EHKEI Emmi Palokankaalta pitäisi kysyä mielikuvasta.

Hän istuu Jyväskylän kaupungintalon kokoushuoneessa nimeltään Pamppu. Hehkuttaa Jyväskylää.

Palokangas kävi kaupungissa ensimmäisiä kertoja yläasteikäisenä, siskonsa luona.

Keskustan kävelykatu, todella ihana kesäisin. Kaupat ja ravintolat, miten niitä oli niin paljon tässä maailmassa.

Hän muistaa ensimmäisen käyntinsä pääkirjastossa. Se tuntui todella suurelta.

Palokangas asui Pyhäjärvellä. Pohjois-Pohjanmaalla, alle seitsemäntuhannen ihmisen kaupungissa. Olihan siinä ero.

Kun hän haki korkeakouluun, Jyväskylä oli ensimmäinen vaihtoehto.

”Kyllä, minulla on aina ollut hirmu hyvä kuva Jyväskylästä.”

Hän uskoo muiden ajattelevan samalla tavalla.

”Tätä pidetään kasvavana, eteenpäin menevänä kaupunkina.”

Onko Palokangas objektiivinen?

 

TIETOJENKÄSITTELYTIETEIDEN opinnot ammattikorkeakoulussa alkoivat 2002. Tradenomin tutkintoon kuului myös liiketoimintaa, yrittäjyyttä. Valinnaisena oli viestintää. Ensimmäisen vuoden jälkeen Palokangas haki opiskelemaan sitä pääaineena yliopistoon.

Kesällä 2020 Jyväskylän kaupunki tiedotti: Viestintäjohtajaksi on valittu filosofian maisteri Emmi Palokangas.

Palokangas oli työskennellyt kaupungilla vuodesta 2008, edellisen kerran sosiaali- ja terveyspalveluiden hallintopäällikkönä.

Niin, ehkä häneltä ei pitäisi kysyä, millainen mielikuva ihmisillä Jyväskylästä on.

Viestintäjohtaja on kaupungin johtokunnan jäsen ja ylimmän johdon viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija. Tehtäviin kuuluu myönteisen kuvan luominen kaupungista.

Niin linjataan myös kaupungin brändidokumentissa. Se on johtamisen, viestinnän, markkinoinnin ja asiakaspalvelun työkalu, joka määrittelee, miten Jyväskylästä kerrotaan yhteisellä ja myönteisesti erottuvalla tavalla.

On listattu vinkkejä.

Kun mm. annat toimittajalle haastattelun, mieti valmiiksi, miten muotoilet sanomasi kantavaa ajatusta ja pääviestejä hyödyntäen.

 

BRÄNDISTÄ on tullut muotisana.

Alun perin käsitteen voi katsoa syntyneen kulutustuotteiden markkinoilla. 1800-luvun teollisen massatuotannon aikaan suuret tuotantoyhtiöt alkoivat polttomerkitä tuotteisiinsa logojaan. Tarkoitus oli kiinnittää kuluttajien huomio.

Nykyään brändejä on kaikkialla. Yrityksillä, palveluilla, opistoilla, yksittäisillä rakennuksilla. Henkilöbrändejä rakentavat itselleen sosiaalisen median vaikuttajat, poliitikot, kirjailijat, toimittajat, liikemiehet. Miss Suomi -kilpailun yksi tavoite on, että ”jokainen kilpailija on oman elämänsä brändilähettiläs”.

Alueetkaan eivät ole säästyneet brändäykseltä.

Paikkabrändäyksen juuret ovat 1990-luvulla. Kuten liiketaloudessa, vahvan brändin ajateltiin vahvistavan myönteistä tunnettuutta. Alueiden keinoina ovat iskulauseet, missiot, visiot, arvot, tunnelmat, logot.

Suomessa kaupungit ovat alkaneet brändätä itseään innokkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tavoitteena on erottua muista.

Miksi pitäisi?

 

MAAILMA muuttuu koko ajan ympärillämme, Janne Antikainen sanoi videolla.

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n luova johtaja kertoi päivitetystä väestöennusteesta. MDI julkaisi sen syyskuussa 2022.

MDI oli laatinut neljä skenaariota. Miltä Suomi näyttää vuonna 2040?

Ensimmäinen skenaario oli perusura. Väestönkehitys varovaisilla, pidemmästä aikavälistä lasketuilla odotuksilla. Sisäistä muuttoliikennettä mallinnettiin vuosilta 2015–2021. Skenaariossa väestönkehitys jatkuu eriytyneenä. Kasvu keskittyy suurille kaupunkialueille, kuten Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin. Maakuntakeskuksissa väestö vähenee vaihtelevalla voimakkuudella, pienissä kaupungeissa supistuu voimakkaasti.

Toinen skenaario oli kaupungistuminen, mallinnus vuosilta 2015–2019. Väestö keskittyy etenkin pääkaupunkiseudulle. Kohtuullista kasvu on Tampereella ja Turussa. Muualla heikkoa, jos ollenkaan.

Vuosilta 2020–2022 lasketussa hajautumisen skenaariossa korona-ajan väestönkehitys on ”uusi normaali”. Pandemian ja etätöiden myötä Suomi seutuistuu, kaupungistuminen hidastuu.

Neljäs skenaario on kansainvälistyvä Suomi. Miten kehitys muuttuisi, jos vuosittainen nettomaahanmuutto kasvaisi Ruotsin nykytasolle 2040 mennessä? Noin 15 000 henkilöstä noin 35 000 henkilöön. Silloin väestönkasvu vahvistuisi useimmissa maakuntakeskuksissa ja suurilla kaupunkiseuduilla.

Mikä on todennäköisin skenaario? Ei ole varmaa.

Ennusteiden mukaan kaupungistuminen kuitenkin jatkuu.

Syntyvyys on Suomessa laskenut kauan, väestö vanhenee. Useilla hyvinvointialueilla veronmaksajien määrä vähenee. Se vaikuttaa moniin kuntiin ja kaupunkeihin.

Tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavat MDI:n mukaan myös yllättävät tapahtumat, kuten pandemia.

Lisäksi alueiden omilla toimilla on merkitystä.

 

 

MEILLÄHÄN on myönteinen imago, Helinä Mäenpää sanoi.

Ongelma vain oli, että sitä ei tiedetty Jyväskylän ulkopuolella. Toisin kuin kaupunki toivoi, sitä ei mielletty ”rohkeaksi ja omaleimaiseksi edelläkävijäksi”. Jyväskylää pidettiin myös kaupungin tekemien selvitysten perusteella kokoaan pienempänä. Suomen seitsemänneksi suurin jäi kuuden suuremman jalkoihin.

”Ylipäätään olemme saaneet melko harmaan kaupungin palautteen.”

Mäenpää oli kaupungin viestintäjohtaja syyskuussa 2019. Hän esitteli kaupungintalon juhlasalissa valtuustolle ”brändityömme kirkastamishommia”.

Kyse oli usean vuoden ”strategisesta työstä”, jossa kaupungin mainetta pyrittiin kasvattamaan kansallisesti ja jatkossa myös kansainvälisesti. Tavoite oli vahvistaa kasvua, elinvoimaa ja menestystä.

”Ennen kaikkea kuinka tunnistamme ne erottautumistekijät, joilla Jyväskylä voi taistella hyvästä tunnettuudestaan suomalaisten menestyvien kaupunkien joukossa.”

Brändityö oli alkanut vuoden 2019 alussa.

Kuten useat kaupungit, myös Jyväskylä kilpailutti. ”Strategiseksi kumppaniksi” valittiin helsinkiläinen viestintätoimisto Ahjo Communications. Sen tehtävä oli laatia brändidokumentti.

Keväällä ohjaus- ja työryhmät kokoustivat. Kaupungin henkilöstö pohti, millainen brändi olisi. Mistä kaupunki tunnettiin? Käytiin kyselyitä ja selvityksiä läpi.

Niiden perusteella ainakin opiskelijakaupunkina, oli tunnettu jo 1800-luvulla. Lyseo perustettiin vuonna 1853, maan ensimmäinen opettajaseminaari 1863. Kouluja oli myös muualla, mutta Jyväskylässä ne olivat pitkään maan harvoja suomenkielisiä. Nykyään noin 145 000 asukkaasta joka kolmas on opiskelija.

Entä liikunta? Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta perustettiin kaupunkiin 1968. Olihan Jyväskylässä myös huippu-urheilun instituutti Kihu, liikunnan ja terveyden edistämissäätiö Likes… Hippostakin kehitettiin.

Ralleistakin tunnettiin. Ensimmäiset suurajot järjestettiin 1951.

”Brändidokumentin keskeiset elementit” hahmottuivat kesällä. Mäenpää esitteli niitä valtuustolle syksyllä.

