Moikka! Oon N20 ja ettisin oman ikäsii kavereita Jyväskylästä. Oon ite menevä ja spontaani tyyppi, joten voitais mennä tekee jotain tai vaikka vaan hengailla (hymiö).

Viisitoista minuuttia ilmoituksen julkaisun jälkeen puhelimeeni alkaa kilahdella chat-pyyntöjä. Ensimmäinen on kaksikymmentäviisivuotias mies, joka ilmaisee kiinnostuksen ilmoitustani kohtaan reagoimalla sukupuolensa ja ikänsä: ”M25 täällä”. Häntä seuraa N21, joka on kiinnostunut siitä, olenko opiskelija. Viikko julkaisuni jälkeen ketjuun on reagoinut yhteensä kolmetoista jodelkäyttäjää.

Viime vuoden lopulla julkaisin kyseisen jodlauksen Jodelin Uusia ystäviä -kanavalla. Kanavalla käyttäjät julkaisevat anonyymisti omia kaverinhakuilmoituksiaan tai vastaavat muiden jättämiin ilmoituksiin. Ketjuun reagoinnin jälkeen toisille voi lähettää chat-pyyntöjä, jolloin kahdenkeskinen keskustelumahdollisuus avautuu. Julkaisullani halusin itse kokeilla, voisinko kanavan kautta löytää ystävän, tai ainakin seuraa itselleni.

Sen sijaan, että olisin reagoinut muiden käyttäjien ilmoituksiin, päätin julkaista itse sellaisen. Yhteen jodlaukseen ei voi kirjoittaa elämäkerran pituista esittelytekstiä itsestään, vaan postaukseen täytyi tiivistää lyhyesti, kuka on ja millaista seuraa kanavalta etsii. Halusin löytää omanikäisiäni kavereita, ja ajattelin, että kertomalla itsestäni menevänä ja spontaanina tyyppinä, vetäisi se puoleeni kaltaisiani, aktiivisia ja seikkailunhaluisia ihmisiä.

Hyväksyn miehen lähettämän chat-pyynnön ja vastaan olettamalleni opiskelijalle, että olen myös itse opiskelija. M25 aloittaa keskustelun kysymällä, mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla. Vastaan aikani kuluvan opiskellessa ja urheillessa. Ensimmäinen keskustelukumppanini paljastaa olevansa isä ja kertoo, että hänen aikansa kavereiden näkemiseen on hyvin rajallista. Hän myös tuntuu olettavan, etten olisi kiinnostunut ystävystymään hänen kanssaan.

Jos lapsi ajatuksena häiritsee nii ei tarvitse mitään pakottaa, hän kirjoittaa.

Hämmennyn miehen vastauksesta ja ajattelen, ettei hän ei ehkä ole sitä, mitä kanavalta olen etsimässä. Kerron meidän olevan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, jonka mies ymmärtää, ja toivottaa minulle onnea ystävien löytämiseen. Keskustelumme päättyy siihen.

Myös toinen miehen kanssa käymäni keskustelu kariutuu omaan hämmennykseeni. Tällä kertaa keskustelukumppanini on 18-vuotias. Aluksi keskustelumme soljuu mukavasti eteenpäin, mutta pian hän kertoo, kuinka ei ole onnistunut löytämään kavereita Jodelin kautta.

Lisätäänkö heti toisemme somessa niin ei keskustella turhaan, jos toisen naama ei miellyttäkään? hän kysyy.

Usean päivän ajan käyn anonyymejä keskusteluja Jodelin yksityisviesteissä yhteensä kymmenen eri henkilön kanssa. Keskusteluissa päädyn olemaan myös lohduttajan roolissa, kun eräs nainen kertoo tuleensa jätetyksi muutamaa päivää aikaisemmin. Toisen käyttäjän kanssa taas keskustelen siitä, voisiko Jyväskylä olla hyvä kaupunki asua sen jälkeen, kun on asunut Espoossa.

Osa keskusteluista harmistuksekseni päättyvät jo kuulumisien vaihtamiseen, mutta toisten kanssa kemiamme tuntuvat kohtaavan heti, ja juttu luistaa luontevasti. Heidän kanssaan tulee helposti tunne, että tästä voisi syntyä jotain enemmänkin kuin pelkkää pintapuolista keskustelua somessa – ehkä jopa ystävyyttä.

Onko sosiaalinen media hyvä väylä löytää ystäviä?

MIELI ry:n asiantuntija Siru Valtosen mukaan sosiaalinen media on hyvä kanava uusien ystävien löytämiseen elämän siirtymävaiheissa. Muutoksien, haasteiden tai uusien alkujen kohtaaminen korostavat Valtosen mukaan yksinäisyyttä ihmisten mielessä. Tällainen vaihe voi olla esimerkiksi korkeakoulun aloittaminen uudella paikkakunnalla.

Ystäviä etsiessään kannattaa kuitenkin tuoda selkeästi ilmi se millaista seuraa etsii. Ystävänhakuilmoitukseen kannattaakin siis kirjoittaa, etsiikö itselleen kaveriporukkaa, lenkkiseuraa vai seuraa baariin. Kavereiden etsimisessä on tärkeää tunnistaa, kuinka omat voimavarat riittävät uusien ihmisten tapaamiseen.

”Kun tuntee itsensä ja kertoo, millaista seuraa kanavalta hakee, resonoi se silloin myös muissa käyttäjissä ”, Valtonen sanoo.

Anonymiteetti voi kuitenkin tuoda haasteita ja Valtosen mukaan netin vaarat on hyvä tunnistaa keskustellessa tuntemattomien kanssa. Omaan intuitioon kannattaa kuitenkin luottaa ja kuunnella omaa fiilistään keskustelujen edetessä. On hyvä antaa luottamukselle aikaa rakentua, mutta yhtä lailla tärkeää uskaltaa vetäytyä keskustelusta, jos siltä alkaa tuntua.

”Jos toisen näkeminen jännittää, esimerkiksi videopuhelun soittaminen ennen tapaamista voi olla hyvä idea.”

Viikko julkaisuni jälkeen puhelimeni näytöllä olevat kymmenen keskustelua tuntuvat junnaavan kaikki paikallaan. Jotkut vastaavat viesteihini kerran päivässä, toiset vasta useiden päivien jälkeen. Moni kertookin, että harvoin Jodelissa aloitetut keskustelut johtavat toisten näkemiseen kasvotusten.

Päätän kysyä kolmelta keskustelukumppaniltani, haluaisivatko he jatkaa keskustelua Instagramin puolella. Kahden ensimmäisen kanssa keskustelut jäävät siellä lyhyiksi, mutta Annan kanssa juttu luistaa niin hyvin, että päätämme sopia tapaamisen keskustan kahvilaan.

Jo seuraavalla viikolla odottelenkin hermostuneena Jyväskylän keskustassa paikallisen kahvilan edessä. Olen nähnyt Annasta vain hänen profiilikuvansa Instagramissa, enkä voi olla täysin varma, onko minulle keskustellut oikeasti Anna vai joku, joka esittää minun ikäistäni nuorta naista.

Olemme sopineet tapaamisen kuudelta, mutta kello on jo kaksi minuuttia yli. Mieleeni hiipii ajatus, että minulle on ehkä tehty oharit, ja tyhmänä olen odottanut jo kymmenen minuuttia kahvilan edessä. Tunne on kuin odottaisi sokkotreffeille deittiään, joka ei ehkä koskaan saavu paikalle.

Onnekseni Anna saapuu pian, näyttäen aivan samalta kuin profiilikuvassaan, ja pahoittelee pientä myöhästymistään. Siirrymme kahvilan sisälle istumaan ja juttelemaan. Jännitykseni alkaa vähitellen hälvetä, kun jatkamme keskustelua siitä, mihin aiemmat viestimme olivat jääneet.

Anna on kotoisin Jyväskylästä ja opiskelee avoimessa yliopistossa. Hän oli päättänyt kokeilla Jodelin Uusia ystäviä -kanavaa, sillä välivuodelle jäätyään hänen kaverinsa muuttivat opintojen perässä muille paikkakunnille.

Keskustellessamme huomaamme, että meitä yhdistää yllättävän monta asiaa. Molemmat tykkäämme matkustelusta ja ajattelemme monista asioista hyvin samankaltaisesti.

Olemme selvästi kiinnostuneita toisistamme ja siitä, mitä toinen ajattelee eri asioista.

Kaksi tuntia vierähti kahvilassa kuin siivillä, jutellen ja nauraen Annan kanssa. Olen jopa hieman häkeltynyt siitä, kuinka tuntui, kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään, vaikka todellisuudessa olimme vasta tutustumassa.

Yhteydenpitomme jatkuu edelleen sosiaalisessa mediassa, ja ehkäpä tapaammekin vielä uudestaan.
Vaikka somessa juttelu tuntui aluksi pinnalliselta, antoi se tilaisuuden kokeilla, mitä voi tapahtua, kun uskaltaa antaa mahdollisuuden uusille kontakteille ja erilaisille kohtaamisille.

Vaikka Jodelin anonyymiydessä on puolensa, tekee se alkuvaiheen keskusteluista hieman epävarmoja. Ei voi tietää, kuka ruudun toisella puolella todella on, eikä yhteyden rakentaminen tapahdu yhtä mutkattomasti kuin kasvokkain.

Ystävien löytäminen Jodelin kautta vaatii usein rohkeutta astua epämukavuusalueelle ja ottaa se ensimmäinen askel, vaikka ei voikaan tietää, mihin se lopulta johtaa. Enhän aluksi itsekkään uskonut, että löytäisin uuden ihmisen elämääni juuri Jodelin avulla.

Annan nimi on muutettu juttuun yksityisyyden suojaamiseksi. ▬