TUTKIMUS ilmestyi tiedejulkaisu Intelligencessä vuonna 2018. IQ decline and Piaget: Does the rot start at the top?

Tekijöitä oli kaksi: James R. Flynn ja Michael Shayer.

Erityisesti uusiseelantilainen Flynn tunnettiin. Hän oli älykkyystutkija, jonka mukaan oli nimetty ilmiö. Flynnin ilmiöllä tarkoitettiin kehitystä, jossa älykkyystestien tulosten keskiarvo oli parantunut vauraissa maissa 1900-luvulla.

Uusi tutkimus kuitenkin osoitti muuta.

Sen mukaan älykkyysosamäärä oli kääntynyt selvään laskuun Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Trendi oli jatkunut vuodesta 1995.

Vastaavia havaintoja oli tehty muuallakin. Saksassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa.

Mutta mitä älykkyydellä tarkoitetaan?

 

KÄSITE on monimutkainen. Älykkyyttä määritellään eri tavoin.

Sitä kuvataan kyvyksi ratkaista ongelmia, oppia kokemastaan ja ajatella abstraktisti.

On tavattu sanoa, että matemaattisesti lahjakas ihminen on älykäs.

Kansainvälisen älykkyysjärjestö Mensan Suomen osaston mukaan älykkyyden määritelmä on osittain myös ”filosofinen pulma; älykkyyttä ovat ne asiat, joiden yhdessä sovimme olevan älykkyyttä”.

Aina älykkyydestä ei edes puhuta älykkyytenä.

Psykologiassa käsite on kognitiivinen kyvykkyys. Se tarkoittaa ominaisuutta, jonka avulla yksilö voi ratkoa monimutkaisia tehtäviä, oppia uutta ja hankkia tietoa.

Vaikka älykkyyden määritelmä on laaja, sitä voidaan silti mitata.

 

TOIMEKSIANTO tuli Ranskan valtiolta. Psykologi Alfred Binetiä ja psykiatri Théodore Simonia pyydettiin kehittämään testi, jonka avulla voi tunnistaa erityisopetuksen tarpeessa olevat lapset.

Vuonna 1905 valmistunut testi sisälsi eri-ikäisten lasten kehitystasolle soveltuvia tehtäviä, joiden perusteella määriteltiin lapsen kehityksellinen ikätaso.

Myöhemmin testiä on alettu pitää ensimmäisenä älykkyystestinä.

Varsinaisen älykkyysosamäärän laskemisen isänä pidetään puolestaan saksalaispsykologi William Sternia. Hänen vuonna 1912 kehittämänsä kaavan perusteella älykkyysosamäärä laskettiin osamääränä, jossa kehityksellinen ikä jaetaan kronologisella iällä ja tulos kerrotaan sadalla.

Nykyään älykkyystestejä on useita. Yleensä ne sisältävät tehtäviä, jotka mittaavat kielellisiä kykyjä, kuviopäättelyä, laskutaitoa, loogista ajattelua, numeroiden käsittelyä, avaruudellista hahmottelua.

Mikä kuvio tulee seuraavaksi?

Mikä yhdistää sanoja?

Jatka numerosarjaa.

Eri osa-alueita mittaavat tehtävät vaativat usein mahdollisimman vähän ennakkoon opeteltuja tietoja.

Suurin osa älykkyystesteistä pyrkii mittaamaan testattavan yleisälykkyyttä eli g-tekijää.

Testit pisteytetään siten, että tulos suhteutetaan muiden testin tehneiden tuloksiin eli jakaumaan. Älykkyystestien keskiarvona pidetään sataa pistettä, joka noudattaa normaalijakaumaa. Suurin osa ihmisistä sijoittuu 85–115 pisteen väliin. Kaksi prosenttia ihmisistä saa testeistä alle 70 pistettä. Samaan tapaan yli 130 pisteen yltää kaksi prosenttia.

Tutkimuksissa on havaittu, että vaikka älykkyystesti mittaa erilaisia taitoja, niiden välillä on miltei aina yhteys. Kielellisesti lahjakas pärjää todennäköisesti hyvin myös kuvioiden päättelytehtävässä.

