”Panette meidät viralta!”, huudahti epätoivoinen prostituoitu seksuaalisen vallankumouksen vapauttamille naisille. Hänen huolensa
oli aiheellinen. Naisten enemmistön toiminta suhteessa seksiin on kuin OPECin toiminta öljyn suhteen. Mitä pienempi on tarjonta, sitä korkeampi on hinta. Jos kaupasta saa maitoa, mies ei osta lehmää.
Seksikartelli tarkoittaa siveellisten naisten liittoumaa halpaa seksiä tarjoavia naisia vastaan. Kartellia pidetään yllä sanktioiden avulla.
Halpoja naisia huoritellaan, jotta he palaisivat siveelliseen ruotuun.

Seksikartellivietti on mustasukkaisuuden kaltainen biologinen ilmiö. Kumpikin suuntautuu kilpailevia naisia vastaan, mutta seksikartellilla ei ole yksittäistä suojeltavaa objektia.
Seksikartellivietti selittää, miksi monet naiset ovat hyvintuohtuneita prostituutiosta, vaikka heillä itsellään ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Myös termin ”naiskaupan uhri” feministinen suosio kumpuaa samasta lähteestä, vaikka ylivoimainen enemmistö naisista tulee seksityöhön vapaaehtoisesti.
Konservatiivit ja feministit yrittävät väittää vastahakoiselle prostituoidulle: ”Sinä olet uhri, usko jo!”. Prostituoidun epätoivoiset selittelyt vapaaehtoisuudesta kaikuvat kuuroille korville.
Prostituoitujen ”väkisin uhriuttaminen” tekee konservatiivien ja feministien vaatimuksista oikeutetumpia. Heidän saamansa myötätunto olisi vähäisempää, jos he kertoisivat totuuden: meillä on viettiperäinen tarve vastustaa seksuaalista kilpailua.

Uhkaa seksikartellille edustavat myös ulkomaiset vaimot. Thaimaalainen nainen stereotyyppinä horjuttaa suomalaisen naisen asemaa asettaessaan uuden korkeamman standardin.
Jos Suomeen tulvisi runsaasti ”seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti palvelualttiita” vaimoja ulkomailta, suomalaisten vaimoksi haluavien naisten olisi pakko vastata kilpailuun tarjoamalla miehille samanlaisia etuja. Se olisi seksikartellin konkurssi.

Henry Laasanen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen miesasiamies, tasa-arvon ja pariutumisen asiantuntija.