 

DOKUMENTTI ON 23-sivuinen, PowerPoint-mainen kooste. Kansikuvassa kaksi nuorta aikuista liitää ilman halki hymyillen.

Dokumentti on osa brändin kehitystyötä. Se ”tiivistää brändin ja keskeiset erottautumistekijät ja on pohja kaupungin markkinoinnille ja viestinnälle”.

Jyväskylän brändin lähtökohta on ylevä. Kasvava ja kansainvälisesti arvostettu koulutuksen ja osaamisen kaupunki.

Dokumentin mukaan kaupunki tunnetaan sivistyksestä, koulutuksesta, kauniista luonnosta, liikunnasta ja mutkattomista ihmisistä. Jyväskylä on suunnannäyttäjä, jonka toimintatavoista ja raikkaasta ajattelusta otetaan mallia.

Brändin sävyn ja tunnelman mukaan kaupunki viestii rohkeasti, ihmisläheisesti, hyväntuulisesti ja innostavasti. Asiat sanotaan suoraan, puhutaan ihmiseltä ihmiselle.

Slogan on ”ytimekäs tiivistys siitä, mitä Jyväskylä edustaa”. ”Sävyn mukaisesti oivaltava”, ”ei itsestään selvä”, ”laittaa ajattelemaan merkityksiä”.

Jyväskylä – Kasvua ja liikettä. City on move.

Brändin teemoiksi oli valittu liikuntapääkaupunki ja opiskelijakaupunki. Kaupungin mukaan ne erottivat Jyväskylän muista.

 

 

MIKSI puhutaan brändistä?

Paikkojen markkinointi ei ole uusi ilmiö. Siirtomaakaudella valloitettuja alueita mainostettiin potentiaalisille uudisasukkaille hyvänä paikkana asua.

1900-luvulla kunnat markkinoivat itseään teollisuusyrityksille lupaamalla kannustimia. Tule tänne, tarjoamme edulliset toimintakustannukset ja veroetuja! Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa ihmisiä houkuteltiin muuttamaan töiden perässä. Auto- ja terästehtaisiin tarvittiin väkeä.

Kaupunkeja on mainostettu myös matkailuesitteissä vuosikymmenet.

Vuonna 1899 Keski-Suomen matkailuoppaassa luki: Jyväskylä on saanut kaupungin oikeudet v. 1837. Suureksi se ei ole vielä ehtinyt kasvaakaan; vaillinaiset kulkuneuvot ovat tähän asti hidastuttaneet sen liikennettä ja kehitystä. Se on muodostanut pienen, eroitetun yhteiskuntansa, jonne muukalainen ihankuin sattumoisin on eksynyt.

Vuoden 1927 oppaassa nähtävyyksiä olivat lyseo, seminaarin muhkeat rakennukset, suuret tehtaat, puistot. Vuonna 1939 Jyväskylää kutsuttiin ”Suomen sydämeksi”.

1950-luvulla alkaneita Suurajoja ja Jyväskylän kesää edeltäviä Kulttuuripäiviä mainostettiin turistipyydyksinä vuoden 1963 esitteessä. Ne olivat kauan tärkeimpiä, jopa ainoita, matkailuvetonauloja. Perinteisiä nähtävyyksiä kun ei juuri ollut. Varsinkin 150-vuotisjuhlavuodesta 1987 lähtien Jyväskylää markkinoitiin juuri tapahtumakaupunkina. Mallia otettiin Tampereesta ja Turusta, jotka panostivat tapahtumiensa kehittämiseen.

Vuonna 1988 Jyväskylä oli kaikki elämänalueet kattava, monipuolisuutensa, sijaintinsa ja liikenneyhteyksiensä ansiosta ihanteellinen kaupunki. Oli Alvar Aallon arkkitehtuuria, kulttuuria, urheilua, viihtyvyyttä.

Se oli alueen mainostamista. Mutta oliko se brändäystä?

 

JOHTAMISEN professori Janne Tienari lähettää sähköpostilla kuvan raitiovaunun kyljestä.

Mainoksessa on ilmakuva kaupungista. Löytöretkeilijän itärannikko. Mainostaja on Visit Kotka Hamina.

Myöhemmin hän selittää Teamsissa:

”Mielestäni se on esimerkki kaupunkibrändäyksestä.”

Tienari tutkii ja opettaa strategiatyöhön ja ihmisen johtamiseen liittyviä aiheita Hankenilla.