Kaikki eivät kuitenkaan pidä älykkyystestejä luotettavina. Kriitikoiden mielestä testit eivät mittaa älykkyyden kaikkia osa-alueita, kuten musikaalisia tai sosiaalisia taitoja.

Testejä pidetään myös liian kapea-alaisina ja leimaavina. Alhainen pistemäärä voi saada yksilön ajattelemaan, ettei hänestä ole mihinkään.

 

 

ÄLYKKYYDEN on tutkittu vaikuttavan koulumenestykseen. Uusien asioiden ja kokonaisuuksien omaksuminen on välttämätöntä opinnoissa.

Kouluissa opiskelijoiden taitoja arvioidaan esimerkiksi kokeilla.

15-vuotiaiden oppilaiden osaamista on mitattu Pisa-testeillä. OECD-maiden tutkimusohjelma käynnistyi vuonna 2000. Ensimmäisessä testissä painotus oli lukutaidossa. Sen jälkeen on painotettu vuorovuosittain myös matematiikkaa ja luonnontieteitä. Vuonna 2008 arvioitiin ensimmäistä kertaa talousosaamista.

Suomi on osallistunut Pisa-tutkimuksiin alusta saakka. Viimeisten vuosien aikana etenkin matematiikan osaaminen on heikentynyt.

Vuonna 2000 suomalaisnuorten tulos matematiikassa oli 536. Samana vuonna Pisa-testeihin osallistuneiden maiden keskiarvo oli 500. Testihistorian huippuvuosi oli vuonna 2006. 548 pistettä.

Sitten alkoi alamäki.

Viimeisin matematiikan pistemäärä on vuodelta 2018. Se oli 507.

Matematiikan osaamista on mitattu myös kansallisissa arvioinneissa. Niidenkin tulos on heikentynyt.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2023 sivistyskatsaus-raportin mukaan osaamisen taso on heikentynyt myös muissa oppiaineissa.

Mutta voiko Pisa-testien tuloksilla selittää esimerkiksi suomalaisten älykkyysosamäärän heikkenemistä?

”Lähestulkoon varmasti ei”, Markus Jokela vastaa.

Hän on psykologian ja kansanterveystieteen tohtori sekä psykologian professori Helsingin yliopistossa. Tutkinut muun muassa älykkyyttä.

Jokelan mukaan Pisa-menestys ei kerro suoraan oppilaiden älykkyydestä. Ei, vaikka älykkyydellä on yhteys oppimiseen.

Hän selventää: jos Pisa-tulosten heikkeneminen johtuisi vain älykkyydestä, vaikutukset näkyisivät koulun ulkopuolella.

”Olisi esimerkiksi hankaluuksia lukea sanomalehteä ja aikatauluja tai selvitä arjessa.”

Sellaisesta ei ole selkeitä viitteitä.

 

TILASTOJEN mukaan älykkyysosamäärä vaikuttaa ihmisen menestymiseen elämässä. Sillä on positiivinen yhteys esimerkiksi terveyteen ja elinikään.

Usein ajatellaan virheellisesti, että yksilön menestyksen takana olisi vanhempien sosioekonominen asema. Osittain totta, muttei kokonaan. Älykkyystestien tulosten perusteella älykkäitä lapsia on kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Vaikka akateemikon lapsi päätyy todennäköisemmin korkeakouluun, ei luokka-asema määrää akateemisessa maailmassa pärjäämistä. Älykkyys auttaa kouluun pääsemisessä ja opiskelussa.

Älykkyys yhdistetään usein virheellisesti myös viisauteen. Jälkimmäisellä tarkoitetaan esimerkiksi kirjaoppineisuutta. Sitä voi harjoittaa pänttäämällä ja opettelemalla asioita ulkoa.

Sen sijaan abstraktin loogisen päättelyn kyky ei parane, vaikka harjoittelisi. Älykkyys on suhteellisen pysyvä ominaisuus. Sitä ei voi harjoittaa paremmaksi.

Älykkyys myös heikkenee iän myötä. Usein jo noin 30-vuotiaiden älykkyys on alkanut laskea.

