Ei hakutuloksia.

Mönkivät mietiskelijät

13 etana webEtanat tuovat opiskelijan hektiseen arkeen hetkiä hengähtää. Viinimäkikotilo on oiva lemmikki, jos haluaa oppia, miten ollaan vähään tyytyväisiä.

Ihmisillä on projekteja. Jotkut keräävät teepannuja. Toiset rakentelevat kunnianhimoisesti akvaarioita. Kolmannet pitävät lemmikkirottia. Suomen kieltä opiskelevalla Pauliina Hautalalla, 25, on puolestaan noin kahdeksan neliön soluhuoneessaan Mäki-Matissa etanoita eli viinimäkikotiloita, latinankieliseltä nimeltään helix pomatia.
Kun Hautala toimi viime keväänä äidinkielen opettajan sijaisena kotipaikkakunnallaan Mouhijärvellä, hän kirjaimellisesti törmäsi työmatkalla etanaan.
”Mieleen tuli lapsuuden Uppsalan-reissu, jolloin ensimmäisen kerran kohtasin kotiloita. Otin löytämäni etanat mukaan Suomeen. Niiden taru ei vaan päättynyt onnellisesti, sillä isä ajoi niiden päältä ruohonleikkurilla ja sitten söi ne”, Hautala kertoo.
Työmatkalta tavattu kotilokin – jatkossa tuttavallisemmin myös etana – muutti kahden myöhemmin löytyneen kaverinsa kanssa Jyväskylään mullalla vuorattuun muovilaatikkoon. Nyt laatikoita on kolme ja asukkaita noin 70.

Läheltä tarkasteltuna etanat ovat kuin suoraan ulkoavaruudesta: kahden sisään rullautuvan tuntosarven päässä on kaksi mustaa silmätäplää, suussa karhea kieli, ja yksijalkainen ruumis etenee silmin havaittavalla aaltoliikkeellä eteenpäin.
Niissä on kuitenkin omituisella tavalla jotain inhimillistä ja jopa hellyttävää.
Etanalaatikoissa on enimmäkseen turvetta ja kasveja. Etana onkin yksinkertainen hoidettava ja allergisoimaton. Laatikossa pitää vain olla hyvä ilmanvaihto mutta samalla kosteaa ja lämmintä, sillä muuten etanat vaipuvat horrokseen.
”Etanalat eivät myöskään haise, kun huolehtii ruoanjätteet ja ulosteet pois säännöllisesti. Etanat syövät sitä, mitä niille annetaan. Nämä eivät jostain syystä kuitenkaan koske sieniin. Suurinta herkkua ovat voikukanlehdet ja jauho. Lisäksi ne tarvitsevat kalkkikiven”, Hautala kertoo.
Nämä veikeät viinimäkikotilot sattuvat myös kuulumaan herkullisimpiin kotilolajeihin.
”Kylmä tosiasia on, että syön näistä osan. Tämän vuoksi harrastukselleni ei oikein ole kategoriaa. En ole kasvattaja enkä viljelijäkään. Etanani ovat ristiriitaisesti sekä lemmikkejä että ravintoa.”

Etanoiden valmistaminen on melko helppoa. Niistä poistetaan kotilo, minkä jälkeen niitä keitetään noin 50 minuuttia. Sitten ne voidaan esimerkiksi paistaa uunissa valkosipulivoissa etanapannulla. Kokkausta harrastava Hautala valmisti ensimmäiset etanaherkkunsa pari viikkoa sitten.
”Ei etanoista ole pakko loihtia mitään häikäisevää. Mutta jos niitä vuoden verran rakkaudella kasvattaa, olisi sääli olla käyttämättä hienoa valkoviiniä. Niille haluaa parasta loppuun asti.”
Menee tosiaan tovi, ennen kuin nykyisistä asukkaista on keitettäviksi. Syyskuussa kuoriutuneilla, isompiin etanoihin verrattuna vauhdikkailla pikkuisilla kestää kuukausia saavuttaa isompien etanoiden kymmenen sentin pituus ja viiden sentin kotilon halkaisija.
”Tämänkin vuoksi yritän saada edes jotain rajaa emoetanoiden, Pupun, Vässyn ja Oton, munimiseen.”
Hermafrodiitit etanat parittelevat paljon. On epäselvää, miten ne päättävät, kumpi työntää luupiikkinsä toiseen, mutta nautinnollisen pitkään toimenpiteeseen näyttää kuuluvan paljon koskettelua.
Kotilot saavuttavat sukukypsyyden kahden vuoden ikäisenä, ja ne voivat elää jopa 25-vuotiaiksi. Siinä ajassa luulisi kylmimmänkin etanakulinaristin muodostavan tunnesiteitä.
”Vanhimpien persoonat ovat jo tuttuja. Vässy on nyhverö, Otto uhkarohkea ja Pupu jotain siltä väliltä. Niiden kohtalona ei todellakaan ole etanapannu.”
Etanapannu ei odota myöskään kantaa rikastuttamaan saapuneita, kämppiksen poikaystävän tuomia unkarilaisia viinimäkikotiloita Pikaa ja Tsikaa.

Ei kuitenkaan voi unohtaa sitä, että auvoinen etanala sijaitsee kolmen hengen solussa.
”Onneksi täällä vallitsee hyväksyvä ilmapiiri. Toinen kämppis on sallivan maltillinen, toinen jopa innoissaan. Poikaystäväkin tietää, että se on joko minä etanoineni tai ei mitään”, Hautala vakuuttaa.
Kaikki kommentit eivät ole olleet kovin kannustavia. Joku on esimerkiksi kehottanut kasvattamaan mieluummin vaikka chiliä.
”Erään tuttuni mukaan gradun sijaistoimintoni ovat menneet jo liian pitkälle. Tiedostan itsekin riskit muuttua vanhaksi hulluksi etananaiseksi.”

Hautalan mielestä ihmiselle tekee kuitenkin hyvää huolehtia jostain. Siinä oppii epäitsekkyyttä.
”Lisäksi etanoita on todella meditatiivista seurata. Jos minulla olisi juoksupyörässä ravaava hamsteri, tuntuisi, että pitäisi olla itsekin suorittamassa koko ajan. Kuuntelen mieluummin laatikosta kantautuvaa suloista rouskutusta.”

Jaana Kinnari

Katso lisää kuvia Jylkkärin valokuvablogista: https://www.jylkkari.fi/2010/11/etanafarmi-soluasunnossa/

  1. CroSSLeSS

    Edelleenkin viinimäkikotilo on kotiloita. Kotilo ei tarkoita kuorta, eikä jalka osa ole etana vaan jalka. Etanat on sitten ihan erikseen. Häiritsevää lukea tekstiä kun ei ole ees vaivauduttu oikeita termejä käyttämään. Eikä se ole ”luupiikki” vaan kalsiumkarbonaatti nuoli. Miksi ihmeessä kotiloille annetaan jauhoja eihän se ole luontaista ruokaa niille plus voi turvota mahassa arvaamattomasti.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.