Viimeistään 2010-luvun loppupuoliskolla Jyväskylästä alettiin puhua myös mediassa suomiräpin pääkaupunkina. Titteliä käytettäessä maininnan saavat artisteista ja bändeistä esimerkiksi Gettomasa, Joniveli, Are ja KPC-kollektiivi. Yksi viime vuosien tunnetuimmista Keski-Suomesta ponnahtaneista tekijöistä on räpyhtye Mouhous, tai tänä vuonna paremmin tunnetuksi tullut Ladabois.
Bändin muodostavat Monako (Miki Hankomäki), Valentin (Veikko Heikkilä) ja Van Hegen (Janne Pajunen). Kymmenen vuotta mouhoomista on nyt takana.
Miten Mouhouksen jäsenet ovat alkujaan tavanneet?
Kaikki hymyilevät, Van Hegen aloittaa.
”Mikin mä tapasin silleen, että me oltiin Kuokkalassa porukalla. Joku outo tyyppi tuli siihen ja kysyi että ’ootteks te täältä päin?’ No ei olla täältäpäin. ’Haluutteks te turpaan?’”
”Rakkautta siis ensisilmäyksellä”, Monako nauraa.
”Tolleenhan kaikki menestyneet bändit alkaa.”
Valentinin ensivaikutelma Monakosta on ollut vastaavanlainen.
”Mä ja mun paras kaveri Make mentiin johonkin kotibileisiin, missä oli sitten ollut Miki ja sen paras kaveri Julle. Ne oli ollu siellä vähän kutsumattomina vieraina, ja sit mulle tultiin huutamaan että ’Miki ja Julle painukaa vittuun täältä!’ Sit me oltiin ihan et ei me olla Miki ja Julle.”
”Mä oon ollu noin suosittu tyyppi, että tonki jälkeen noi on halunnu perustaa mun kanssa vielä bändin”, Monako kommentoi virnistäen.
Van Hegen ja Valentin ovat tavanneet yhteisen kaveriporukan kautta. Valentin oli mukana Korstoraatio-yhtyeessä ja Van Hegen kuvasi heille videoita. Koko porukka hengaili Kangaslammella Valentinin asunnolla, joka toimi käytännössä Jyväskylän räppäreiden kerhotilana. Talvella asuntoa lämmitettiin pitämällä uunin luukkua auki. Samaan aikaan Monako oli bändissä nimeltä Area 52.
Monako avaa vuorostaan omaa näkökulmaansa.
”Itse olen tutustunut Veikkoon aikoja sitten, just varmaan samaisissa kotibileissä. Paremmin tutustuin koko porukkaan Pipefesteillä 2012 tai 2013. Kuulin kun jotkut heittivät freestyleä, ja menin mukaan rinkiin. Siellä sitten räpättiin ja ryypättiin neljä päivää ja meistä tuli ystäviä. Niiltä festareilta taisin tulla suoraan taksilla Veikon luo.”
Bändin alkuaikoina joukko 18—19-vuotiaita nuoria on siis hengaillut Valentinin luona. Monako ja Valentin ovat tehneet omien bändiensä kanssa musiikkia, ja Van Hegen on toiminut yleisenä mediavastaavana. Miten sitten syntyi itse Mouhous?
”Janne oli tehnyt jotain satunnaisia biisejä meidän kaa, ja sit me aina oltiin silleen että ’mitä vittua äijjä osaa räppää’. Noi kaks tyyppiä oli mun lempi räppäreitä Jyväskylästä siihen aikaan. Mietittiin, että olisi kiva perustaa joku yhteinen prokkis, mutta silleen että tehtäis ihan eri musaa mitä ollaan alun perin tehty”, Monako kuvailee.
”Me tehtiin tosi paljon musaa yhdessä ihan random porukalla Veikon kämpillä; ketä siellä nyt sattu olee ja mihin kellonaikaan tahansa. Me oltiin vikat jotka siellä oli hereillä enää ja mietittiin, että pitäiskö tehdä joku bändi”, Van Hegen tiivistää.
”Nimi oli silloin ihan eri, ja ne biisitkin oli sellaisia että toivottavasti niitä ei oo enää tallessa missään.”
Monako alkaa nauraa.
”Mulla löytyy ne kovalevyltä vielä.”
Mouhous
- 350 000 kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa
- Striimatuimmat kappaleet: Äänii, Poikien vessa, Leposyke 300
- Albumit: I hate Mouhous (2020), Masennust & massii (2022), Ladabois (2025)
- Uusin albumi striimasi ennakkoon kultaa
Yhdessä räppäämisestä lähti kipinä musiikin tekemiseen, ja myöhemmin kaverukset päättivät oikeasti perustaa bändin. Ensimmäinen biisi julkaistiin vuonna 2015. Ajatuksena ei kuitenkaan ollut pitkä projekti.
”Meidän piti tehdä yksi EP”, Valentin miettii.
Suunnitelmana oli, että jos ensimmäinen EP ei lyö läpi, niin kaikki palaavat omien projektiensa pariin. Jos kukaan ei ottaisi kahden viikon sisällä yhteyttä, Mouhous lopettaisi.
Tää kuulostaa oikeesti ihan leffalta. Oli kulunut kaksi viikkoa, ja oltiin jo mietitty, että eiköhän tää ollut tässä. Samana päivä kolmesta eri levy-yhtiöstä tuli yhtäkkiä viestiä”, Monako hehkuttaa.
Levytyssopimuksen Mouhous teki Etenee Recordsin kanssa, ja saman yhtiön kanssa bändi julkaisee musiikkinsa edelleen. Yhtiö vakuutti sillä, että bändille annettiin vapaus tehdä omaa juttua.
”Perttu [Mäkelä, aka DJ PP] sanoi, että voitte tehdä yhden levyn räppiä ja yhden rokkia. Voitte vaikka piereskellä yhden levyllisen musaa, niin saatte julkaista sen”, Valentin kertoo.
Bändin nimi on syntynyt Jyväskylän kirkkopuistossa. Kaveriporukalla oli tapana lähteä ”mouhoomaan” ja muutaman tunnin pohtimisen ja pussikaljojen jälkeen ilmoille heitettiin nimi ”Mouhous”. Välillä nimen luullaan tarkoittavan ”more hoes” tai ”Mouhouse”.
Ranskassa on ilmeisesti myös kylä, jonka nimi on Mouhous. Sieltä bändi saa säännöllisesti Facebook-viestejä. Nimi viittaa kuitenkin bändin tekemiseen: mouhoomiseen.
Mouhouksen tyylilajia on vaikeaa määritellä tiettyyn genreen tai kategoriaan. Bändin juuret ovat räpissä, mutta mukaan mahtuu niin punkkia, teknoa kuin boom bappiakin.
”Me haluttiin luoda uusi genre Jyväskylään ja rikkoa boom bapin rajoja. Me ei haluta lokeroitua mihinkään, vaan me tehään just sitä miltä meistä tuntuu”, Monako kertoo.
”Ydinjuttuna on hauskuus, kokeilu ja provosointi”, Valentin sanoo.
Kappaleet ovat energisiä, ja ne tehdään pilke silmäkulmassa. Bändin mukaan tekemistä ei saa ottaa liian tosissaan.
”Tää on vaan musaa mistä saa paljon dopamiinia”, Van Hegen lisää.
Mouhousta ei siis voi laittaa mihinkään lokeroon, mutta entä jos olisi pakko?
”Meidän genre on Mouhous”, Van Hegen sanoo jämäkästi.
”Emma-gaala tarvii uuden genren: vuoden Mouhous. On vähän epäreilua, jos miettii aiempia levyjä, että meidän pitäisi olla ehdolla jokaisessa kategoriassa”, Monako huikkaa perään.
Esimerkiksi singlenä julkaistu Räppii, Seksii & Huumeita -kappale syntyi niin, että bändi halusi kokeilla jotain uutta. Kappaleessa on jopa verse, jossa pohditaan metatekstuaalisesti tyylilajia: ”Onks tää räppii onks tää punkkii onks tää teknoo / Mouhous tarvii oman kategorian emmois.”
”Ei me oikein itekkään tiietä mitä me tehään”, Monako jatkaa.
Tarkoituksena ei ollut, että keikoilla ihmiset vain nyökyttelisivät päätä, vaan Mouhous lähti tekemään biletysmusaa. Vaikutteita bändi on ottanut muun muassa idästä, josta he toivat ”tasa-kickiräpin” Suomeen.
”Me otettiin venäläisestä räpistä vaikutteita. Niiden tracksuitit ja Ladat resonoi enemmän kuin 50 Centin limusiini.”
Uuden tyylilajin tuominen Jyväskylän räppiskeneen ei ollut ruusuista. Vallitseva käsitys oli, että räpin täytyy olla tietynlaista ja aitoa. Esimerkiksi JVG:n pop-räppiä ei katsottu hyvällä.
”Kyllä mun lähiökaverit kyseli, että mitä vittua te teette, sä oot myyny sun sielun”, Monako toteaa.
Tyylilajien laaja hyödyntäminen on nähty myös pyrkimyksenä kaupallistaa musiikkia. Bändin mukaan he ovat yrittäneet vain tehdä itse määrittelemänsä mouhous-genren musiikkia ja pitää hauskaa.
”Eihän meidän biisejä soiteta missään isossa kaupallisessa radiossa vieläkään, eikä se ole meidän tarkoitus.”
Mouhouksen kymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaisia vaiheita ja valtavasti tapahtumia. Ensimmäisellä EP:llä mukana oli Axel Kala (Axel Turunen), joka vastasi tuottamisesta. EP syntyi Axelin omakotitalon yläkerrassa.
”Se loi Mouhouksen saundia meidän kanssa, se oli tosi merkittävä tyyppi bändin syntymisessä”, Van Hegen toteaa.
EP:n jälkeen Axel Kala lähti soolouralle, ja muut bändin jäsenet jatkoivat uuden EP:n kanssa. Toisen EP:n aikana he tutustuivat Kiroon (Johannes Naukkarinen) ja ensimmäisen albumin aikana Heviteemuun (Teemu Javanainen), jonka kanssa Mouhous tekee musiikkia edelleen.
”Tosi orgaanisesti toi meidän työporukka on syntynyt aina meidän frendeistä”, Valentin sanoo.
Mouhouksen luomalle uudenlaiselle musiikille oli kysyntää, ja bändi pääsi hyvin nopeasti keikkailemaan ympäri Suomea. Juhlia, uusia paikkoja ja ilmaista alkoholia riitti.
”Ja hauskaa oli. Ja on edelleen.”
Kymmenen vuoden jälkeen Mouhouksella on edelleen sama keikkamyyjä, levy-yhtiö, A&R, promo, tiimi ja tuottaja. Oma tiimi on bändille tärkeä.
Kun kysyn matkan varrelle mahtuneita mieleenpainuvimpia asioita, yksittäisiä hetkiä mainitaan taukoamatta kymmenen minuuttia. Tarinoita riittäisi kuulemma kahdeksi viikoksi.
Levytyssopimuksen saaminen on ainakin jäänyt kaikille mieleen. Jyväskylästä lähdettiin Helsinkiin kiertämään eri palavereja, ja rahojen saamisen jälkeen palattiin Jyväskylään shoppailemaan. Ensimmäisenä kolmikolle tilattiin samanlaiset Guccin vyöt. Monako on ainut, jolla vyö on edelleen tallella.
Ruisrockin päätöskeikka vuonna 2022 on ollut suuruudessaan ikimuistoinen. Mieleen ovat jääneet myös paikat, joissa jo ennen omia esiintymisiä on käyty katsomassa muiden keikkoja. Kesä 2019 puolestaan oli ensimmäinen kiireinen festarikesä.
”Se oli ihan sairas kesä, vaikka puolet muistikuvista on varmaan ryypätty pois,” Valentin sanoo.
”Jos me selvittiin 2019 vuodesta hengissä, niin me ei kuolla koskaan,” Monako komppaa.
Samana kesänä bändi tutustui Costeeseen (Jussi Tiainen), jonka kanssa Mouhous on tehnyt paljon feat-kappaleita.
Ikimuistoisena, joskaan ei huippuhetkenä mainitaan myös erään rakennusfirman yksityiskeikka.
”Tullaan sinne pihaan, niin siellä on kymmenen yli keski-ikäistä miestä alasti odottamassa meitä semmosella terassilla. Ne kuunteli koko keikan munasillaan ja me mietittiin, että mitä vittua täällä tapahtuu”, Monako muistelee.
Mikä sitten on Ladabois?
Ainakin se on yhtyeen tuoreimman albumin nimi. Onko kysessä Mouhouksen kymmenevuotisikäkriisi?
Bändi lehahtaa nauruun.
”Sata prossaa, Mouhouksen uhmaikä iski”, Valentin myhäilee.
Uuteen eraan liittyy oikeakin tarina. Van Hegen kertoo.
”Oli sellainen vaihe, että oli hirveät paineet tehdä kaikkea. Sitten lafkasta joku kommentoi, että kuulostaa siltä, ettei näitten kanssa olis kauheen kiva hengaa.”
Kommentti aiheuttaa bändissä nytkin reaktion, jota voisi kuvailla öyhöttämiseksi. Tai mouhoomiseksi.
”Ei me olla missään vaiheessa haluttu miellyttää mitään neljäkymppisiä kaljuja miehiä levy-yhtiöllä.”
Levy-yhtiö odotti isoa hittiä, olisi tarvittu uusi ”ääni”. Kun Mouhous oli soittamassa yhtiölle uutta levyään, vastaanotto oli tyytymätön.
Se raivostutti. Bändi harkitsi indienä julkaisemista ja alkoi raivolla luomaan uutta alter egoa ja musiikkia. Puoli tuntia levy-yhtiön palaverin jälkeen studiolla syntyi nimi ”Ladabois”, ja uuden levyn ensimmäistä sinkkua ”Huppu pääs” tehtiin jo. Samana päivänä syntyi kolme biisiä, jotka ovat nyt Ladabois-levyllä. Kaksi päivää palaverin jälkeen levy-yhtiöön palattiin Ladabois-nimisen EP:n kanssa.
Siinä oli uutta energiaa. EP:tä ei kuitenkaan julkaistu, vaan se laajennettiin albumiksi.
”Toi oli paras juttu mitä me ollaan levy-yhtiöltä saatu, se että ne haukku, että meidän levy on paska. Sen jälkeen syntyi hyvä levy”, Monako toteaa.
Muut hymyilevät hyväksyvästi.
Ladabois on paluu alkuun. Bändi on ikään kuin tappanut nykyisen minuutensa ja aloittanut alusta. Se näkyy ja kuuluu myös uudella levyllä. Biiseillä leikitellään ja pidetään hauskaa, tunnelma on energinen ja kevyt. Myös sanoituksissa heijastellaan alkuaikoja. Valentin viittaa useammassa versessä entiseen artistinimeensä Super Duveen. Lyriikoissa kuuluu Jyväskylä.
”Tää on ollut tosi piristävää ja yhdistänyt meitä taas. Tää on ollut vitun tärkeä projekti koko bändille”, Monako selittää.
”Musasta tuli taas kivaa, jossain vaiheessa se ei ollut”, Van Hegen täydentää.
Myös ladat itsessään kuvaavat sitä, mistä bändi on lähtenyt. Ensimmäisen kerran Lada on ollut mukana ”Leposyke 300”-kappaleen videolla.
”Tää maailma tarvitsee nyt enemmän Lada-läppää kuin sitä, että me alettaisiin leijua meidän omaisuudella ja autoilla. Sitä tehään ihan liikaa ja se on vitun tylsää”, Monako toteaa.
Uutta levyä on tehty tiiviisti koko vuosi. Ladabois on lopputulokseen myös tyytyväinen. Välissä ei ole syvällisiä kappaleita tai slovareita, vaan alusta loppuun mennään täysiä.
”Kuunnelkaa tätä autossa varovasti, saattaa kaasujalka alkaa painamaan. Kuunnelkaa mieluummin vaikka lenkillä, niin tulee hyvät Cooperin tulokset”, Valentin kommentoi.
”Ei tarvii party-mixei tai sali-mixei, kun voi laittaa vaan koko levyn soimaan. Toimii etkoilla, jatkoilla ja jatkojen jatkojen jatkoilla. Me ei sit vastata kenenkään ylinopeussakoista, jos sellasia tulee”, Van Hegen painottaa.
Biisejä Ladabois-hengessä on tehty lähes viisikymmentä, joista kaksitoista pääsi albumille saakka. Aiemmin Mouhouksen kappaleet on tehty sillä ajatuksella, että niistä kaikki tulevat myös levylle. Nyt musiikkia on syntynyt paljon, ja niistä on kasattu yhtenäinen kokonaisuus.
”Tää kolmas levy on vähän niin kuin jos sä ottaisit Star Wars kolmosen, missä Anakin ja Obi-Wan taistelee, mut se leffa on pelkästään sitä taistelua”, Valentin kuvailee.
Musiikkivideoita on musiikin ohella luotu projektin aikana runsaasti. Musiikkivideoita harvemmin enää tehdään, mutta Ladabois-albumi on päässyt täyteen loistoonsa myös visuaalisesti.
”Siitä ollaan saatu palautetta, että jengi tykkää.”
”Musiikkivideoilla saa luotua myös tiiviimmän tunnesiteen itse biisiin. Räppii, seksii & huumeita -kuvaukset oli varmaan mun elämäni hauskin päivä”, Valentin kertoo.
Rahaa musiikkivideoilla ei tehdä, eivätkä levy-yhtiöt ole valmiita niihin panostamaan. Nyt syntyneitä videoita bändin jäsenet ovat maksaneet osittain itse.
”Rakkaudesta lajiin”, Monako rimmaa yhden levyn kappaleen kanssa.
Uusi aikakausi ja uusi levy. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu?
”Sitä me ei varmaan itsekään tiedetä”, Van Hegen pohtii.
Isoja tavoitteita bändillä on, mutta niistä ei hiiskuta vielä.
”Sen verran voidaan paljastaa, että joku Ladabois julkkarikeikka pitää vielä järjestää.”
”Ei me olla mihinkään lähdössä, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää.”
Terveisiä bändi haluaa vielä jättää.
”Tärkeä juttu, mitä on oivaltanut tänkin levyn yhteydessä, on että on luotava omaa juttua. Sitä mikä on susta vitun hauskaa. Älä kuuntele liikaa muita, niin sä pääset ihan helvetin pitkälle”, Monako sanoo.
”Ja tee sun juttu sellaisten ihmisten kanssa, joita sä rakastat ja joihin sä luotat, niin se helpottaa vaikka välillä menisikin hermot”, Valentin täydentää.
”Mun vika kommentti on vaan että SWAG”, Van Hegen kommentoi.