Ei hakutuloksia.

Arvio: Siinai – Olympic Games (Splendour)

Helsingin Sanomat listasi kesällä tämän hetken kuumimpia kotimaisia musiikkinimiä. Ykkössijalle kipusi Siinai. Siitä lähtien Siinain ympärillä käytävästä kohinasta on kohistu.
Muun muassa Joensuu 1685 ja Zebra and Snake -yhtyeiden jäsenistä koostuvan instrumentaalibändin debyyttialbumi Olympic Games ammentaa tunnelmaa ja tyyliä sellaisilta saksalaisilta 1970-luvun krautrockbändeiltä kuin Kraftwerk, NEU! ja Harmonia. Saundimaailmassa on myös mukana ripaus vanhojen tietokonepelisaundien estetiikkaa.Olympiateemaan nimettyjen kappaleiden äänimaisemissa on sopivasti keskinäistä vaihtelua, ja bändi saa ladattua erilaisiin tunnelmiin vahvaa intensiteettiä. Kirkkaimpiin hetkiin lukeutuvat euforinen Anthem 2, mystisiä kaikuja esiin uuttava Olympic Fire sekä upeaa kitararaastoa sisältävä, kuorosaundivetoinen Munich 1972.Olympic Gamesin yleismeinki luovii onnistuneesti pohdiskelevan ja retrohumoristisen välimaastossa. Vaikka levyltä mieleen takertuvat erityisesti vaikuttavat syntetisaattorisaudit ja hypnoottiset rytmit, tekee nelihenkinen yhtye kokonaisuudessaan tasavahvaa työtä.


Rauli Karjalainen

”Pohdiskelevan ja humoristisen
välimaastossa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.