KAPPALEEN NIMI on Aloe vera. Se kertoo rakastumisen vaaroista.
Musiikkivideolla valmistetaan säilykepersikoista jälkiruoka.
Kristiina Tuhkanen sai idean Facebookista. Algoritmit suosittelevat hänelle ruoanlaittovideoita. Niitä juuttuu katselemaan.
Aloe vera on Kristiina-yhtyeen maaliskuussa julkaistu toinen single.
Pitkäsoitto Palavan rakkauden aika ilmestyy 1. syyskuuta.
TUHKANEN KUUNTELI lapsuudessa Rauli Baddingia, Tik Takia, Leevi and the Leevingsia. Rock alkoi kiinnostaa yläasteikäisenä, ja sitten elektroninen musiikki.
Hän vietti aikaa television ja tietokoneen äärellä. Last.fm-palvelussa pystyi vertailemaan omia musiikkimieltymyksiä muiden käyttäjien kanssa.
”Elämänkertaani kuuluu tietynlainen kavereiden kaipuu ja passiivisuuden yhdistelmä.”
Keikoilla Tuhkanen katsoi lavalla esiintyviä soittajia. Hän ajatteli, että musiikin tekemisen mahdollisuus oli suotu vain niille, jotka olivat aloittaneet nuorina, opiskelivat musiikkia ja kävivät musiikkitunneilla.
”Joillain tavalla se oli multa evättyä.”
Ei ollut esikuvia. Kukaan ei kannustanut.
Mutta silti soittaminen kiinnosti.
Vuonna 2017 silloinen kumppani muusikko ja musiikintekijä Joni Ekman näytti, miten kitaralla soitetaan Smoke on the Waterin riffi. Tuhkanen pyysi opettamaan. Hän kokeili demppaamista. Sehän sujui! Ekman huomasi kiinnostuksen. Hän hommasi Tuhkaselle Squierin Stratocasterin, värissä sunburst.
Samoihin aikoihin Tuhkanen ja hänen lukioaikainen ystävänsä Tytti Roto olivat tutustuneet Salla Moilaseen. He saivat idean: pitäisikö perustaa bändi. Tosin kukaan ei osannut oikein soittaa. Ei haitannut. Bändin nimeksi tuli Tamara Luonto. Tuhkanen ja Moilanen soittivat kitaraa ja Roto rumpuja.
”Olimme umpiamatöörejä.”
”Mutta jotenkin ystävyyden voimalla rohkaistui tekemään musaa. Ei ollut paineita esittää virtuoosia. Soitin mitä tahansa kitarasta lähti, sointuja tai random-ääniä.”
He äänittivät demoja ja laittoivat niitä internetiin.
”Ei kauheasti suunniteltu mitään.”
Yhtyeen jäsenet olivat pyörineet keikoilla ja tunsivat ”skenen tyyppejä”. Tamara Luonto sai keikkoja. Ensimmäinen oli uudenvuodenbileissä ja toinen jätkäsaarelaisessa baarissa, jossa oli flippereitä.
Usein keikkojen kuvauksissa luki, että bändi ei osaa soittaa kovin hyvin. Jäseniä ”soittotaidottomuus” ei kuitenkaan haitannut.
Muutama vuosi sitten Anni Kosonen tuli mukaan rumpuihin ja Rotosta tuli basisti. Tamara Luonnon debyyttialbumi Honeymoon ilmestyi marraskuussa 2022.
IDEOITA ALKOI tulla Tuhkasen mieleen valtavasti. Kappaleiden aiheita, riimejä.
Tamara Luonnon jäsenet tekevät bändin musiikkia yhteistyössä yhtä paljon.
”Omia biisejä alkoi kuitenkin olla niin paljon, että en halunnut sen vaikuttavan yhteisen bändin dynamiikkaan väärällä tavalla.”
”Tuntui myös, että tarvitsi tilaa ja oli melkein pakko perustaa oma bändi, jossa ei ole rajoituksia tekemiselle.”
Tuhkanen pyysi Kristiina-yhtyeeseen ihmisiä, joiden kanssa halusi viettää enemmän aikaa.
”Bändi oli tapa huijata ne mun kavereiksi.”
Kristiina-yhtyeen musiikki on powerpopia. Tuhkanen laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristit Ekman ja Joel Hyttinen, basisti Hilla Kohtamäki ja rumpali Essi Nieminen.
Tuhkanen kirjoittaa kappaleiden sanat.
Ennen Tamara Luontoa hän oli kirjoittanut vain yhden kappaleen 10-vuotiaana. Hän on monesti ajatellut sovittavansa sen uudelleen. Yksi laineista on Oonko mä vain tyttö, joka rakastui poikaan, jota ei ollutkaan.
”Silloinkin on ihastunut johonkin tuntemattomaan, ja kun on tutustunut, illuusio on särkynyt.”
Teema näkyy edelleen Tuhkasen musiikissa. Kristiinan kappaleiden aiheina ovat ihastuminen, haaveet, kateus, ystävyys.
”Ne ovat aika naiiveja, hempeitä ja totisia.”
Kristiina-yhtye. Joel Hyttinen (vas.), Kristiina Tuhkanen, Essi Nieminen, Hilla Kohtamäki ja Joni Ekman. Kuva: Johanna Järvinen.
VIIME VUONNA hän teki viisipäiväistä työviikkoa päiväkodissa.
Oli rankkaa. Keikkoja ja treenejä oli paljon, ei jäänyt lepoaikaa. Nyt syksyllä alkaa lyhyempi työviikko.
Tuhkanen haluaisi soittaa myös koskettimia. Hän osti MicroKorgin, mutta motivaation löytäminen sointujen harjoitteluun on vaikeaa. Toisin on ollut kitaran soittamisessa.
”Parillakin soinnulla saa paljon aikaan.”
Se näkyy Tuhkasen mukaan Tamara luonnon ja Kristiinan musiikissa. Kappaleet eivät ole kovin monimutkaisia rakenteeltaan.
”Paljon a-mollia, c:tä…”
”Ehkä siksi ihmiset ovat olleet keikoilla innoissaan. Musiikki on tarpeeksi yksinkertaista.”
”Ei vaan, bändi soittaa hyvin.”
Hän ei tiedä, onko kovin itsevarma johtaja Kristiina-yhtyeen treeneissä. Mutta on hauskaa tehdä omaan tyyliin asioita.
”Voisiko jopa puhua tietynlaisesta brändistä, mitä estetiikassa on.”
Hän ajattelee olevansa kappaleiden tulkitsija, vaikka ne ovatkin omia.
Tuhkanen alkoi soittaa kitaraa 24-vuotiaana. ”Varttuneemmassa iässä” soittotaidottomuus ei lopulta haitannut, vaikka se oli syy, miksei hän aloittanut aiemmin.
”Olen superonnellinen, että aloitin. Tajusin, että soittaminen tulee olemaan iso osa elämää ja identiteettiä. Vaikka rakkaudet hiipuvat ja ystävyydet voivat kuolla, saan soittaa aina, jos haluan.”