Ei hakutuloksia.

Laki kurjisti yliopiston

”Olen usein kuullut Aino Sallisen suusta sanan sivistys, enkä oikein tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa”, sanoo taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorff. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
”Olen usein kuullut Aino Sallisen suusta sanan sivistys, enkä oikein tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa”, sanoo taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorff. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Uusi yliopistolaki muutti yliopistot tiedeyrityksiksi, jotka voivat nyt vaikka tehdä konkurssin.

Jyväskylän yliopiston henkilökunnassa on voimakasta tyytymättömyyttä uuteen yliopistolakiin. Osa yliopistoväestä haukkuu lain myös julkisesti.
Jyväskylän yliopiston tutkijat Jouni Tilli ja Mikko Jakonen toimittivat Yhteinen yliopisto -kirjan, jonka Tutkijaliitto julkaisi alkuvuodesta. Lakia kritisoivan artikkelikokoelman kirjoittajista silmiinpistävän moni on Jyväskylän yliopiston henkilökuntaa.

Lakia on sittemmin arvosteltu myös valtionhallinnossa. Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut, että laki valmisteltiin ”poliittisessa kiireessä”. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Kati Rantalan mukaan lain valmistelussa kuultiin useita eri tahoja mutta kuunneltiin vain lain kannattajia.
Samaa mieltä on Jyväskylän yliopiston valtio-opin jatko-opiskelija Jouni Tilli.
”Laki vietiin läpi ilman aitoa keskustelua ja valmistelua. Keskeinen ongelma on, että yliopistot muutettiin yrityksiksi. Ei tiedettä voi tehdä markkinoiden ehdoilla. Nyt valtio pystyy kurittamaan sellaisia yliopistoja, jotka eivät ole tarpeeksi tuottavia.”

Tillin ja Jakosen kirja on helppo leimata vasemmistolaiseksi oppositiomarinaksi.
”Tietotyöläissubjektissa on vasemmistolaista kaikua, ja kyllä työväen asema on lähellä vasemmistoa. Olen itsekin harmitellut, mihin sivistysporvarit ovat hävinneet. Rivien välistä tukea tuli, mutta keskusta ja kokoomus olivat päättäneet, että laki tulee voimaan. Tuskin vasemmisto olisi myynyt yliopistoja yrityksiksi”, sanoo Tilli.
Kriittisyys tuntuu myös painottuneen tiettyihin tiedekuntiin.
”Eivät kapitalismissa erilaiset positiot häviä toistamalla, että vastakkainasettelun aika on ohi. On selkeää ja luonnollista, että ajetaan omia etuja. Ehkä yhteiskunnalliset ja humanistiset alat ovat pitäneet eniten ääntä siksi, koska meidän on vaikeampi tuotteistaa omaa tiedettämme yrityksille”, Tilli sanoo.

Nyky-yhteiskunta on taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorffin mukaan ylibyrokratisoitunut, ja yliopistossa vallitsee epäluottamuksen kulttuuri. Tällä hetkellä Jyväskylän yliopistossa on käytössä neljä erilaista tieteentekijöiden raportointi- ja seurantajärjestelmää. Niihin henkilöstö kirjaa ahkerasti työsuunnitelmia, aikaansaannoksia ja kustannuksia.
”Yliopistoissa on siirrytty vanhaan tehdasajan kellokorttijärjestelmään. Se proletarisoi yliopistolaiset ja on tehnyt heistä työläisiä. Katsotaan Googlea tai jotain muuta luovan alan yritystä, ei siellä kytätä ihmisiä. Ei luovuus synny pakottamalla ja kyttäämällä”, Tilli kommentoi.