Hän käyttää käsitettä brändi. Paikan markkinointi ”kalskahtaa vanhanaikaiselta”. Tosin riippuu, keneltä kysyy, sillä ilmiöllä on useita määritelmiä.

Toisin kuin perinteinen kaupungin mainostaminen, brändääminen on ”strategisempaa toimintaa”. Ehdottomasti tarkoituksellisempaa. Tienari on alkanut viime vuosina katsoa Suomea uusin silmin ja kiinnittänyt huomiota kaupunkien erilaisiin tapoihin ”rakentaa tarinaa”.

Maailman medialisoitumisen ja kertomusmuotoja suosivan tarinatalouden kasvun myötä brändäämisestä on tullut visuaalisempaa, hän sanoo. Sanojen lisäksi on kuvia ja videoita.

”Strateginen brändäys on johdonmukaista tarinankerrontaa.”

”Tarina” pitää osata kertoa eri yleisöille. Viestitäänkö sijoittajille vai reppureissaajille, asukkaille vai potentiaalisille muuttajille?

Oleellista Tienarin mukaan on, että ihmiset tunnistavat brändistä itsensä, ”siis vertauskuvallisesti”. Silloin brändi voi toimia. Siinä on kyse mielikuvista, joihin vaikuttavat ihmisten asenteet, uskomukset ja tuntemukset.

Monet kaupungit ja kunnat Suomessa tuntuvat kuitenkin rakentavan samaa brändiä. Sloganeissa, visioissa ja teemoissa toistuvat rohkeus, elinvoimaisuus, paras paikka elää, suomalainen luonto.

Saman ilmiön voi havaita muuallakin, kuten yliopistoissa. Brändit ovat samankaltaisia, Tienari sanoo.

Voiko Suomessa edes erottua? Rakentaa brändiä uskottavasti?

Voi ja voi, Tienari vastaa. Hänellä on esimerkki.

 

KEVÄÄLLÄ 2017 Porin Yrjönkatu kolmoseen avattiin mainostoimisto. Yhdeksän päivää kaikille avoimessa ”Poriksessa” sai kommentoida neljää tyyliä. Myös verkossa pystyi arvioimaan. Valittu tyylisuunta tiivisti Porin brändin.

Kaupungin brändikäsikirjassa Poria mainostetaan outolintuna. Kaupunki on itsepäinen, luovasta hulluudesta ammentava. Itseironia ja sarkasmi ovat sallittuja. Logoon on valittu musta karhu, pohjautuen vaakunaan. Kaupunki kehitti myös oman fontin, Pori Sansin. ”Johtoajatus”, kuten kaupunki kuvaa, on Pori pääsee ihon alle. Brändin kohderyhmiä ovat matkailijat, asukkaat ja yrittäjät.

Tienari on helsinkiläinen, mutta Porin brändi ”tuntuu porilaiselta”.

”Ei kukaan pystyisi samaan. Pori erottuu hajuttomammista brändeistä. Kaupunki on rakentanut tarinan, joka on riittävän uskottava, tosi ja johdonmukainen.”

Kaupunkilaisten vaikutus oli tärkeää, Tienari uskoo. Juuri heidän ”pitää elää brändi todeksi”.

Brändi on alun perin liiketoiminnan kieltä. Tienaria kiinnostaa, miksi kaupungit ovat alkaneet brändätä itseään. Hänen mukaansa brändin käyttäminen kielii siitä, että kaupunkeja johdetaan koko ajan enemmän yrityksinä.

Kaupunkien ”strategisoitumisen” taustalla puolestaan ovat yhteiskunnan, talouden ja julkisen sektorin muutokset. Kun ennen olimme kansalaisia, kaupunkilaisia ja kuntalaisia, näytämme nykyisin olevan asiakkaita, kuluttajia, omistajia ja sijoittajia. Uusliberalismi ja sen retoriikka ovat tunkeutuneet kaikille inhimillisen elämän alueelle, Tienari ja J. Tuomas Harviainen kirjoittivat Strategiaoppaassa kuntien päättäjille (2020).

Voiko kaupunkia johtaa kuten yritystä? Brändätä kuten tuotetta?

Toisin kuin tuotetta, kaupunkia ei voi myydä. Tuotteen brändäämisessä myös hyödynnetään sen tarkoitusta: osta lenkkitossut juoksemiseen. Mutta mikä on kaupungin tarkoitus?

”Kaupunkia pitäisi johtaa kuten kaupunkia”, Tienari sanoo.

