Suomen GTA:ksikin tituleerattu peli Last Drop näkee päivänvalon toukokuussa. Pelin kehittäneen Lohkare Games oy:n toimitusjohtaja Henri Koskisen käyttötilillä on katetta 13 euroa ja luottokorttien limitit paukkuvat. Sisässä on yhteensä kuusikymmentätuhatta työtuntia julkaisupäivän lähestyessä.

”Yritetään nyt lähinnä selvitä hengissä pelin julkaisuun saakka”, Koskinen naurahtaa.

Last Drop -pelin mustaharmaasävytteinen intro toivottaa pelaajan tervetulleeksi alkoholin ja laman kyllästämään Nykylään, joka harjaantuneemmalle silmälle muistuttaa melko tarkkaa kopiota jyväskyläläisistä lähiöistä. Kartta yhdistelee Kangaslammen, Pupuhuhdan ja Huhtasuon alueita muodostaen keskustaa, järviä, metsiä ja kyläalueita, joiden läpi kulkee yli sata kilometriä ajettavaa maantietä.

Koska Last Drop sijoittuu kultaiselle yhdeksänkymmentäluvulle, pelaajaa ei hemmotella edes jo peleissä vakiintuneeksi käyneellä, GPS-paikanninta muistuttavalla minikartalla. Sen sijaan pelaaja pääsee suunnistamaan läpi Nykylän paperikarttojen avulla ajan hengen mukaisesti.

Joskus hyvät illat vaativat jopa telkkarin pantiksi. Seppo ”Zeze” Sahtivaaran seurana telkkaria kotiin kuljettaa Reijo Rahikainen kepeän turinan saattelemana. 

Idea Last Drop -pelin tarinaan syntyi Koskisen mukaan jo teini-iässä. Koskisen lapsuudenkodin naapurustossa asui alkoholisoitunut mies, jonka elämää ja sekoilua pelikehittäjä seurasi sivusta nuoresta pitäen.

”Sen jäljiltä oli kerran saunat paskottu ihan tosi pahasti. Häädön mies sai kuitenkin vasta sen jälkeen, kun se paskanti rippileirini jälkeen meidän oven taakse ja sammui siihen.”

Alkujuuret näkyvät Last Drop -pelin tarinassa, sillä myös pelin päähahmo Seppo ”Zeze” Sahtivaara herää liian tiukan kotipolttoisen jäljiltä rappukäytävästä. Lempinimi Zeze on tribuutti innoittajalleen.

”Tätä naapuruston hahmoa sanottiin Zezeksi. En ole ihan varma, miten nimi kirjoitetaan, mutta tämä on oma versioni siitä”, Koskinen kertoo.

Sahtivaara on alkoholisoitunut ja työtön kirjailija, jonka silmin pelin tarinaa koetaan. Zezen turvana ja riesana völjyssä ovat Rahikainen, Kuikka, Hullu-Markku sekä Sarila. Zezeä ääninäyttelee äänen sekatyömies Riku Moilanen, Reijo Rahikaista näyttelijä Tommi Korpela, Esa Kuikkaa näyttelijä Ilkka Koivula, Hullu-Markkua näyttelijä Jukka Rasila sekä Sarilaa näyttelijä Severi Saarinen.

”Varsinkin kun Rahikainen alkaa valittamaan, Korpelan äänen kyllä tunnistaa”, Koskinen naurahtaa.

Rasilaan törmätään pelin muutamassa muussakin ääniroolissa. Mukana ääninäyttelemässä on myös muusikkonäyttelijä Mato Valtonen. Valtonen näyttelee Viinapirua.

Last Drop -peliä rakentamassa ovat olleet Lohkare Gamesin kolmikon lisäksi noin sata harjoittelijaa. Harjoittelijat ovat olleet opiskelijoita eri kouluista ympäri Suomen, sekä Kelan työttömyystuella että kuntoutuksessa olevia ihmisiä.

”Jos meille haluaa harjoitteluun, emme ole asettaneet minkäänlaisia vaatimuksia. Jos haluat tulla, niin pääset”, Koskinen luonnehtii.

Koodinpätkä tuolla, auton mallinnus täällä. Harjoittelijat ovat päässeet osallistumaan pelin kehittämiseen kukin oman mielenkiinnonkohteensa mukaisesti. Satapäinen porukka on työskennellyt muun muassa äänen, 3D-mallinnuksen sekä välianimaatioiden eli cutscenejen parissa.

”Siellä on sata eri mahdollisuutta nähdä harjoittelijoiden kädenjälkeä.”

Pelin ympärillä on muutoinkin lämminhenkistä yhteisöllisyyttä. Monet pelivideoiden parissa taaplailevat tubettajat ovat pelanneet demoa, ja videoiden kommenttikentät täyttyvät entisten ja nykyisten jyväskyläläisten ysärinostalgisoinnista.