Raportointi on lisääntynyt yliopistoissa räjähdysmäisesti. Ennen suurin osa rahoituksesta oli perusrahoitusta ja hankerahoitus koski vain suuria tutkimushankkeita. Nyt suurin osa rahoituksesta tulee erilaisista hankerahastoista.
Samaan aikaan kun raportoinnin määrä on noussut, vähennetään yliopistoissa tukipalveluita, jolloin hallinnolliset työt kaatuvat tieteenharjoittajien tehtäviksi heidän varsinaisen työnsä päälle.
”On se aika kafkamaista, että pitää tehdä töitä, jotta saa tehdä töitä”, Tilli naurahtaa kuivasti.

”Minä en kannata, että yliopiston kurssitarjottimet eläisivät kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan. Ei tiede synny kvartaaleissa”, sanoo valtio-opin tutkija Jouni Tilli, joka on Yhteinen yliopisto  -kirjan toinen toimittaja. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
”Minä en kannata, että yliopiston kurssitarjottimet eläisivät kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan. Ei tiede synny kvartaaleissa”, sanoo valtio-opin tutkija Jouni Tilli, joka on Yhteinen yliopisto -kirjan toinen toimittaja. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Sekä Tilli että von Bonsdorff korostavat, että yliopistolakia oli aika muuttaa. Heidän mielestään yliopistojen asemaa olisi pitänyt entisestään vahventaa ja lainvalmistelun olisi pitänyt olla avointa ja aidosti julkisessa keskustelussa. Opetusministeriö, yliopistojen rehtorit ja muut lain kannattajat taas kertovat uuden yliopistolain lisänneen yliopistojen autonomiaa.
”Kyse on siitä, miten vapaus ja autonomia määritellään. Nyt se on määritelty laissa vapautena tehdä kauppaa. Pian varmaan tulee nokiakursseja ja lisää oppiaineita lopetetaan sekä kursseja perutaan”, Tilli kertoo.

”Nyt yhteiskuntasuhteet nähdään vain suhteina yrityksiin, ja yliopistoista on tullut tuotteistettavien innovaatioiden tuottajia. Aikaisemmin yliopistojen keskeisin tehtävä on ollut tehdä tiedettä, luoda sivistystä ja toimia kriittisenä vastavoimana muulle yhteiskunnalle. Nyt tämä suhde on täysin muuttunut. Yliopistot ovat yritysten talutusnuorassa”, von Bonsdorff kommentoi.

Aino Sallinen on toiminut Jyväskylän yliopiston rehtorina vuodesta 1992 ja on nykyisistä yliopistojen rehtoreista vanhin virkaiältään. Uuden yliopistolain myötä rehtori valitsee vararehtorit, jotka yhdessä valitsevat tiedekuntien dekaanit. Dekaanit taas valitsevat laitosten johtajat. Rehtorin valitsee yliopiston hallitus.
”Ehkä Sallinen on ottanut kannustavan johtajan roolin. Hän kuvasi syksyllä yliopiston avajaisissa, että jokainen saa joka päivä olla iloinen tästä uudesta laista. Moni ei ole jakanut hänen käsitystään”, von Bonsdorff kuvaa.

Demokratia- ja päätöksentekotasoja on vähennetty ja käytännössä yliopistoissa on luovuttu perinteisesti kolmikantamallista, jossa opiskelijat, professorit ja muu henkilökunta ovat yhdessä päättäneet yliopiston asioista. Jyväskylässä laitosneuvostoista suurin osa on jo lakkautettu ja viimeiset kolme lakkautetaan vuoden loppuun mennessä. Yliopiston hallituksen, rehtorien, dekaanien ja laitoksien johtajien valta on lisääntynyt huomattavasti.
”Ei yliopistoissa ole enää horisontaalista yhteisjohtajuutta, jossa kaikilla yliopiston ryhmillä oli mahdollisuus vaikuttaa yhteisten päätösten tekemiseen. Nyt komentoketju on hierarkinen”, von Bonsdorff valittelee.
Lain valmisteluvaiheessa eduskunnan perustuslakivaliokunta joutui huomauttamaan, että perustuslaissa kielletään vallan antaminen yliopistojen ulkopuolisille tahoille. Tuolloin maan hallitus suunnitteli, että yliopistojen hallituksissa pitäisi olla vähintään puolet yliopistojen ulkopuolisia tahoja. Lopulta lakiin kirjattiin ulkopuolisten vähimmäisosuudeksi 40 prosenttia.

