On tarpeen taistella hyvien asioiden puolesta ja vastustaa pahoja asioita. On tarpeellista pysäyttää Hitler, suojella koulutyttöjä hapokkailta talibaneilta, varjella vähemmistöjä vainolta, vapauttaa nainen, turvata lapsuus.
Pitää huolehtia ilmastosta, sananvapaudesta, demokratiasta, rauhasta, liikenneturvallisuudesta, raittiudesta, reilusta kaupasta, uskonnonvapaudesta ja kirjoverkkoperhosesta. Hyviä asioita riittää, ja niitä sitten edistetäänkin, joitakin enemmän kuin toisia.
Hyvän asian puolesta taistellessa kannattaa kuitenkin välillä katsoa karttaa, ettei mene harhaan tai liian pitkälle.
Otetaanpa uskonrauha. Kuulostaa hyvältä. Rauha. Hyvä sana. Lain, muutaman yleisönosastokirjoittajan ja lukuisten raivoavien väkijoukkojen mukaan kenenkään uskonrauhaa ei saisi häiritä valistushenkisellä kritiikillä, rationalismilla ja logiikalla. Ja kun uskonrauha on suvaitsevaistakin, sitä on kiva puolustaa.
Mutta entä tieto? Sitä saa vapaasti häiritä uskolla. Ei tule syytettä tiedonrauhan rikkomisesta tai järjettömyydestä, vaikka jehovan todistaja soittaisi ovikelloa ja pelottelisi ateistiparkaa Lopun Aikojen Karjuvalla Kostajakaritsalla, tai naisten ja lasten ihmisoikeuksia – siis hyviä asioita – vastustettaisiin vedoten ikivanhoihin tarinoihin.
Feministejäkin on moneen lähtöön. Jotkut feministit haluavat laillani, etteivät ihmisen oikeudet riipu siitä, onko hänellä pimppi vai pippeli. He myös vastustavat pippeli-ihmisten keskinäistä salaliittoilua pimppi-ihmisiä vastaan kutsuen sitä sovinismiksi. Sovinismi siis on paha asia.
Toiset taas keskittyvät taistelemaan pimpillisille lisää oikeuksia tyyliin ”jatkosota”. Se on toki hyvä asia, mutta vain tiettyyn rajaan asti:
”Tasa-arvossa ollahan, tytöt”, sanoi Salo.
Lahtiska ontui äreänä, mulkoillen kulmiensa alta toisia ja murisi.
”Niin ollaan. Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan rosvoretkellä. Että sen tiedätte.”
Pasi Ilmari Jääskeläinen