V. Vallaton alkaa vähitellen selvitä vaalikrapulastaan. Järjestöjytkyhän sieltä tuli – puoluepoliittisille ryhmille pyytämättä, mutta ei ehkä yllättäen. Äänestysprosentin kasvukin oli vertaansa vailla, mutta vielä jäi toivomisen varaa.

Mitä vaaleista siis jäi käteen? Vallatonta ihmetyttää ainakin, miten grönarit ottivat noin rohkeasti turpaansa pudoten yhdeksästä paikasta kolmeen paikkaan? Eivätkö vaaliomenat kelpaa enää rahvaalle, olisiko pitänyt kuitenkin soittaa Touko Aalto kampanjoimaan? Sekin on jännää, että Jyviva nostatti paikkamääräänsä yhdellä ainoana “puoluepoliittisista” järjestöistä, paitsi hups, eihän se Jyviva puolueeseen sidonnainen ollutkaan. Milloinkahan vaaleissa nähdään Jyväskylän vihervasemmistolaiset poikkitieteilijät? Poikkaritkaan eivät siis vielä kuolla kuihtuneet, vaan nostivat paikkansa viiteen edaattoriin.

Sekin nähtiin jälleen kerran, että edustajistovaalit ovat usein julmat paitsi istuvalle hallitukselle, myös innokkaimmin vaalityötä tekeville. Suuren vaalivoiton saaneiden luonnontieteilijöiden puuhamiehen Antti Väisäsen äänet eivät aivan riittäneet edustajistopaikkaan. Mutta lohdutukseksi muistutettakoon, että kaksi vuotta on pitkä aika ja varajäsenille on paljon käyttöä. Valtaa saa, mutta sitä voi myös ottaa.

Mutta niin, vanhan edustajiston kausi alkaa olla taputeltu ja hyvin harva vanhoista patuista jatkaa tulevassa edustajistossa. Grönionin Kyösti Yli-Kulju jatkanee Hear ry:n lähetyksiä edustajiston kokouksista, jotta dinosaurukset voivat haikeudella muistella omaa nuoruuttaan kotikiikkustuoleissaan. Ainoa JYYn hallituslainen, joka pääsi läpi vaaleissa, oli Fatim Diarra (24 ääntä) Grönionin listalta. Muut hallituslaiset eivät selkeästikään nauttineet opiskelijakansan luottamusta, edes puheenjohtaja Joonatan Virtanen (17 ääntä)  tai edustajiston puheenjohtaja Antti Yli-Tainio (9 ääntä) saati hallituksen kulttuurivastaava Virve Särkkä (1 ääni)!

Ja uskomatonta kyllä, myös P&D:n fossiili Kerttuli Koivisto pääsi neljännellä kerralla varsinaiseksi edaattoriksi, vaikka tarinoiden mukaan on edelleenkin maanpaossa! Luottaako P&D:n äänestäjäkunta mieluummin näkymättömyyden logiikkaan? Demareiden Noona Pihlajaniemi jatkaa myös sinnikkäästi edustajistossa, kuten myös kokoomusopiskelijoiden Jere Lehtinen ja Zachris Haaparinne. Tuttua jauhantaa on siis tiedossa, kun näinkin monta vanhaa jarrua siellä jatkaa seuraavat kaksi vuotta. Tai siis, laadukasta edunvalvontaa.

Vanha edustajisto taisi nauttia viimeisessä kokouksessaan muutakin kuin kansalaisluottamusta, sillä moni kokousmaratonista poistunut ilmoitti kuuluvansa tätä nykyä ryhmään nimeltä Maltillinen äärikeskusta. Nähtäväksi jää, ottaako tämä puoluepoliittinen sillisalaatti seuraavissa vaaleissa voiton sitoutumattomista ryhmistä, sillä aina viisaan koposoposihteerin Hannu Järvistön sanoin: “What goes up, must come down”.

Ja ne uudet ryhmät, tervetuloa taistelevalle kampukselle! Luoti ja YK pääsevät tutustumaan ensimmäistä kertaa JYYn nuijaan ja edustajistotoimintaan. Mitenkä te lapsoset siellä pärjäätte ilman kokemusta, vai tuleeko Järjestöjen Äänen isit ja äidit pitämään kädestä? Toivottavasti intonne ei kuitenkaan laantunut heti kättelyssä! Nimittäin vanhan edustajiston viimeistä, yli viisituntiseksi venynyttä kokousta seuraamaan tulleet nuoret toivot poistuivat Vallattoman saamien tietojen mukaan paikalta jo kahden tunnin väännön jälkeen. Turnauskestävyys ei taida vielä olla ihan kohdallaan, mutta eiköhän nopeasti vahvistu.