapuolinen kohtelu ja huolellinen asian käsittely on parasta mahdollista oikeusturvaa.

2) Väite kytkeymästä huippututkimusyksikköön on täysin perätön. Tutkintaprosessi eteni omalakisesti, eikä näillä prosesseilla ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.