Timo Harakka. (Kuva: Tuomas Sarparanta)
Timo Harakka. (Kuva: Tuomas Sarparanta)

Timo Harakka työskentelee Yleisradiossa tuottajana ja toimittajana. Harakka opiskeli englantilaista filologiaa Jyväskylän yliopistossa 1980-luvun alussa. Hänen ensimmäinen oma kotinsa oli soluasunto Helokantiellä Keltinmäessä.

”Minä olin jo koulupoikana töissä Äänekoskella Sisä-Suomen lehdessä. Aloitin kirjapainossa, mutta muutamassa viikossa olin ujuttautunut metri metriltä toimitukseen. Jyväskylään minä muutin 1981, kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi. En minä uskaltanut lähteä Jyväskylää kauemmas, koska jo sekin vaikutti pelottavan suurelta metropolilta.
Jyväskylään muuttaminen oli suuri elämys, koska tulin teollisuuspaikkakunnalta akateemiseen ympäristöön. Muistan, että kävelin kampuksella suu auki hämmästyneenä siitä, että tällainen sivistyksen maailma voi olla olemassa.

Se oli hienoa aikaa, koska silloin tutustui jatkuvalla syötöllä uusiin ihmisiin. Mutta en minä kapakoissa käynyt. Me pyörimme Kortepohjassa ja istuimme Kauppakadun kahviloissa.
Pääaineeni oli englantilainen filologia, sivuaineena opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä. Varsin nopeasti minulle valkeni, että noilla opinnoilla ainoa mahdollinen ura on englannin lehtorin homma. Minä halusin ehdottomasti jollekin hyödyttömämmälle alalle.
Sitä paitsi minun luonteelleni sopi hirveän huonosti englannin kurssien läsnäolopakko. Käytännössä se tarkoitti, että saatoin suorittaa kurssit hyvin, mutta en saanut niistä opintosuorituksia, koska minulla oli liikaa poissaoloja.

Olin vuoden Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajana. Se oli harjoittelua monessa mielessä. Opintoni jäivät kesken, kun muutin sitten Helsinkiin, jossa menin töihin Ylioppilaslehteen.
Helsingissä kämppikseni oli [näyttelijä] Tero Jartti. Minäkin hain Teatterikorkeakouluun, koska tuntui, että kaikki minun kaverini olivat siellä. Kun aloitin dramaturgian opinnot 1985, ei minulla ollut mitään urasuunnitelmia.
1980-luvun puolivälissä oli sellaista uhoa. Nousukausikin oli tulossa. Ei todellakaan tarvinnut miettiä omaa tulevaisuuttaan kieli keskellä suuta tai mielistellä ketään. Silloin Yleisradiostakin ajatteli, että sinnehän voi sitten jonain päivänä mennä töihin, jos ei muuta keksi ja on jo Nobel-palkintonsa hakenut.
Työskentelin freelancerina, mutta siirryin 1990-luvun alussa Vihreän Langan päätoimittajaksi. Me halusimme tehdä lehdestä nuoremman ja vasemmistolaisemman kilpailijan Suomen Kuvalehdelle. Se oli tavattoman nastaa aikaa. Levikki kaksinkertaistui, mutta sitten puolue otti lehden haltuunsa. Minusta puolueet eivät ole kovin eteviä lehtien kustantajia.

1997 pääsin Ylelle ihannetyöpaikkaani. Se oli kaikkien aikojen paras työpaikka. Se oli paras työ mitä koskaan kenelläkään tällä alalla on voinut olla. Minä pääsin käsikirjoittamaan Iltalypsyä. Mutta minä hullu luovuin siitä ja lähdin mukaan Musta laatikko -keskusteluohjelmaan.
Nyt olen ollut Ylellä 14 vuotta. Vuonna 2005 aloittamastani Pressiklubista olen ylpeä, koska ohjelma on jäänyt elämään, vaikka en ole siinä mukana. Nyt valmistelemme kesäksi Anna Kortelaisen kanssa 10 kirjaa rahasta -ohjelmasarjaa.

Olen päässyt urallani tekemään monenlaisia juttuja. Journalismia, kirjoja, draamaakin. Minulla ei ole mitään sellaista suurta haavetta, jota en ole päässyt toteuttamaan, vaan olen edennyt pragmaattisesti projektista toiseen.
Tämä ei nyt kuulosta kauhean spektaakkelimaiselta, mutta olisihan se hauskaa, jos joka arki-ilta voisi tulla ohjelma, jossa kaksi haastattelijaa tekisi vuoronperään ajankohtaishaastatteluita.
He tapaisivat päivän kasvoja, jotta saisimme enemmän irti uutismaisista asioista. Ohjelma tulisi heti uutisten jälkeen, eli meillä ei olisi Urheiluruutua sillä ohjelmapaikalla. Se voisikin sitten olla ylivoimainen este ohjelman toteutumiselle.
Nyt olen tavallaan palannut Jyväskylän yliopistoon. Olen jatko-opiskelijana valtio-opin laitoksella.”

Tuomas Kokko