Jyväskylässä on ollut hankala saada ihmisiä omilla nimillä ja kasvoilla puhumaan kokemuksista, joita heillä on uudesta yliopistolaista.
Epävirallisesti useampikin lehtori ja professori on kritisoinut lakia ja erityisesti Jyväskylän yliopiston rehtorin, puheviestinnän professorin, Aino Sallisen toimia.
Itseään ”riviprofessoriksi” kuvaavan Pauline von Bonsdorffin mukaan Jyväskylän yliopistossa on enemmän ”alamaiskulttuuria” kuin Helsingin yliopistossa. Estetiikasta väitellyt von Bonsdorff on toiminut vuodesta 2002 Jyväskylässä taidekasvatuksen professorina. Aikaisemmin hän on toiminut useissa viroissa Helsingin yliopistossa.
”Jyväskylässä yliopiston rehtorin kanssa ei olla eri mieltä julkisesti. Tässä muutosprosessissa hän ei ole ollut yksi meistä, kuten perinteisesti yliopistojen rehtoreiden on ajateltu olevan ensimmäinen vertaisistaan”, sanoo von Bonsdorff.
Hän sanoo, etteivät uudet innovaatiot synny pakolla ja hiljaisuudella. Siksi hän haluaisikin yliopiston olevan ”aidosti erimielisten avoin yhteisö”.
”Professori-isäni siteerasi usein saksalaista sananlaskua, jonka mukaan ’professori on eri mieltä oleva ihminen’”, hän mainitsee.
Suurin osa yliopistojen tieteellistä työtä tekevästä henkilökunnasta kuuluu joko Professori-, Tutkija- tai Tieteentekijöiden liittoon. Julkisuudessa Tieteentekijät ovat olleet sähäkämpiä uutta yliopistolakia koskevissa kannoissaan, vaikka kaikki järjestöt suhtautuivat kriittisesti lakiin.

Professoriliitto valitsi joulukuussa uudeksi puheenjohtajakseen Jyväskylän yliopiston puheviestinnän professorin Maarit Valon, joka on toimi aiemmin kuusi vuotta humanistisen tiedekunnan dekaanina. Jylkkärin haastattelussa (2/2011) Valo julistautui sivistysyliopiston kannattajaksi.
”Toivon, että Valo olisi rohkea keskustelija ja Professoriliitto olisi aidosti ammattijärjestö. Hän voisi aktiivisemmin käydä tiede- ja yliopistokeskustelua. Dekaanina toimiessaan hän ei ollut visionäärinen ja toimi kuin koulun rehtori”, sanoo von Bonsdorff.

Kyösti Hagert

  1. Tero

    Kiitos erinomaisesta jutusta Jylkkärille!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. dos X

    Rehtorien myötämielisyyttä yliopistouudistukseen saattoi hieman avittaa tulevat palkankorotukset. 14.3. MOT ohjelma kertoi esim. Helsingin yliopiston rehtorin palkan nousseen peräti 61% (17 000 euroon kuussa) yliopistouudistuksen myötä. Kyllä minäkin sitä siinä tapauksessa kannattaisin!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Jarno Liski (päätoimittaja)

    Huonommin ei käynyt myöskään Jyväskylän rehtorille (ks. tuore uutinen). Hän ei kerro palkkaansa euromääräisenä, mutta karkealla arviolla se ei jää kauas HY:n rehtorista. Suhteellinen korotus on Sallisen mukaan 60 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. Kirsti-täti

    Kiitokset Jylkkärille reippaasta ja linjakkaasta kirjoittelusta! Hyödyllistä juttua muidenkin yliopistojen väen käyttöön. Nyt ei kuin porukkaa koolle ja juonimaan, mitä asioille voisi tehdä opiskelijoiden ja henkilöstön yhteistyöllä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.