Ei hakutuloksia.

Keinot, syyt ja seuraukset

Oletetaan, että rekisterikilpitehtailijalta vaaditaan tuotannon tehostamista. Mittarina on painomitta: montako kilogrammaa rekisterikilpiä per aikayksikkö tehdas saa valmistettua. Oletetaan, että rekisterikilpien lukumäärää ei tilanteesta johtuen saa kasvatettua. Ratkaisu tehostamisongelmaan tietenkin on tehdä suurempia kilpiä paksummasta teräksestä.

Oletetaan, että opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamiseksi päätetään rajata maksimiopintopistemäärää. Oletetaan lisäksi, että opintoja saa valmistumisen jälkeen täydentää kahden vuoden ajan, ja että maksimiopiskeluaika on määritetty seitsemäksi vuodeksi, joskin tavoiteaika on viisi vuotta.
Tästä seuraa se, että opiskeluaikaa on yhdeksän vuotta, ja koska opiskeluajan rajauksen oli tarkoitus saada opiskelijat työmarkkinoille aiemmin, on valitun keinon seuraus päinvastainen kuin toivottu seuraus.

Oletetaan, että rikkeestä ei ole seuraamuksia, ja että teini haluaa tehdä asian, joka on rikkeeksi määritetty. Teini tekee, eikä sillä ole seuraamuksia. Oletetaan, että hän saa kuulla teon rikkeellisyyden olevan säännön laatijan viesti. Teini saa tämän viestin, ja tulkitsee säännönlaatijan olevan vatipäiden aatelia. Koska on vaikea kunnioittaa vatipäitä tai vatipäiden viestejä, voi tehdä rikkeitä laajemminkin.

Oletetaan, että organisaatiota vaaditaan tuottamaan enemmän pisteitä, ja että pisteet vastaavat määritelmällisesti tehokkuutta. Pisteitä saa suoritteista, mutta suoritteiden laadun mittaamista ei ole määritetty. Pisteiden laskeminen on kuitenkin helppoa. Miten organisaatio vastaa vaatimuksiin, mitkä ovat seurauksia?

Ensimmäisen skenaarion sijoituspaikka on Neuvostoliitto, todenperäisyydestä ei ole tietoa. Muut ovat Suomesta: katsokaa vaikka lait tupakasta, sakkojen muuntorangaistuksesta ja Kari Väyrysen huhtikuinen kirjoitus tutkintotavoitteista filosofia.fi-sivustolla.
Todenperäisyyden voi lukija punnita itse.

John Pajunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *