Ei hakutuloksia.

Mies pitää puutarhan kunnossa

Professori Seppo Zetterbergillä on maailman paras naapuri: ”Annikki ei suutu vaikka heitän joskus rikkaruohoja hänen puolelleen”, Zetterberg kertoo. Puutarhassa puuhailu on historian professorille mieluisa harrastus. (Kuva: Eeva Rinne)
Professori Seppo Zetterbergillä on maailman paras naapuri: ”Annikki ei suutu vaikka heitän joskus rikkaruohoja hänen puolelleen”, Zetterberg kertoo. Puutarhassa puuhailu on historian professorille mieluisa harrastus. (Kuva: Eeva Rinne)

Historian professori Seppo Zetterbergin kodin puutarhasta huomaa, että sitä on hellitty ja siitä on pidetty hyvää huolta. Jylkkäri tapasi Zetterbergin ja keskusteli niin yliopistolaista kuin puutarhanhoidosta.

Bussimatka Helsingin Itä-Pakilaan on kaaosta: luulemme olevamme myöhässä ja eksyksissä. Onneksi tunnelma on kuin maaseudulla. Kuski ja muut matkustajat miettivät yhdessä, missä minun ja kuvaajan kannattaisi jäädä kyydistä ja mihin me ylipäänsä olemme matkalla. Tarkoituksemme on tavata Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori Seppo Zetterberg, joka on myös innokas puutarhaharrastaja.
Pääsemme lopulta perille, emmekä ole edes myöhässä. Professorin Kaarina-vaimo huomaa meidät ikkunasta ja heiluttaa kättään.
Pian ulko-ovi jo avautuukin. Kävelemme asunnon läpi punaisen rivitalon takapihalle, jossa on Zetterbergien puutarha.
”Olin jo nuorena poikana innokas puutarhuri. Yritin tuolloin kasvattaa kurkkua ja tomaattia mökillämme, joka oli kallion päälle rakennettu. Ja muutaman yksilön minä onnistuinkin saamaan aikaan.”
Professori on puutarhastaan tarkka. Huomaan ensimmäisenä, että nurmikko on tasaisesti leikattu, mutta ei selvästikään meitä varten – ilmassa ei tuoksu vastaleikattu ruoho.

Zetterbergit muuttivat nykyiseen asuntoonsa 28 vuotta sitten ja istuttivat tuolloin pihansa keskelle kirsikkapuun. Toissa kesään saakka puu oli pienen puutarhan kruunu, kunnes puuhun tarttui kiusallinen kirsikkarutto.
”Aikaisemmin aina kesäkuussa se tuotti suuret määrät kirsikoita, mutta nyt tuo puu vain kukkii. Proffanpalkan vuoksi ei ole tarvinnut elää kirsikanmyyntituloilla, mutta niin runsaasti se tuotti, että kyllä sillä olisi rahaa tienannut”, Zetterberg naureskelee.
Kulunut vuosi on koetellut Zetterbergin puutarhaa kovalla kädellä. Runsasluminen talvi katkoi pensaiden oksat ja hautasi puutarhan pahimmillaan yli metrin paksuisen lumikinoksen alle. Nyt kuluvana kesänä liian kuumat kesäpäivät ovat nuuvuttaneet ja polttaneet kasvit ja nurmikon.
Zetterberg keittää meille kahvit patiolle. Aurinko paistaa kirsikkapuuhun ja keskustelen professorin kanssa yliopistolaista.
”Uusi yliopistolaki on kuin Obama, molempia odotettiin kuin messiasta pelastamaan meidät nykytilanteelta, ja molempiin olemme saaneet pettyä. Olen jäämässä eläkkeelle vuodenvaihteessa ja tunnen oikein niskassani, kuinka nuoremmat sukupolvet huohottavat ja odottavat vihreätä oksaa. Mutta ei sellaisia ole enää heille, ei nykyinen liiankin kova vauhti tohtorikouluttamisessa pysty tarjoamaan yliopiston sisältä työpaikkoja.”
Professorina Seppo Zetterberg on toiminut viimeiset 14 vuotta Seminaarinmäellä, minne hän saapui kotiyliopistostaan Helsingistä.
Jyväskylässä Zetterberg on viihtynyt hyvin – eikä vähiten Seminaarinmäen vuoksi, minkä läheisyydessä hänellä on työasunto. Vapaa-ajallaan professori käy Viherlandiassa katsomassa uusia kasveja.
”Ainut vain, että Viherlandiassa alkaa hieman ärsyttämään, kun itse ei pysty luomaan samanlaista loistoa. Mutta Seminaarinmäellä on ollut mahtavaa työskennellä: Aallon arkkitehtuuria ja kasvi- ja puutarhahenkäyksiä kampus täynnä, ei muualta löydy samanlaista”, Zetterberg kertoo.
Zetterbergien perheessä professori Zetterberg hoitaa puutarhaan liittyvät päätökset ja työt. Vakiintuneessa puutarhassa siitä huolehtiminen ei onneksi ole kallista eikä raskasta hommaa. Kesän aikana nurmi- ja multatuotteisiin sekä kesäkukkiin menee rahaa noin sata euroa.
Suurin osa Zetterbergien kasveista on monivuotisia pihakasveja, jotka eivät vaadi erityishuomiota. Lajien kirjo on suuri: Zetterbergien puutarhasta löytyy klemetri, basilika, kirsikkapuu, riippupelargoniaa, ruusuja, sireenejä, villiviiniä, mustaviinimarjapensas, miljoonakelloja, samettiruusuja, asteri ja petunia. Lisäksi orava on haudannut puutarhaan kolme tammenterhoa, joista on itänyt taimia.
Apuna puutarhanhoidossa professorilla on hänen lapsenlapsensa, joka oli tulossa juuri haastattelun jälkeen kitkemään ukin kanssa puutarhaa.
”Vaimo on viimeiset 28 vuotta halunnut tänne puutarhaan niitä hiivatin yrttejä. Sitä alkaa selkeästi ihminen vanhettumaan ja vastarintani on murtunut, koska tänä vuonna tänne on päässyt yksi ruukku basilikaa. Mutta tähän se saa jäädäkin, siitä minä pidän huolen. Onneksi fiksuna ihmisenä vaimo on osannut muuten pysyä kaukana puutarhaan liittyvistä asioista.”

Kyösti Hagert

Ajattelija vapaalla -sarjassa tutustutaan Jyväskylän yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden harrastuksiin. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.