”90-luvulla vähävaraisena nuorena piti viedä auto korjattavaksi tuohon pelissä vilahtaneeseen korjaamoon. Tulihan se jotenkin korjatuksi ja halvalla. Kotona vasta huomasin, että radio ja kaiuttimet oli varastettu. Oi niitä kultaisia aikoja Kangaslammilla”, kommentoi eräs Youtube-käyttäjä.

Tunnelmoinnin lisäksi katsojat heittelevät matalalla kynnyksellä kehitysideoita pelikehittäjille. Demossa Zezen pieksämän TV-lupatarkastajan tilalle toivottiin edesmennyttä ammattilaisnyrkkeilijä Tony Halmetta vanhaa pilavideota mukaillen. Halmetta ei nähty vielä demossa, mutta edesmenneen vapaaottelijan vilahdusta kokopitkässä versiossa Koskinen ei täysin sulje pois.

”Aika ratkaisee, mikäli Halmeen kerkeää peliin mallintamaan.”

Lohkare Games kannustaa muutoinkin pelaajiaan palautteen antoon. Samasta syystä peli menee markkinoille ennakkojulkaisuna, eli Last Drop -peliä kehitetään pelaajien palautteen pohjalta.

”Vaikka peli ei ole vielä täysin valmis, pyrimme että ennakkojulkaisu olisi bugivapaa”, Koskinen kertoo.

Vuorovaikutteisuus ei jää pelkästään somekommentteihin ja ennakkojulkaisuun. Lohkare Games on julkaissut TikTokissa kampanjan, jossa jokainen ehdotettu nimi koodataan pelin ulko-oviin.

”Pelissä on yli kolmetuhatta ulko-ovea. Niihin jokaiseen tarvitaan nimi, ja niitä jaetaan somessa kaikille halukkaille”, Koskinen kertoo.

Känniä voi pelitermein sanottuna ”grindata”, jolloin Zeze kestää suurempia ja suurempia määriä alkoholia. Humalamittari näkyy kuvassa alaoikealla.

Monille pelaajille hahmon kehittäminen on tuttu käsite. Myös Last Drop -pelissä hahmoa voi kehittää, josta on hyötyä esimerkiksi tappeluissa demon TV-lupatarkastajaa tai kapakan punttijulli Sarilaa vastaan.

Muun muassa voiman sekä nopeuden rinnalla hahmolle voi kehittää myös eräänlaisen kansantaudin.

”Humala on pelissä kehittyvä asia. Zezen toleranssi kasvaa alkoholia juodessa, ja ennen pitkää sille kehittyy alkoholismi”, Koskinen kertoo.

Alkoholismi onkin teemana Last Dropin tarinassa hyvin keskeisessä roolissa. Tarinan alkuperäinen innoittaja kärsi alkoholismista, ja se on sairautena tuttu monien pelin tekemiseen osallistuneille heidän lähipiireistään.

Koskisella on myös videofirma, jossa työskennellessä dokumentaarinen kerronta on tullut miehelle tutuksi. Kerrontatyyliin, jota hyödynnetään myös pelissä, kuuluu oleellisena osana Koskisen mukaan se, ettei oteta liikaa kantaa.

”Dokumentaarisella kerronnalla pyritään siihen, että kerrotaan mahdollisimman aidosti, että tällaista tämä on.”

Samasta syystä pelissä voi juoda niin paljon kuin haluaa – päähenkilö, eli Zezen pelaaja, määrää promillet.

Vakavista teemoistaan huolimatta huumoria ei Koskisen mukaan pelistä puutu.

”Ei olla haluttu mennä sieltä, missä aita on matalin. On pyritty välttämään sellaista vittuperkele-huumoria, ja tuotu tilalle sellaista, joka pistää nauramaan vahingossa.”

Koskinen kertoo monien pelin tarinassa esiintyvien tapausten ammentuneen omista kokemuksista.

”Pelin tarinoista monet ovat inspiroituneet tosielämän tapahtumista. Pelin pitkäsoitossa on haulikkoepisodia ja on dynamiitti-insidenttiä, joiden innoittaneet tapahtumat olen nähnyt omin silmin.”

Koskisen omiin suosikkikohtauksiin lukeutuu tapaus naapuruston haravointitalkoissa. Talkoiden sijaan lähes nerokkuutta hipova kaljavaraston ryöstö ja lämmin sauna vievät voiton.

”Kilju-Pena on paikallinen talkkari, joka järjestää saunan lämpimäksi. Meidän poikia kun ei haravointitalkoot kiinnosta, mieluummin lähdetään kiskomaan kaljaa saunan lauteille.”

Last Drop -pelissä vilisee pop-kulttuuriviittauksia.

Koskinen kertoo olevansa kova pop-kulttuurifani. Muun muassa lainauksia eri elokuvista voi löytää jo pelkästä demosta useita, ja pelikehittäjä lupailee niitä roppakaupalla lisää täyssoitossa. Nykyisestä demosta voi bongata muun muassa Rampa-leffajulisteen sekä The Resenator -VHS-elokuvan. Nykyläläisen leffaillan aikana voi nautiskella kaljan kylkiäisenä vaikkapa SARS-patukan.

Kiinnostus elokuviin näkyy myös pelin kerronnassa. Erityisesti Quentin Tarantino on inspiroinut käsikirjoitusta.

”Olen opiskellut paljon sitä, miten Tarantino saa aikaiseksi sen elokuvilleen tyypillisen tunnelman kohtauksissaan. Last Drop ei tosin mässäile verellä, vaan tarantinomaisuus on pyritty tuomaan nimenomaan osaksi tarinan kerrontatyyliä”, Koskinen luonnehtii.

Normaali arkielämä. Siihen pelikehittäjä on paikantanut Tarantinon elokuvien tunnelman.

”Sehän tosi monesti on sellaista normaalia elämää, ne syövät siinä ja juttelee. Tarantino maadoittaa tilanteen mukavaksi katsojalle.”

Arkea flirttailevan tyylin lisäksi juonenkäänteisiin ja jännityksen ylläpitoon on haettu inspiraatiota tältä tunnetulta elokuvaohjaajalta.

”Lopputuloksena on kaurismäkimäinen Suomi, jossa tapahtuvaa tarinaa kerrotaan tarantinomaisesti. Toivottavasti se välittyy pelaajille”, Koskinen tiivistää.

Jo Last Dropin demoversiossa voi pysähtyä kadulle kuuntelemaan paikallisten jutustelua muun muassa metsästyskoirista, metsästämisestä ja siitä, kuinka ennen kaikki oli paljon paremmin.

Kaduilla tallustelevat ihmiset saattavat äkkiseltään vaikuttaa tutuilta muutoinkin kuin keskustelunaiheidensa perusteella. Koskinen kuitenkin vakuuttaa, etteivät hahmot perustu päähenkilöitä lukuun ottamatta oikeisiin ihmisiin.

”Loimme ensin tekoälyllä mahdollisimman suomalaisia kasvoja, josta lähdettiin kehittelemään luovalla kaaoksella hahmoja peliin.”

Lopputuloksena on kylä täynnä ihmisiä, jotka voisi jopa vannoa nähneensä viime viikolla lähikaupassa – tai paikallisessa.

Pelikehittäjä Henri Koskinen kertoo luoneensa hahmojen kasvot tekoälyllä. Hahmot saattavat kuitenkin etäisesti ja vahingossa muistuttaa esimerkiksi ”tonnin seteli” Heikki Silvennoista

Last Drop -pelin täyspitkä versio tulee olemaan nykyistä, vanhaa demoa huomattavasti suulaampi.

”Demo lataa koko kartan kerralla, joka tekee siitä todella raskaan. Uusi demo sekä itse peli ovat paljon optimoidumpia”, Koskinen kertoo.

Vanhaa, helmikuussa 2025 ilmestynyttä demoa pääsee tällä hetkellä pelaamaan Steam-alustan kautta. Uusi demo ilmestyy samaiselle alustalle muutamia viikkoja ennen kokopitkän pelin julkaisua, jolla voi testata, jaksaako oma tietokone pyörittää peliä.

”Jos demo toimii koneella, toimii myös pelin täyspitkä versio”, Koskinen kertoo.
Vielä Last Drop -pelille tai Lohkare Gamesille ei ole konkreettisia jatkoaskelia, mutta ideoita Koskinen kertoo olevan ”miljoonia.”

”Jos peli saa hyvän vastaanoton ja se onnistuu, sitten mietitään jatkosuunnitelmia. Ei tätä kuitenkaan aleta tekohengittämään, vaan sitten keksitään jotakin muuta.”

Optimistisessa tulevaisuudessa Last Drop saatetaan nähdä muillakin pelialustoilla tietokoneen lisäksi. Siitä ei kuitenkaan uskalleta vielä tässä vaiheessa haaveilla.

Last Drop on ennen kaikkea intohimoprojekti, joka oli Koskisen mukaan ”vaan pakko tehdä.”

”Olen tehnyt työkseni liikaa kaikkea jollekulle muulle. Vaikka kaikki asiakasprojektit ovat olleet siistejä, haluan tehdä tätä omaa juttua. Jos tämä peli onnistuu, niin varmaankin jatketaan. Jatkoa mietitään yleisön kanssa, ja jos Last Drop tuntuu porukasta kivalta, mahdollisuuksia on laajentaa tarinaa, maailmaa tai hahmoja”, Koskinen kertoo.

Tuleva toukokuu valottanee Last Drop -pelin, Zeze Sahtivaaran ja Nykylän tulevaisuutta. Malttamattomimmat onneksi pääsevät jo tutustumaan Jänöjussin tanssilattiaan ja Spirit-viinaan demon parissa.