Jaakko ja Enni Junttilaa (ylhäällä) yhdistävät teatteri, kirjallisuus ja kielitieteet. ”Parhaat keskustelut teatterista olen kyllä käynyt Jaakon kanssa”, Enni kertoo. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Jaakko ja Enni Junttilaa (ylhäällä) yhdistävät teatteri, kirjallisuus ja kielitieteet. ”Parhaat keskustelut teatterista olen kyllä käynyt Jaakon kanssa”, Enni kertoo. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Moni löytää yliopistomaailmasta samanhenkisen elämänkumppanin. Jylkkäri jututti muutamaa pariskuntaa, joille maisterin paperit eivät ole ainoa asia, mikä yliopistosta jää käteen.

Keväällä 2005 perustettiin Jyväskylän yliopistoteatterin improvisaatioteatteriryhmä Ässiä Hatusta. Samalla sai alkunsa myös Jaakko ja Enni Junttilan (os. Kokkonen) yhteinen taival.
”Siellä me tutustuimme, ja syksyllä olimme muutenkin samoissa näytelmissä mukana täällä ylioppilasteatterissa”, Jaakko kertaa viime heinäkuussa avioituneen parin alkutaivalta.
Aluksi oltiin kaveripohjalla, mutta pikkuhiljaa suhde alkoi muuttua joksikin enemmän.
”Moni teatterikaveri oli jo varmaan aavistellut, että ennen pitkää tässä näin käy”, Enni naureskelee.
”Emme me varmaan ikinä käyneet varsinaisilla treffeillä. Pyörimme näissä samoissa teatteriporukoissa, ja vähitellen aloimme olla ihan kahdestaankin”, hän jatkaa.

Ennillä ja Jaakolla on niin paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, että yhdessäolo on enemmän kuin luontevaa. Teatterin lisäksi paria yhdistää muun muassa lukeminen, kirjallisuus ja kielitieteet. Jaakko valmistui suomen kielestä vuonna 2007, ja Enni englannin opinnoistaan vuosi sitten.
”Suhtaudumme molemmat melko kokonaisvaltaisesti tiettyihin asioihin. On esimerkiksi sellaisia teatterin harrastajia, jotka käyvät silloin tällöin jossain näyttelemässä, mutta eivät välttämättä ole kiinnostuneita muista esityksistä tai teatterista ilmiönä. Me kävimme viimeisenkin viikon aikana kolmesti teatterissa, ja yleensä käymme katsomassa kaikki näytelmät, mitä Jyväskylässä on tarjolla”, Jaakko toteaa.
”Parhaat keskustelut teatterista olen kyllä käynyt Jaakon kanssa. Ja kielitieteistä…”, Enni lisää.
”Ehkä vähän naurettavankin paljon meillä on yhteisiä intressejä”, Jaakko heittää hymyillen.
Samoissa näytelmissä pariskuntaa ei ole kuitenkaan alkuaikojen jälkeen juuri nähty, ja omia menoja molemmilla on muutenkin paljon.
”Melkein pitää kalenterista katsoa, että milloin ehditään nähdä. Tuntuu, että opiskeluaikana oli enemmän helpompaa, kun pystyi päivälläkin viettämään aikaa yhdessä”, opettajana työskentelevä Enni tuumii.

Tanja Grönholm ja Arto Pesola viettävät yhteistä opiskelija-arkea rennosti ruokaa laittaen ja ulkoillen. Pari on löytänyt tiensä myös lavatanssikurssille. (Kuva: Johannes Kaarakeinen)
Tanja Grönholm ja Arto Pesola viettävät yhteistä opiskelija-arkea rennosti ruokaa laittaen ja ulkoillen. Pari on löytänyt tiensä myös lavatanssikurssille. (Kuva: Johannes Kaarakeinen)

Kesäisin monet jyväskyläläisopiskelijat kaikkoavat muualle kesätöiden perässä. Tämä näkyy myös yökerhoissa. Nuorisoa on vähemmän, ja tanssilattioilla väljempää. Ihastumiseen ei onneksi kuitenkaan tarvita kuin kaksi toisilleen oikeaa ihmistä.
”Kharman yläkerrassa me kohtasimme”, Arto Pesola kertoo ja muistaa vielä tarkan päivämääränkin: 6. heinäkuuta 2008.
Tanja Grönholm oli tullut tanssimaan tyttöporukalla. Arto puolestaan oli jatkamassa iltaa kaveripariskunnan tupareiden jälkeen. Tarina on se perinteinen: Tanjan kaveri tunsi jonkun Arton kavereista, vietettiin iltaa samassa porukassa ja alettiin jutella.
”Minä lähdin loppuillasta Artoa vähän karkuunkin, kun huomasin, että se alkaa oikeasti kiinnostua. En ole oikein sitä tyyppiä, että ottaisin baarista mukaan ihan kenet sattuu”, romaanista filologiaa opiskeleva Tanja naureskelee.
”Arto tiesi silloin vain minun nimeni, mitä opiskelen, ja että olen asunut Itävallassa. Ei muuta”, hän jatkaa.

