Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pidetyt Haapavesi Folk -festivaalit ja niiden yhteydessä järjestetty folk-kurssi ovat vaatineet sulattelua: vaikka olen kiertänyt kansanmusiikkifestivaaleja 12-vuotiaasta saakka, pääsi Haapaveden leppoinen ja välitön tunnelma yllättämään. Viikon mittaisella aikuisten musiikkileirillä osallistujakunta oli aidosti omaa omituista itseään – oli niitä, joiden musiikkiharrastus oli alkanut jo vauvaikäisenä ja niitä, jotka olivat tarttuneet soittimeen vasta eläkkeen alettua. Joukossa oli myös vuosikymmenen katusoittajana Yhdysvalloissa ollut klezmer-ammattilainen.
Vaikka folk-kurssille ei osallistu vuosittain kuin satakunta soittajaa, leirin välitön tunnelma tuntuu heijastuvan myös itse 11 000 kävijän festivaaliin. Seitsemäntuhannen asukkaan kaupunki tuntui ainakin ensimmäisenä varsinaisena festaripäivänä siirtyneen kokonaisuudessaan festivaalialueelle, missä perinteiset kaljateltat kohtasivat loimulohen ja new age -hömpän sulassa sovussa kansanmusiikin säestyksellä. Välittömyys näkyi myös esiintymislavoilla: haitaristi Johanna Juholan ja Timo Alakotilan intiimin duoesityksen tunnelmat kruunasi ei-niin-folkin Samuli Putron soolokeikka, missä artisti oli aidosti ja raa’asti läsnä. Ilta humpattiin loppuun skotlantilaisen Daimh-yhtyeen säestyksellä illassa, joka ei tuntunut pimentyvän lainkaan. Oma lukunsa olivat yhdysvaltalaiset bluegrass-ammattilaiset kitaristi David Grier ja mandoliininsoittaja Matt Flinner, joiden keikan eturivin fanit tunnisti yhtenevistä country-henkisistä asuista.
Haapaveden välittömyyden soisi olevan läsnä myös tulevalla viikolla alkavilla Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jotka joutuivat laihdustuskuurille talousvaikeuksien myötä. Kun kyse on niinkin juurevasta tyylistä kuin kansanmusiikista, vähemmän on usein enemmän.
Marja Honkonen