Ei hakutuloksia.

Teksti  Minna Tiainen

Hyvää pitää parantaa harkiten

Valtion yläportailla ollaan yhtä mieltä: Suomen yliopistojen pitää erikoistua ja profiloitua. 

Uudistuksien toivotaan parantavan tutkimuksen laatua ja tuovan innovaatiota, joilla hinata Suomen taloutta suosta.

Parantamisen varaa kuulemma on. Suomalaisen tutkimuksen laatu ja oppimistulokset ovat tippuneet kansainvälisessä vertailussa.

Erikoistumisessa ja suurissa yksiköissä on varmasti etunsa. Jos tutkimusyksikkö koostuu yhdestä tutkijasta ja tietokoneesta, hyödyntämättä jäävät muun muassa kollegoiden välinen arkinen vertaistuki, spontaani ideoiden vaihto ja ihan tavalliset ruokapöytäkeskustelut. Luovassa työssä niillä on väliä.

Toisaalta suomalaiset korkeakoulut pärjäävät vertailuissa edelleen varsin hyvin, etenkin maan kokoon nähden. Yliopistomme ovat tutkimuksen osalta myös poikkeuksellisen tasalaatuisia. Toivottavasti uudistajat osaavat arvostaa tätä. 

Täytyy myös huomioida, että nykyistä parempia toimintamalleja etsitään maailman huippuyliopistoista. Iso osa niistä istuu reilusti raskaamman rahakirstun päällä kuin suomalaisyliopistot, joiden taloudellisen tilanteen ennakoidaan tulevaisuudessa ennemminkin huonontuvan. Köyhän miehen versio menestysreseptistä tuskin takaa kolmen Michelin-tähden lopputulosta.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) painottaa myös monitieteisen tutkimuksen tärkeyttä.

Ihan kuin tässä olisi ristiriita: yliopistojen pitäisi toisaalta erikoistua ja karsia pieniä aineita, toisaalta tarjota entistä parempia edellytyksiä monitieteiselle tutkimukselle.

Opiskelijan näkökulmasta yliopiston erikoistuminen vähentäisi niin sivuainevaihtoehtoja kuin kontakteja erilaisten alojen opiskelijoihin. Monitieteinen ajattelu tuskin puhkeaa kukkaan näin. 

OKM:n ylijohtajan Tapio Kosusen mielestä ongelmaa ei ole, jos yliopistot kehittävät opiskelijoiden mahdollisuuksia tehdä sivuainekokonaisuuksia muissa yliopistoissa. Tällainen yhteistyö on toki toivottavaa, mutta etätyöskentelyn kompensoivalla vaikutuksella on rajansa.

Tavallaanhan tämän on tiedostanut myös ministeriö itse: yliopistojen profiloitumisen idea on nimenomaan tuoda tutkijoita yhteen. Eikö etäopiskelun lisääminen uhkaa viedä opiskelijoilta samoja yhteisöllisyyden etuja?

 

Koska yliopistot ovat pitkälti autonomisia, valtion keinot ohjata niiden toimintaa ovat rajalliset. Tärkein näistä on epäilemättä valtion rahoitus, josta osa on jo nyt riippuvaista yliopistojen kehitystyöstä. 

Yliopistojen alatarjontaa ei kuitenkaan muutella hetkessä. Yksiköiden yhdistelemisessä on iso homma, ja vaa’alla on monen tutkijan ja opettajan työpaikka. Jos korkeakoulut yhdessä hanaavat itsepintaisesti muutoksia vastaan, valtiolla on edessään hikinen urakka.

 

Lue lisää:

Pienet yliopistot ja aineet tulilinjalla (11.12.2014)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *