Kuulkaas, minä olen yksi niistä ihmisistä, jotka hakkaavat päätään seinään. Olette varmaan lukeneet tästä ilmiöstä paljon viime aikoina, ja miettineet, mistä oikein on kyse, ja eikö pään seinään hakkaaminen ole jopa epäterveellistä?
No niin minäkin ensin ajattelin, että eihän tämä voi toimia, kun käytännössä kaikki viralliset suositukset ja koululääketiede eivät ollenkaan kannusta hakkamaan päätä seinään. Mutta jo parin viikon jälkeen huomasin, miten paljon virkeämpi olo oli.

Enkä minä ole suinkaan ainoa. Netissä olen lukenut monia menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat tehneet pään seinään hakkaamisesta elämäntavan. Eräskin viitasaarelainen nainen laihtui kymmeniä kiloja, kun alkoi hakata päätä seinään ja juosta 20 kilometrin lenkkejä päivittäin. Kannattaa kokeilla pään seinään hakkaamista itse. Voin luvata että elämäsi muuttuu.
Täällä yhden totuuden Suomessa ei kuitenkaan ihmisen rehellistä henkilökohtaista kokemusta tunnuta arvostavan. Kun kerran on vastaansanomattoman selvää, että pään seinään hakkaaminen on auttanut minua, miksei siitä voi tehdä pakollista muillekin? Vai luulevatko ne että minä valehtelen?
Mutta on kuin tuuleen huutaisi. Julkisuuteen marssitetaan kaikenmaailman ”professoreja” ja ”tutkijoita” väittämään, että pään seinään hakkaaminen voi olla vaarallista, varsinkin pienille lapsille. Mitä muuta näyttöä heillä muka tästä on kuin nämä ”tutkimukset”, joihin he jatkuvasti viittaavat? Mitä he muka tietävät siitä, miltä minusta tuntuu?

Kysyn vaan, kenen etua sillä ajetaan, että pään seinään hakkaamisen positiivisista vaikutuksista vaietaan? Ettei vain olisi tapetti- ja seinämaaliteollisuuden. Ajatelkaas vain, miten niille kävisi, jos kansa yhtäkkiä alkaisikin ajatella kriittisesti ja hakata päätään seinään. Niinpä.
Onneksi mädättyneessä mediassa on sentään vielä muutamia omilla aivoillaan ajattelevia toimittajia, jotka ymmärtävät, että ihmisen henkilökohtainen kokemus on paljon arvokkaampi kuin näiden kummallisten ”koehenkilöiden”. Keitä he muka ovat?
Minä sentään uskallan rohkeasti kertoa asioista omalla nimellä ja naamalla. Ja minulla on oma kolumnipaikka!

Kimmo Mäkilä