Muodollisesti samaa elokuvaa vuodesta toiseen tekevä pastissimestari Aki Kaurismäki on hionut nykytyylinsä sileäksi ja juohevaksi. Robert Bressonin ja Yasujiro Ozun kerrontaa kierrättävä retronostalgikko onnistuu luomaan uudellaan jälleen suljetun elokuvatodellisuuden, jonka kiinnittävät maailmaan lähinnä paikannimet. Le Havrea katsoessa ei voi hetkeksikään unohtaa katsovansa Aki Kaurismäen elokuvaa.Vuoden 1992 Boheemielämää-elokuvan päähenkilö Marcel Marxin (André Wilms) jatkotarina piirtää tutunnäköisen kuvan ikinuoresta veijarista. Boheemi Marx kiillottaa kenkiä satamakaupungissa ja päätyy auttamaan satamakontista löytyvää afrikkalaista salamatkustajapoikaa Idrissaa (Blondin Miguel). Marxin vaimo (Kati Outinen) kamppailee sairaalassa vakavan sairauden kanssa.
Kaurismäki on tällä kertaa valinnut tyylilajikseen sadun. Sentimentaalisuutta ohjaaja annostelee välillä sopivasti, toisinaan liikaakin. Jutusta puuttuu rouheutta ja yllätyksiä. Lopputulos on eurooppalainen hyvän mielen elokuva: ulkoa sujuvasti tehty, sisältä humaanista sanomastaan huolimatta hieman liian hömppä.

Rauli Karjalainen