Elämämme aikana kohtaamme monenlaisia muutoksia: vanhenemme, saamme lapsia, sairastumme ja kuolemme. Suureen osaan näistä muutoksista voimme valmistautua, koska saamme niistä tietoa etukäteen. Osa muutoksista tulee kuitenkin täysin yllättäen ja pyytämättä. Näihin tilanteisiin on ihmismieli keksinyt sanonnan ”On turha rykiä, kun paskat on jo housussa.”
Aloiteltuani toimintaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan piirissä olen erinäisiä kertoja mietiskellyt sanonnan merkitystä. Lähiaikoina olen joutunut palaamaan samojen mietintöjen ääreen yllättävän usein.

Suomen yliopistokentällä tapahtuu tällä hetkellä suuria muutoksia, mutta samalla myös omalla etupihallamme Jyväskylässä kuohuu. Liikunnan kampuskirjastoa uhkaa lakkautus, kasvatustieteellisen ainejärjestöjä ajetaan ulos ainejärjestöhuoneistaan ja Aallon lukusali suljetaan.
Kaikkia näitä kohtia yhdistää yksi tekijä: nuijan kopautus. Nuijan kopautus, joka on kuulunut ennen kuin opiskelijoita on asioista kuultu. Ratkaisuja ei ole etsitty yhdessä.

Tällä hetkellä dialogin puute on ollut suurin ongelma yllä esittämiini ja moniin muihin asioihin liittyen. Asiat kiirivät niin ylioppilaskunnan kuin opiskelijoiden tietoon melko usein kautta rantain ja myöhään.
Käytäntö on hämmentävä, kun tietää yliopiston ylimmän oksan viestintäpotentiaalin. Kritisoidessamme tiedotuksen puutetta liikunnan kirjaston osalta  rehtorin kommentti meni kuta kuinkin näin:
”Tällaisia pieniä detaljeja ei voida enää ottaa huomioon.”
Suuret linjat ovat toki tärkeitä, mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että nämä ”pikku detaljit” ovat juuri se opiskelijan ääni. Milloin tämä ääni on kyllin suuri ja voimakas, että se otetaan huomioon?

Itse olen sitä mieltä, että rykiminen tässä tilanteessa kannattaa. Jos yliopisto ei halua avointa ja dialogista suhdetta opiskelijoiden välille, niin minun puolestani voimme aloittaa kuuluvan huutorykimisen ja antaa äänemme kuulua.
On turha puhua opiskelijoiden kuulemisesta, jos se ei todella tarkoita kuuntelemista. Ei ole mitään järkeä riistää opiskelijoilta heidän oikeuksiaan olla mukana tekemässä konkreettisesti juuri heihin kohdistuvia päätöksiä vaikenemalla.
Kertomatta jättäminenkin on valehtelua.

Janne Koskenniemi

Kirjoittaja on JYYn hallituksen jäsen.