"kulttuuri"

Kullervon kirous syntyy vaikenemisesta, kirjoittaa Saara Nenonen.

Juha Hurme haluaa ohjata katsojien huomion puhtaasti Seitsemän veljeksen tarinaan ja siinä oleviin merkityksiin ja huumoriin – ja huumori kannatteleekin ohjausta, kirjoittaa Nico Rissanen.

Kokonaisuudessaan Graeberin teos on yhteiskunnallisen mielikuvituksen ilottelua, kirjoittaa Ville Mäki.

Joka meitä liikuttaa on valtaa pohtiva kuvaus ihmisten haluista ja tarpeista, kirjoittaa Camilla Uçan.

Bruce Springsteenin keskeisin irtiotto osoittautuu ohjaaja Scott Cooperille liian vaikeaksi palaksi. Elokuva on silkkaa rautalangasta väännettyä sössöttävää levy-yhtiösetää ja surullisilla silmillään järveä tuijottavaa erikoislahjakkuutta, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Kahden näyttelijän musikaali on haastava laji, mutta musiikin korkean vaikeustasonkin keskellä molemmat esiintyjät ja taustalla näkyvä orkesteri soivat tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti, kirjoittaa Nico Rissanen.

Elokuvan teemoja käsitellään suoraan ja romantisoimatta. Hahmojen elämisen tuska välittyy kankaan läpi elokuvasaliin, ja lopussa on vaikeaa päästä tuolilta ylös, kirjoittaa Aliisa Järvinen.

Keskellä Suomen suvea järjestetään Porissa joka vuosi maan suurin yhteiskunnallisen keskustelun areena, jossa vaikutusvaltaiset henkilöt ottavat osaa lukuisiin yleisölle avoimiin paneelikeskusteluihin. Tapahtumalla on maine myös eliitin ryyppyjuhlana, jossa niin poliitikot, toimittajat kuin yritysjohtajat kiertelevät sidosryhmätilaisuudesta toiseen verkostoitumassa ja voitelemassa toisiaan ilmaisella alkoholilla.

Flow Festival on tunnettu paitsi huippuartisteistaan myös kävijöihinsä liitetyistä stereotypioista. Onko Helsingin Suvilahdessa oikeasti pelkkiä kalliohipstereitä ja ePassilla liput lunastaneita millenniaaleja
– vai mahtuuko joukkoon muutakin?

Katariina Nikkilä kiinnostui reivikulttuurista sen omaehtoisuuden vuoksi. Nyt hän järjestää poikkitaiteellisia reivitapahtumia yhdessä kollektiivinsa kanssa ja rohkaisee muitakin musiikin ja tanssin äärelle.