Kehyskertomuksessa nimeämätön tyyppi katselee taidemuseossa vuorokauden kestoon hidastettua Alfred Hitchcockin Psykoa. Sietämätön installaatio 24 Hour Psycho saa henkilön pohtimaan muun muassa aikaa, havaitsemista ja kuolemaa. Psychon äärellä ollaan muutama kymmenen sivua romaanin alussa ja lopussa.
Varsinaisessa tarinassa 37-vuotias elokuvaohjaaja Jim Finley haluaisi tehdä yhden oton dokumentin 73-vuotiaasta Richard Elsteristä, entisestä Yhdysvaltain puolustusministeriön neuvonantajasta. Finley on Elsterin vieraana autiomaassa, mutta elokuva ei ota syntyäkseen. Elsteriä ei elokuvan
tekeminen nappaa.
Don DeLillo on siirtynyt alkutuotantonsa laajoista ajankuvista tiiviiseen, käsitteellisempään ilmaisuun. Omegapisteen 124 sivua lupaavat enemmän kuin kertovat.
Rikkaita ideoita sisältävä romaani tasapainoilee kiinnostavan ja kalskean rajalla, lipsahtaen turhan usein jälkimmäisen puolelle. DeLillon tapa karsia henkilöhahmojen luonne nollaan yhdistettynä vihjailevaan kerrontaan on tyylinä tylsähkö, vaikka romaanin teemoja onkin paikoin ihan mukava mutustella.
Rauli Karjalainen
”Sujuva, yllätyksetön”