Ei hakutuloksia.

Katukivet Kiinasta ja vaatteet vesitietä Viroon

Kuva: Johannes Kaarakainen
Kuva: Johannes Kaarakainen

Mistä Jyväskylän kaupungin hankintapäätökset on tehty?

Jyväskylän kaupungin pyykit on viety viime kesästä lähtien pestäväksi Viroon. Pesuloita löytyisi tietysti lähempääkin, mutta Virossa nyt vain moni asia on halvempaa. Onko tämä reilua, on asia erikseen.
”Maailma nyt on vain tällainen paikka”, vastaa kuntaliiton lakimies Juha Myllymäki.
Jyväskylän kaupungin hankintasuunnittelija Katri Löytty kuulostaa siltä, että ei mielellään sanoisi asiasta enää yhtään mitään. Ymmärrettävää se onkin: kaupunki on saanut aimo annoksen kritiikkiä viime aikojen hankintapäätöksistään.

Parhaillaan kaupungin hankintakeskuksessa tutustutaan selvitykseen, jonka pyykkikilpailutuksen voittanut virolaisyritys on antanut toiminnastaan. Löytty kieltäytyy kommentoimasta pyykkiasiaa mitenkään.

Tekstiiliteollisuusliitto nousi takajaloilleen, kun Suomen Kuvalehti paljasti Jyväskylän pyykit pesevän virolaisen yrityksen taustoja. Gorefield Eestin taustalta on löytynyt sellaista likaa, joka ei pesemällä lähde. Yrityksen yhteyshenkilö pakoilee Suomessa ulosottoviranomaisia ja hänen edellistä yritystään haetaan Virossa konkurssiin.
Saarijärvellä yrityksen tarjousta pidettiin sen verran epäilyttävänä, että pyykit päätettiin pesettää jatkossakin omalla paikkakunnalla. Jyväskylän päättäjissä tarjous ei aiheuttanut kummastusta, kertoo hankintasuunnittelija Löytty.
”Yrityksen taustat tarkistettiin rutiininomaisesti.”, hän sanoo.

Myös muut kaupungin hankinnat ovat aiheuttaneet paikallisissa yrittäjissä närää. Betoniyrittäjä Eero Nieminen avasi mediasodan kaupunkia vastaan tammikuussa, kun selvisi, että kaupunki on suunnitellut Väinönkadun päällystämistä  luonnonkivellä.
Nieminen epäili, että kivet tuodaan Kiinasta, kuten Yliopistonkadun reunakivetkin muutama vuosi takaperin. Kadun pintamateriaalista ei ole kuitenkaan vielä järjestetty edes tarjouskilpailua, joten spekulaatiot ovat liian aikaisia.
Onko paikallisten yrittäjien siis vain vaikeaa hyväksyä sitä, että vastassa eivät ole enää vain oman maakunnan kilpailijat, vaan koko maailman yritykset?

Hankintalain perusperiaate on hieno: halutaan käyttää julkiset varat tehokkaasti ja varmistaa yrittäjien tasapuolinen kohtelu kilpailutuksissa. Lain mukaan hankinnoissa tulee huomioida myös ympäristönäkökohdat. Käytännössä kilpailutuksissa määrää hyvin usein kuitenkin pelkkä hinta.
Jyväskylän omissa hankintasäännöissä todetaan, että hankinnoissa on huomioitava kestävän kehityksen periaatteet. Miten kestävää on sitten kuljettaa pyykit Viroon saakka, Katri Löytty?
”Me emme voi asettaa mitään yritystä syrjivään asemaan sijaintinsa vuoksi. Yleensä asetamme jo tarjouspyyntövaiheessa hankinnoille laatu- ja ympäristökriteerit, ja siten kilpailuun pääsevät mukaan vain ne näkökohdat huomioivat yritykset.”, Löytty vastaa.
Löytyn mukaan esimerkiksi pyykkikilpailutuksessa asetettiin veden- ja energiankulutukselle yläraja. Yritykset voivat nähtävästi kuitenkin valehdella tarjouksissaan niin paljon kuin kehtaavat. Gorefield Eesti on väittänyt esimerkiksi, että arvovaltainen saksalainen Hohenstein-instituutti tarkastaa pesulan laadun neljästi vuodessa. Suomen Kuvalehden tietojen mukaan tarkastajaksi nimettyä miestä, Dr. Herbert Knorria, ei kuitenkaan ole olemassakaan.

Julkisen sektorin hankintoja on kritisoinut yleisesti muun muassa terveysteknologian liitto FiHTA. Liiton mukaan palveluja ei osata ostaa oikein. Suurin ongelma on, että hinnan painoarvo hankinnoissa on liian suuri, usein 60–80 prosenttia.
Vaikka kunnalla olisi poliittista tahtoa valita esimerkiksi ympäristövaikutuksiltaan parempi vaihtoehto, asia ei ole kovin yksinkertainen. Suomen Kuntaliiton julkisten hankintojen johtava lakimies Juha Myllymäki sanoo, että on täysin ostajan harkinnassa, kuinka paljon hankinnoissa painotetaan mitäkin kriteeriä.
”Kilpailutusperusteiden tulee olla konkreettisia: voidaan vaatia vaikka kierrätettyjä materiaaleja, ekologisten pesuaineiden käyttöä tai sähkönkulutusta.

Ympäripyöreitä kriteerejä, kuten ympäristöystävällisyyttä ei voida kuitenkaan kilpailutusperusteeksi asettaa. Päästöttömintä vaihtoehtoa on vaikeaa perustella. Pelkona on, että pettyneet kilpailijat vetävät asian markkinaoikeuteen, ellei kilpailutus ole yksiselitteinen.”
Paikallisuutta hankinnoissa ei voida painottaa.
”Se sotisi eurooppalaista oikeuskäytäntöä vastaan. Jos Jyväskylään etsittäisiin vaikka päiväkodinjohtajaa, eihän kaupunki voisi ilmoittaa, että meillä on nyt jyväskyläläiset etusijalla. Lähtökohtana on se, että me elämme EU:ssa, jossa ihmiset ja tavarat voivat vapaasti liikkua.”
Kunta voisi kuitenkin tehdä tarjouskilpailut niin, että paikallinen ja pienikin niissä voi pärjätä. Se tarkoittaa Myllymäen mukaan sitä, että ei tehdä liian suuria tarjouskilpailuja ja asetetaan sellaiset ehdot, että paikallinenkin yritys voi ne täyttää.

Laura Airola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *