ERÄÄNÄ tavanomaisena iltana huomasin Jyväskylän Ylä-Ruthilla kaksi miestä. He istuivat vastatusten pöydän ääressä ja tutkivat välissään olevaa pelilautaa keskittyneesti. Välillä toinen vilkaisi käsissään olevaa kirjaa.

Oli kevät 2022, ja olin itse pelannut shakkia puolisentoista vuotta lähes päivittäin kehittyen siinä mielestäni suhteellisen taitavaksi.

Päätimme kaverini kanssa pyytää lupaa liittyä miesten seuraan. Toinen heistä ilmoittautui vapaaehtoiseksi pelaamaan minua vastaan.

Nappulat aseteltiin paikoilleen. Hän otti valkoiset, minä mustat. Avaussiirtoon 1. e4 vastasin Caro-Kannin puolustuksella, jossa oma sotilas siirretään ruutuun c6. Koin olevani siinä vahvimmillani, ja ennakoin murskavoittoa. Eihän kuka tahansa vastaantulija minua päihittäisi?

En osannut aavistaa, että kyseessä on yksi ikimuistoisimmista peleistäni.

 

SHAKKI ON yksi maailman kuuluisimmista lautapeleistä. Se keksittiin todennäköisesti 500-luvulla Kiinassa, Intiassa tai muinaisessa Persiassa. Idästä shakki levisi myös Eurooppaan, ja esimerkiksi 1400-luvulla shakki saavutti suuren suosion aateliston keskuudessa.

Peliä on kehitetty vuosisatojen mittaan. Alun perin shakkinappuloiden liikeradat olivat nykyistä lyhyemmät. Kuningattaria kutsuttiin visiireiksi, lähettejä norsuiksi. 1400-luvun lopulla tapahtui viimeinen merkittävä sääntömuutos, kun kuningattaresta tehtiin pelin voimakkain nappula. Tätä ennen sen liikerata oli ollut paljon rajoitetumpi.

Viimeisimmän merkittävän käänteen lajiin on kuitenkin tuonut tietotekniikan kehitys.

Vielä 1990-luvun alussa moni piti mahdottomana sitä, että tietokone voittaisi ihmisen shakissa. Helmikuussa 1996 venäläinen, vuosien 1985–2000 shakin maailmanmestari Garri Kasparov kuitenkin hävisi kaksi peliä kuudesta IBM:n kehittämälle Deep Blue -shakkiohjelmalle. Seuraavana vuonna ohjelma voitti uusintaottelun.

Tätä ennen shakkipelien virheanalyysi tehtiin yhden tai useamman ihmisen pohdinnan voimin. Vuosituhannen vaihteesta virheiden löytämiseen on käytetty tietokoneita. Se on nopeuttanut prosessia.

 

 

YLÄ-RUTHILLA tilanteeni muuttui tukalaksi. Jo muutaman siirron (2. d4, d5 3. e5, Lf5) jälkeen vastustajani nimittäin teki jotain, mitä en ollut aikaisemmin nähnyt peleissäni: 4. g4. Hän siis uhkasi sotilaallaan juuri siirtämääni lähettiä.

Käteni alkoivat täristä ja yritin keksiä, miten voisin puolustaa ahtaalla olevaa lähettiäni. Hätäinen perääntyminen kuitenkin johti asemani murskaantumiseen. Mitään ei ollut enää tehtävissä.

Toinen miehistä huomautti: pärjäsit suhteellisen hyvin, sillä Tommi on nopean shakin Suomen mestari.

Tuijotin edessäni istuvaa keski-ikäistä miestä hölmistyneenä. Ainoa nimeltä tietämäni suomalainen SM-tason pelaaja oli historioitsija Teemu Keskisarja – vaikka olihan heitä muitakin. Esimerkiksi keväällä 2022 SM-kisoissa pelasi kolme kansainvälistä mestaria: Vilka Sipilä, Mikael Agopov ja Sampsa Nyysti. Kansainvälinen mestari on shakin toiseksi korkein arvonimi. Suomalaisia suurmestareita on ollut kuusi. Kansainvälisen mestarin jälkeen korkeimmalla on FIDE-mestari. Sen arvonimen edustaja Tommi Luukkonen oli edessäni.

Sain Luukkosen kanssa aiemmin pelanneen miehen kautta tietää heidän olevan Jyväs-Shakin jäseniä. Alun perin Jyväskylän työväen shakkikerhona tunnettu Jyväs-Shakki sai nykynimensä vuonna 1996. Kerho edistää shakkiharrastusta ja kilpailutoimintaa Jyväskylän seudulla.

Kerättyäni rohkeutta marssin Sepänkeskuksen ovista sisään. Vastaanotto oli ystävällinen, ja paikalla oli myös Ylä-Ruthilta tuttu mies. Hän opetti minulle strategista ajattelua; esimerkiksi sotilailla tilan kahmimista ja pidättäytymistä liian yksinkertaisista (mutta houkuttelevista) hyökkäyksistä.

 

Käteni alkoivat täristä ja yritin keksiä, miten voisin puolustaa ahtaalla olevaa lähettiäni.

 

HITAASTI pelitaitoni kehittyi. Harjoiteltuani kerhossa ja netissä kuukausia sekä perehdyttyäni Raamatun kokoiseen shakkiavauksia käsittelevään opukseen päätin osallistua Jyväs-Shakin harjoittelumielessä pelattavaan pikashakkiturnaukseen.

Ensimmäiset kaksi peliä olivat tappioita, mikä ei ollut yllätys, sillä vastustajat olivat minua moninkertaisesti kokeneempia. Lisäksi aikakontrolli oli lyhyt. Siirrot oli tehtävä viidessä minuutissa (esimerkiksi 50 siirron pelissä yhteen siirtoon on aikaa noin kuusi sekuntia). Olin auttamattoman hidas tai hutiloin siirtoni peläten ajan loppumista.

Kolmannessa pelissä vastustajani oli kuka muukaan kuin Tommi Luukkonen. Hän naurahti ja huomautti, etteivät käteni tärisseet. Nyt minä pelasin valkoisilla. Kellon alkaessa tikittää siirsin sotilaan 1. d4:ään. Päädyimme Nimzo-intialaiseen puolustukseen, jossa musta käyttää lähettiään estääkseen valkoista valtaamasta keskustaa.

Odotin murskatappiota kuten aiemmin, sillä vaikka olin harjoitellut tiesin, ettei minusta ole vastusta Suomen mestarille. Suureksi yllätyksekseni peli kuitenkin venyi.

 

ALOIN PELATA shakkia alun perin aikani kuluksi, ja tykästyin lajiin nopeasti. Keskittymis- ja päättelykykyni tuntuivat kehittyvän pelaamisen myötä. Nähdessään nappuloiden liikkeet vastustajaa pidemmälle syntyy illuusio älyllisestä ylivertaisuudesta. Toisaalta jos tähän hybrikseen lankeaa, on seuraava siirto yleensä munaus.

Ahkeran treenaamisen myötä olen ymmärtänyt shakin olevan laji, jossa ei saa tuudittautua ajattelemaan olevansa tarpeeksi hyvä. Joka tilanteessa täytyy haastaa itsensä ja ajattelutapansa. Kun pitkän mietinnän päätteeksi löytää erinomaisen taktiikan, se palkitsee. Siitä shakissa on pohjimmiltaan kyse: psykologisesta kamppailusta paitsi vastustajan myös itsensä kanssa.

Sain Jyväs-Shakin ottelussa Luukkosta vastaan hyvän aseman, mutta ongelmana oli jäljellä oleva puoli minuuttia. Luukkosenkaan tilanne ei ollut helppo noin 40 sekunnilla. Hän mietti kuumeisesti siirtoa, jolla puolustaa uhattuna olevaa kuningastaan.

Rukoilin munausta, mutta lopulta hän löysi ehkä ainoan toimivan ratkaisun, enkä minä kyennyt hyvään vastasiirtoon ajoissa. Kirosin mielessäni menetettyä mahdollisuutta.

Hetken lautaa katsottuaan Luukkonen kuitenkin huomautti: Tämä oli oikea shakkipeli. Olet kehittynyt huimasti, sillä jouduin pelaamaan tosissani.

Olin ehkä hävinnyt, mutta tuollaiset sanat mestarilta saivat minut kokemaan oloni enemmän kuin voittajaksi.