Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) edustajisto saattoi tehdä oikean ratkaisun lopettaessaan ylioppilastalolla toimivan Ilokivi Venuen tapahtumaliiketoiminnan.
Venuen toiminta on ollut usean vuoden ajan kannattamatonta, eivätkä tulevaisuuden näkymät herätä kovin suurta luottamusta. Lisäksi on tunnettu asia, että ainejärjestöissä haikaillaan lisää tiloja, joiden käyttöä ei ole rajoitettu anniskeluun liittyvällä lainsäädännöllä.
Lopettamisen käsitteleminen edustajistossa salaisena sen sijaan ei ollut oikea ratkaisu. Siinä tosin tuskin on mitään lainvastaista.
Asiaa käsiteltiin edustajiston kokouksessa kesäkuussa. Salaus tehtiin julkisuuslain 24 §:n nojalla. Koko lakia ei ole tässä mielekästä lähteä referoimaan, sen voi jokainen käydä itse Finlexistä lukemassa. Tiivistetysti pykälän 17. kohdassa sanotaan, että asiakirjat, jotka sisältävät ylioppilaskunnan kaltaisen yhteisön liikesalaisuuksia tai liiketoimintaa koskevia yhteisölle haitallisia tietoja, ovat salaisia.
Kyseinen laki ei kuitenkaan tee liiketoimintaan liittyviä tietoja automaattisesti salaisiksi. Viranomaisten, joihin Jyy julkisuuslaissa rinnastuu, päätökset ja asiakirjat ovat aina lähtökohtaisesti julkisia. Salaaminen on poikkeus.
Salassapito on viranomaiselle velvollisuus vain silloin, kun tiedon antaminen aiheuttaa todellista vahinkoa – ei silloin, kun päätös on vain kiusallinen, epämiellyttävä tai poliittisesti vaikea.
MIKSI VENUE-KÄSITTELYN salaaminen on ongelma?
Lähtökohtaisesti ihan jo siitä syystä, että jos on mahdollista sanoa julkisuuteen liiketoiminnan olleen pitkään tappiollista, niin on vaikea nähdä mitä erityisen haitallisia liikesalaisuuksia käsittelyyn voisi edes liittyä.
Ilokiveä voidaan pitää lähes legendaarisena keikkapaikkana. Ajat muuttuvat ja joskus on tehtävä ikäviä päätöksiä. Keikkapaikalle ei Venuen taloustilanteesta päätellen ole jäsenistössä kysyntää.
Päätös ei kuitenkaan ollut edustajistolle mikään nuijankopautus. Kuten Jylkkärin uutisesta käy ilmi, asiaa käsiteltiin kokouksessa hyvän tovin. Jylkkärin tietojen mukaan Venuen lopettamisesta myös äänestettiin.
Lopettamisen puolesta ja vastaan kokouksessa esitetyt argumentit antaisivat ylioppilaskunnan jäsenistölle mahdollisuuden tarkastella päätöksen järkevyyttä. Vähintäänkin äänestystuloksen pitäisi olla julkinen. Muuten jäsenistö ei voi arvioida, kenen kannatuksella ratkaisu tehtiin. Ja vaikka käsittely olisikin salainen, pitäisi lopullinen pöytäkirja salata vain niiltä osin kuin pakollista.
ILOKIVI VENUEN lopettaminen on tietenkin suhteellisen pieni asia, vaikka sen toimintaa voi pitää Jyväskylän näkökulmasta kulttuurisesti merkittävänä.
Tämä kuitenkin liittyy osaksi laajempaa kuvaa, jossa liikesalaisuuksien nojalla annetaan jopa valtion ja kuntien salata talousasioitaan ihan vain sen takia, että ne nyt ovat sattuneet siirtämään jonkin toiminnon osakeyhtiöön.
Ylioppilaskunnan tulisi lain mukaan osallistua yliopistolle säädetyn kasvatustehtävän hoitamiseen ”valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen”.
Jos ylioppilaskunta opettaa, että liiketaloudesta puhutaan suljettujen ovien takana, se rikkoo omaa kasvatustehtäväänsä. Sen pitäisi opettaa avoimuutta ja kriittistä kansalaisuutta, ei salailun kulttuuria.
Tänä syksynä järjestetään edustajistovaalit, joissa ylioppilaskunnan jäsenistö valitsee itselleen uudet päättäjät. Jyyn suurin ongelma ei ole asioiden salaaminen vaan ihan yleinen kiinnostavuus jäsenistönsä silmissä.
Vaalikeskusteluja käytäessä olisi silti ihan hyvä miettiä sitä, miten opiskelijoiden keskuudessa suhtaudutaan avoimuuteen. Nyt iltakouluihin ja taustakeskusteluihin jäävä köydenveto päätöksistä pitäisi saada paremmin esiin. Siinä on tehtävänsä Jylkkärilläkin, joka ei aina tässä onnistu.
Väitän, että avoimuus lisää kiinnostavuutta.▬