Ei hakutuloksia.

Arvio: J!Kumpulainen – J!Kumpulainen EP

02 kansi_ J!KumpulainenIisalmesta kotoisin oleva J!Kumpulainen yhdistää nimeä kantavallaan ep:llä konstailemattomasti rillumareirockia, melankolisia sävyjä ja juurevaa tulkintaa. Debyytillä kumarretaan niin suomi-iskelmälle kuin punkhenkiselle irrottelullekin. Levyn avaava Rakkaus lyö on kaihoisan kaunis slaavilaishenkinen folkviisu. Stemmoja laulavan Julia Eklundin ääni komppaa hienosti J!Kumpulaisen viipyilevää tulkintaa. Tarttuva kipale on ep:n ehdoton helmi.
Rakkausherkistelystä siirrytään reippaaseen pelimannihenkiseen irrotteluun. Raukeasti alkavassa Ristiäni kannan -kappaleessa ratketaan lopuksi rai-rai-huutoihin ja tanssitaan baarin pöydillä.
Kappaleiden sanoitukset ovat melankolisia ja kaihomielisiä pohdintoja ihmiselämästä. Herkullisia kielikuvia tarjotaan etenkin Kaikkea on -kappaleessa, jossa pureudutaan töhrysuupoikiin, kukkutimuruihin ja rakkauden pirskeisiin.
Pitkäsoittonsa keväällä julkaisevan J!Kumpulaisen musiikki kuulostaa tuoreelta ja yllättää kuulijan jatkuvasti. Komean laulun lisäksi kappaleita ryydittää kitaralla ja koskettimilla Markus Väisänen sekä harmonikalla Petri Makkonen. Säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana toimivan J!Kumpulaisen ep on hallittu ensiesitys, josta kuuluu ammattimainen ote.
Suurin sääli on levyn pituus; kolmen kappaleen ep:stä tulee nälkäiseksi. Pieneksi alkupalaksi debyytti on oikein vakuuttava.

Sara Kärpänen

”Uskottavaa rillumareitä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *