TYÖHUONE on hädin tuskin viiden neliömetrin kokoinen. Sen seiniä reunustavat mustat verhot, kitarat ja vahvistimet.

Genelecin kaiuttimista soi matalalla äänenvoimakkuudella kappale Nightcall elokuvasta Drive. Lost Societyn kitaristi Arttu Lesosen mielestä biisi on hyvä.

Hänen työpäivänsä muuramelaisessa soitinliike Soitin Jylhässä on pian ohi. Sitä ennen työhuoneella on pidettävänä vielä yksi kitaratunti.

Lesonen päätti vierailla Soitin Jylhässä ensimmäistä kertaa päälle kolme vuotta sitten.

”Se meni tähän tyyliin, että kävelin tänne hattu kourassa ja kysyin, onko tarjota duunia.”

Töitä löytyi. Myyntityötä, soitinten huoltoa, vuokrakamojen roudausta.

Kaikki, mistä Lesonen tällä hetkellä ansaitsee, liittyy jollain tapaa musiikkiin, soittamiseen tai musiikin tekemiseen. Mistään muusta ammatista hän ei ole ikinä haaveillutkaan.

LESOSEN OMINTA alaa ovat kitaransoitto ja metallimusiikki. Niiden pariin hän löysi ollessaan yksitoistavuotias. Innoittajina toimivat muun muassa äidin vanhat Scorpions-levyt.

Sittemmin mukaan kuvioihin tulivat kitaratunnit konservatoriolla, ja lukioikäisenä Jyväskylässä kasvanut Lesonen alkoi soittaa muutamissa paikallisissa bändeissä.

Yksi bändiviritelmistä oli Lost Society, jonka kitaristi nyt kolmekymppinen Lesonen on edelleen.

Viime syksynä bändi vietti useita viikkoja Euroopassa keikkakiertueella. Nelihenkisen jyväskyläläisen metalliyhtyeen saavuttama menestys ei ole Lesosen mielestä mikään itsestäänselvyys.

”Sitä saa olla tyytyväinen, että hommat ovat lähteneet hyvin käyntiin. Vaikka olisi miten kova bändi ja miten soittelisi hyviä biisejä, se ei välttämättä kuitenkaan lähde isosti.”

Lesosen bändille kuuluu tällä hetkellä hyvää. Työn alla on muutamia keikkoja ja uuden materiaalin työstöä. Lost Societyn tavoitteena on kehittyä ja päästä soittamaan entistä suuremmille lavoille.

Vaikka keikkakokemusta on karttunut Suomessa ja sen rajojen ulkopuolella, on Jyväskylä edelleen kaupunki, jossa lavalle astuminen jännittää bändin jäsentä enemmän kuin missään muualla.

”Yleisössä on usein paljon kavereita ja tuttuja. Kun kotipeli on edessä, siinä on aina oma jännityksensä.”

LAVALLA Lesosen kuuluu olla raju, mutta pohjimmiltaan hän on erittäin rauhallinen, omasta mielestään introvertti ihminen.

Kodin Jyväskylän kasvatti on tehnyt puolisonsa ja kahden koiransa kanssa Korpilahdelle. Siellä on rauhaa, jota isompien kaupunkien keskustoista ei löydy.

Lesonen viihtyy hyvin omissa oloissaan. Kotona hänellä on toinen työhuone, jossa hän tekee hommia koirat sylissään.

Uuden intohimon kitaristi on löytänyt miksauksesta. Ennen Lesonen keskittyi kuuntelemaan musiikista, miten se soitetaan. Nyt analysoinnin kohteena on se, miten kappale on saatu jälkituotannossa kuulostamaan hyvältä.

Toistaiseksi Lesonen on oman yhtyeensä julkaisujen lisäksi ollut mukana tuottamassa tuttavien bändeille äänityksiä, mutta studiopuolesta hänen olisi tarkoitus kehittää soittamisen ohelle toinen ammatti.

”Minua kiehtoo kaikki ääneen liittyvä. Olen huomannut, että jos jotain haluan tehdä niin siinä on myös pakko onnistua. Pitää olla liikaa duuneja”, Lesonen toteaa.