”Johtamiseen voi ottaa vaikutteita yritysmaailmasta, mutta kaupungin johtaminen yrityksenä ei ole hyvä ajatus.”

Siksi, että kaupungit ovat yrityksiä monimutkaisempia. Ne muodostuvat sijainnista, paikan ihmisistä ja historiasta, kulttuurista ja kielestä.

Demokraattisesti toimivia kaupunkeja hallinnoivat kansan valitsemat henkilöt. He eivät kuitenkaan omista kaupunkia, vaan johtavat velvollisuuksien ja lainsäädännön mukaan. Pitää huolehtia opetuksesta, kaavoituksesta, rakentamisesta. Kaupunkien toiminta on yrityksiä laajempaa.

 

 

SUOMEN vetovoimaisin kunta maan sisäisessä muuttoliikenteessä on Tampere. Sen jälkeen Espoo, Turku, Oulu, Kuopio.

On huomattu, että viime vuosina muuttovoittokaupunkeihin vetävät työ- ja opiskelumahdollisuuksien lisäksi pehmeät tekijät. Tapahtumat ja elämykset, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut.

Itsensä toteuttaminen on korostunut erityisesti niillä, joilla on ostovoimaa ja varaa valita työpaikkansa.

Ei ihme, että kulttuuria ja tapahtumia alleviivataan myös kaupunkien brändeissä.

Jyväskylässäkin. Vuonna 2022 kaupungin brändityön teemoiksi nostettiin liikuntapääkaupungin ja opiskelijakaupungin rinnalle sekä kulttuurikaupunki että tapahtumakaupunki. Näillä pitäisi erottua muista.

Tuskinpa!

Viestintäjohtaja Emmi Palokangas on eri mieltä. Kylläpäs erottuu.

Otetaan ensin liikuntapääkaupunki, hän sanoo. Teema ei perustu siihen, onko Jyväskylässä parhaat liikuntapaikat tai huippu-urheilijat. Sellaisella olisi vaikea kilpailla, vaikka kaupunki pyrkiikin panostamaan liikkumiseen.

”Se, miksi olemme liikuntaPÄÄkaupunki, perustuu tutkimukseen ja koulutukseen.”

Muissa kaupungeissa ei ole liikuntatieteellistä tai samoja tutkimusyksikköjä.

Mutta opiskelijoita on muuallakin! On muitakin yliopistokaupunkeja.

”No joo.”

Palokankaan mukaan opiskelijakaupunki tulee kaupungin koulutushistoriasta, ja nykypäivästä. On useita koulutuspaikkoja ja opintolinjoja, hän puolustaa.

”Viestimme myös opiskelijoille tärkeistä asioista, kuten lyhyistä välimatkoista. Pyörällä pääsee kampukselle toisin kuin ehkä Helsingissä. Sekin on mielestäni opiskelijakaupungin merkki.”

Entä kulttuuri ja tapahtumat? Mikä tahansa kunta – pieni tai suuri – voisi korostaa niitä.

Palokangas luettelee tapahtumia. Yläkaupungin yö, Jyväskylän kesä, Valon kaupunki, Suomipopit.

”Jyväskylässä on laajasti alakulttuureita, kuten runoutta ja erilaisia teattereita.”

On harrastusmahdollisuuksia, voi löytää oman yhteisönsä, hän jatkaa.

”Ovatko ne sitten uniikkeja verrattuna muihin…”

”Varmaan samoja asioita löytyy eri kaupungeista, mutta väitän, että kombo, mikä teemoista muodostuu, on niin uniikki, että siitä kannattaa kertoa.”

Tavallaan on pakko brändätä, Palokangas sanoo. Elinvoiman takia. Jos väkiluku vähenee, palveluita karsitaan. Työpaikat vähenevät ja asukkaita muuttaa pois. Taas palveluita karsitaan.

”Väestönkasvu täytyy pitää positiivisena. Siksi kaupunkimarkkinointia tehdään tietoisesti.”

Jyväskylän väkiluku oli vuoden 2022 lopussa 145 887. Se kasvoi vuotta aiempaan yli 1 400 asukkaalla.

Palokangas sanoo, että kaupungin pitää tunnistaa, mistä muuttovoitto syntyy ja panostaa siihen.

Jyväskylässä brändin kohderyhmistä ei ole pulaa. Ensimmäistä tutkintoaan suunnittelevat opiskelijat, liikunta-alan asiantuntijat, sijoittumista pohtivat yritykset, matkailijat, kaupunkilaiset…

 

 

VUONNA 1996 brittikonsultti Simon Anholt keksi termin kansakunnanbrändi.