Mutta kyllä ihastunut mies keinot keksii. Kiitos internetin henkilöiden jäljittäminen ei ole enää edes kovin haastavaa. Arto etsi Tanjan käsiinsä tämän ainejärjestön Astérixin nettisivujen ja Facebookin kautta. Ensimmäisille treffeille mentiin Poppariin, ja siitä se sitten lähti.
”Sen jälkeen edettiinkin aika nopeasti. Se vaan natsasi”, Arto toteaa.
Pari on asunut yhdessä jo reilun vuoden, ja kihloihin mentiin pari kuukautta sitten. Yhteinen opiskelija-arki sujuu rennosti.
”Opiskelujen takia ei ole mitään selkeää rytmiä, vaan jokainen viikko on erilainen”, Tanja toteaa.
Yhteistä aikaa löytyy mukavasti, ja sitä pari viettää muun muassa ruokaa laittaen ja ulkoillen. Tänä syksynä on aloitettu yhdessä myös uusi harrastus, kun pari on löytänyt tiensä lavatanssikurssille.
Arto opiskelee liikuntafysiologiaa  ja on paasannut liikunnan terveysvaikutuksista myös kotona.
”Tanja on kyllä alkanut harrastamaan enemmän liikuntaa, mutta kävin minäkin viime vuonna ranskan peruskurssin”, Arto kertoo naureskellen.

Päivi Oikari ja Vesa Närhi kävivät ensimmäisillä treffeillään Lozzin opiskelijaruokalassa. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Päivi Oikari ja Vesa Närhi kävivät ensimmäisillä treffeillään Lozzin opiskelijaruokalassa. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Päivi Oikari ja Vesa Närhi tutustuivat jo aikoja sitten – elettiinhän tuolloin vielä markka-aikaa.
”Silloin oli Kanessa 5 markan illat”, Päivi aloittaa ja viittaa jo edesmenneeseen baariin Yliopistonkadulla.
”Olin kaverin kanssa liikenteessä, ja itse asiassa tämä kaveri iski silmänsä Vesaan. Hän oli kuitenkin sen verran ujompi, että minä sitten huusin Vesan luoksemme. Ei Vesa edes tainnut ihan ymmärtää, kun hän ei silloin puhunut niin hyvin suomea”, hän jatkaa.
”En vain meinannut uskoa, että joku tyttö minulle huutelisi”, kanadansuomalainen, yli 20 vuotta Kanadassa elänyt, Vesa heittää vaatimattomasti – nyt jo sujuvalla suomen kielellä.
Rohkeasti Vesa kuitenkin asteli tyttöjen luokse tekemään tuttavuutta.
”Monta vuotta oltiin kuitenkin vain kavereita. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä molemmat seurusteli tahoillaan ja oli mustasukkaisia poikaystäviä sun muuta…”, Päivi muistelee.
Käänne tapahtui kuitenkin lopulta nopeasti. Vuonna 2007 Vesa kuuli, että Päivi oli sinkkuna ja päätti pyytää tyttöä lounaalle. Lozzissa Päivi ei kuitenkaan ottanut ruokaa lainkaan.
”Olin käynyt jo pari tuntia aiemmin syömässä, mutta en kertonut sitä Vesalle”, Päivi nauraa.
”Siinä minä sitten tajusin, että taitaa tässä olla vähän muutakin kuin normaali lounas kavereiden kesken”, Vesa lisää.

Yhteen pari muutti heti kun vain sopiva asunto löytyi Kortepohjasta.
”Vesa asui siellä jo aiemmin, mutta minä olin kuullut paikasta hirveitä juttuja. Kortepohjalla on ihan liian huono maine. Sehän on kuin kylä keskellä kaupunkia, jossa on todella hyvä henki ja halpa vuokrataso”, nykyisin ylioppilaskylän asukasneuvostossa vaikuttava Päivi hehkuttaa.
Myös englanninkielisistä yrittäjyyden opinnoistaan viime vuonna valmistunut Vesa on päättänyt hakea asukasneuvostoon, sillä Päivi on ajatellut luopua hommasta ja keskittyä valtio-opin gradunsa tekoon.
”Onhan se hyvä, että siellä olisi joku meidän perheestä edustamassa”, Päivi nauraa.
Ylioppilaskylää koskevan vaikuttamisen lisäksi myös yhteiskunnallinen päätöksenteko kiinnostaa Päiviä – ihan jo opintojenkin takia. Alkuaikoina politiikka oli pariskunnalle jopa kielletty puheenaihe.
”Päivi on niin kiihkeä sen suhteen. Nykyään kielloista voi jo vähän joustaa”, Vesaa hymähtää.
”Olemme vähän jakaneet niin, että politiikka minulle ja talous Vesalle”, Päivi lisää.

Riikka Lamminen