Heikkenemiseen vaikuttavat erilaiset terveystekijät kuten verenpaine ja aineenvaihdunta. Aivojen ja sydämen terveys ovat yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi esimerkiksi sydänsairaudet voivat heikentää muistia ja päättelykykyä.

”Älykkyyttä ei usein myöskään yhdistetä taitoihin esimerkiksi urheilussa”, Jokela sanoo.

Ajatellaan esimerkiksi, että shakinpelaajat ovat älykköjä kun taas urheilijat yksinkertaisia. Näin ei välttämättä ole.

Moni urheilulaji, kuten tennis, vaatii nopeaa tiedonkäsittelyä ja opitun soveltamista. Salamannopeaa päätöksentekoa.

”Huippu-urheilijat ovat keskimääräistä älykkäämpiä”, Jokela sanoo.

Liikunnallisesti lahjakas urheilija hyötyy korkeasta yleisälykkyydestä siinä missä huippututkijakin. Taidot ovat vain erilaiset.

Vaikka älykkyys ennustaa pärjäämistä elämässä vahvasti, eivät tilastot kerro yksilön pärjäämisestä lopulta mitään varmaa.  Huippuälykäs ei automaattisesti menesty, eikä alhainen älykkyysosamäärä johda automaattisesti ennenaikaiseen kuolemaan.

Älykkyys ei määrää kohtaloa.

 

”Älykkyyttä ei usein yhdistetä taitoihin esimerkiksi urheilussa.”

 

MONISSA MAISSA keskimääräinen älykkyysosamäärä kasvoi tutkimusten mukaan erityisesti 1960–80-luvuilla.

Miksi, sitä ei tiedetä varmaksi. Flynnin ilmiötä on selitetty esimerkiksi laadukkaammalla koulutuksella.

Psykologi Flynn itse arvioi, että syynä on kasvuympäristön ja yhteiskunnan muuttuminen. Paitsi että yhä suurempi osa kouluttautuu, he myös oppivat ajattelemaan tavalla, joka auttaa menestymään älykkyysosamäärää mittaavissa testeissä.

Voi siis olla, että älykkyys ei itsessään ole kasvanut. Se on vain saatu paremmin esille.

Älykkyysosamäärän kasvun syytä ei siis ole aukottomasti selitetty, ja sama koskee sen laskusuuntaa. Syytä ei tiedetä.

Arvioita on toki tehty: muutokset ravinnossa, yleinen lukemisen väheneminen. Korkeasti koulutetut ihmiset hankkivat vähemmän lapsia.

Internet-ympäristön ja älypuhelimien on uskottu heikentävän keskittymiskykyä ja muistia. Tämä on vaikuttanut kykyyn tehdä monimutkaisia tehtäviä.

 

FLYNN JA SHAYER painottivat vuoden 2018 tutkimuksessaan, ettei älykkyysosamäärän kasvu ole luonnonlaki. He esittivät myös kysymyksen: jos älykkyys heikkenee, pitääkö huolestua.

Markus Jokela ei ole huolissaan.

Tutkimuksissa tarkastellaan älykkyystestien tuloksia. Muutokset niissä eivät ole niin suuria, että pitäisi huolestua.

”Sen sijaan kognitiivisen kapasiteetin käyttämättä jättäminen huolettaa.”

Jokelan mukaan älykkyyden taso ei itsessään ole välttämättä merkittävästi muuttunut.

Sen sijaan ihmiset eivät jostain syystä osaa käyttää sitä samalla tavalla kuin esimerkiksi 1980-luvulla.

Esimerkiksi Pisa-testien tulokset eivät Jokelan mukaan kerro opiskelijoiden älyn laskusta. Todennäköisempää on, että oppilaat eivät jostain syystä opi asioita yhtä tehokkaasti.

Monet laskutoimitukset on ulkoistettu teknologialle. Sosiaalinen media syö aikaa kognitiivisten taitojen, kuten soiton harjoittelun tai runojen opettelun, kehittämiseltä.

Sosiaalinen ympäristö ja kulttuuri eivät siis varsinaisesti kannusta tai vaadi taitojen käyttöä.

Vaikka oppimistulokset ja älykkyysosamäärä olisivat pienentyneet, se ei suoraan tarkoita suomalaisten tyhmentyneen.