Nykyään hän vierastaa sanaa, kutsuu alueellista brändiä mieluummin kilpailukykyiseksi identiteetiksi.

Anholtin mukaan identiteetti, tai brändi, on kolmijalkainen tuoli. Jalat ovat strategia, sisältö ja symboliset teot. Jotta brändi voi menestyä, jalkojen pitää sopia toisiinsa.

Myös Jyväskylän kaupungin brändi pohjautuu strategiaan, joka ”linjaa lähivuosien tahtotilan”. Strategia perustuu kaupungin visioon, siis tulevaisuudenkuviin. Millainen kaupunki haluaa olla tulevaisuudessa?

Nykyisessä kaupunkistrategiassa 2022–2025 ”kärkiä” on neljä: koulutus- ja kulttuurikaupunki, elinvoimainen kaupunki, liikuntapääkaupunki ja resurssiviisas kaupunki. Tavoitteena on esimerkiksi, että kaupunki on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, työllisyys vahvistuu, kaupunkilaiset ovat Suomen liikkuvimmat, Jyväskylä on valovoimaisen taiteen ja kulttuurin kehittäjä.

Strategian keinoilla ja tavoitteilla myös rakennetaan kaupungin brändiä, Palokangas sanoo.

Hän luettelee: kaupunki esimerkiksi voi parantaa liikuntaolosuhteita. Viestintä kertoo muutoksista. Samalla ”visioidaan tulevasta eli mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten tämä muutos parantaa asukkaidemme elämänlaatua”.

”Kun tulee hyviä ’tartu hetkeen -nostoja’, kerromme siitä eri kanavissa.”

Brändi on siis markkinointia ja viestintää.

Ja lisäksi puhetta, Palokangas sanoo.

Brändidokumentin mukaan Jyväskylä-brändin ja kaupungin maineen edistäminen koskevat koko kaupunkia. Kaupunkiorganisaation luottamushenkilöiden ja henkilökunnan lisäksi Jyväskylän brändiä rakentavat kaikki jyväskyläläiset – nykyiset ja entiset – julkiset toimijat, oppilaitokset, yritykset, järjestöt, seurat ja täällä vierailevat kävijät.

Maine riippuu siis siitä, miten Jyväskylästä kerrotaan eteenpäin.

Palokangas itse puhuu myönteisesti.

 

JOS JYVÄSKYLÄ olisi ihminen, se olisi humaani, ratkaisukeskeinen ja intohimoinen, lukee brändidokumentissa.

Kuulostaa viestintäjargonilta.

”Ei missään tapauksessa”, Palokangas sanoo.

”Tätä on itseasiassa silloin brändityössä selvitetty…”

Hänen mielestään kaupungin humaanius on sitä, että Jyväskylään on helppo tulla ja Jyväskylässä on helppo olla. Koko historiansa ajan kaupunkiin on muutettu muualta.

”Tänne otetaan hyvin vastaan.”

”Mitä ne muut olivatkaan?”

Ratkaisukeskeisyys pohjautuu koulutukseen ja tutkimukseen, Palokangas sanoo. Kunnianhimoisuudesta esimerkki on, että Jyväskylä kutsuu itseään nimenomaan liikuntaPÄÄkaupungiksi.

”Pääkaupungiksi tituleeraaminenhan ärsyttää joitain, mutta sellainen haluamme olla.”

Palokankaan mielestä Jyväskylä ei ole harmaa kaupunki, ei ole koskaan ollutkaan. Siis hänen mielikuvissaan.

Hän uskoo, että kaupunki tunnetaan. Että se pärjää hyvin muiden suurten kaupunkien joukossa.

Toistaiseksi ongelma vain on, että ”hyvä kello ei soi riittävän kauas”, Palokangas sanoo.

Siksi pitää lisätä tunnettuutta. Halutaan brändätä.

 

Juttuun on haastateltu myös Turun yliopiston markkinoinnin tohtoria ja Jyväskylän yliopiston markkinoinnin dosenttia Ulla Hakalaa ja Jyväskylän kaupungin entistä, eläkkeelle jäänyttä viestintäjohtaja Helinä Mäenpäätä. Lisäksi lähteenä on käytetty muun muassa Hanna Mäkisen teosta Tule kylään Jyväskylään! Matkailun edistäminen Jyväskylässä 1890-luvulta 1990-luvulle (1998).