HIMMEÄÄ VALOA hohtavat kivet leijuvat päällekkäin ilmassa. Seison keskellä taianomaista metsää. Oksalta lehahtaa ilmaan lintu.
Metsässä on hieman hämärää, ja voisi ajatella, että on alkuilta. Polun päässä kaksi pientä keltaista olentoa istuu nuotion äärellä.
Tartun yhteen kivistä ja kannan sitä hetken mukanani. Kun päästän irti, kivi mätkähtää maahan ja lakkaa hohtamasta. Onkohan kukaan muu yrittänyt kuljettaa kiviä mukanaan?
Lopuksi nostan virtuaalitodellisuuslasit kasvoiltani. Olen pimeässä huoneessa, jonka seiniin on kiinnitetty värikkäitä, hohtavia teoksia. Tunnelma tuo mieleen aiemmin VR-lasien läpi tutkimani metsän nimeltään Hohkamaa.
Virtuaalitodellisuuspeli on osa Jyväskylän taidemuseossa esillä olevaa pelitaidenäyttelyä, jonka sisällöstä ja suunnittelusta ovat vastanneet Jyväskylän yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat.
Tammikuun lopusta toukokuun alkuun esillä oleva näyttely on nimeltään Kokemuspisteitä. Se viittaa videopeleistä tuttuihin experience pointeihin, joita voi saada esimerkiksi tehtävien suorittamisesta ja pelihahmon kehittymisestä.
MITÄ PELITAIDE oikeastaan on? Tästä kysymyksestä näyttelyn suunnittelu lähti.
Jyväskylän yliopiston opiskelijoista koostuva Bittiapollon-ryhmä pohti, millä tavoin taide on peleissä koettavissa ja mitä osa-alueita pelitaiteeseen liittyy. Näyttelyssä on esillä videopelitaiteen keskeisiä ilmiöitä. Erityisiä teemoja ovat pelien tekemisessä syntyvä taide eli konseptitaide, fanitaide ja pelaajakokemus. Virtuaalitodellisuuspelin lisäksi taidemuseon Ilmiö-tilasta löytyy kuvataidetta, hahmonluontisovellus sekä konseptitaidetta eli luonnoksia videopelin hahmoista ja maisemista.
Kävijä voi myös osallistua pelillistettyyn, tarinalliseen museokierrokseen, joka kulkee eri näyttelyiden halki.
AINAKIN YKSI erityinen ominaispiirre pelitaiteeseen liittyy. Se eroaa muista taiteenlajista selvimmin kokijan aktiivisen toimijuuden kautta.
Näyttelyssä esillä olevalla haastatteluvideolla pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen tekee vertauksen: digitaaliset pelit ovat kuin teatterin lavastus ja pelaajat teatterilavan näyttelijät.
Pelitaiteellinen teos ei siis Kemppaisen mukaan toteudu, ellei pelaaja ole sen kanssa vuorovaikutuksessa. Tosin lopullisen taiteen peleihin tekee pelaaja itse.
Tämä näkyy esimerkiksi VR-peliteoksessa Hohkamaassa.
Yksinkertaisimmillaan se on kävelysimulaattori, jossa pelaaja voi tutkia virtuaalista metsää VR-lasien läpi tai valita pelottavamman reitin, jossa tarkoituksena on paeta synkässä metsässä perässä seuraavaa olentoa. Pelissä ei siis oikeastaan ole tutkimisen ja kokemisen lisäksi tavoitetta, mutta teos ei toteudu, ellei pelaaja ala tutkia sen maailmaa.
VR-peli, kuten myös hahmonluontisovellus Hahmotin, on toteutettu usean tekijän yhteistyönä. Se on pelituotannosta tuttua: yksi taho suunnittelee, toinen toteuttaa.
Hohkamaan ja Hahmottimen kohdalla se tarkoitti, että Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden ryhmä suunnitteli pelin ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun pelisuunnittelun opiskelijat vastasivat sen teknisestä toteutuksesta.
PELITAITEEN KENTTÄ ei ole toistaiseksi kovin tunnettu. Esimerkiksi Jyväskylän taidemuseossa pelitaidetta on nyt esillä ensimmäistä kertaa.
Pelitaidetta on esillä myös Tampereen museokeskus Vapriikissa, jossa avautui Suomen pelimuseo tammikuussa 2017.
Tammikuussa 2022 Kouvola puolestaan julistautui pelitaiteen pääkaupungiksi. Keväällä käynnistyy kansainvälinen tapahtumakokonaisuus, jossa esitellään pelitaidetta tapahtumien, näyttelyiden ja yleisöluentojen kautta.
Todennäköisesti videopelien taiteellinen arvostus kasvaa tulevaisuudessa, sitä mieltä ovat Jaakko Kemppainen sekä taidemuseon näyttelyn suunnitellut opiskelijaryhmä Bittiapollon. Näyttelyn pelien musiikkia suunnitelleen yliopiston musiikkitieteen opiskelija Santeri Salmirinteen mukaan tämä kehitys näkyy jo nyt esimerkiksi pelimusiikkien kohdalla.
”Pelimusiikki täyttää jo nyt konserttisaleja Suomessa. Kun taidemuoto popularisoituu, yleisö kasvaa. Miksi se ei koskisi pelitaidetta laajemminkin?”
Pelitaidenäyttely Kokemuspisteitä on esillä Jyväskylän taidemuseon Ilmiö-tilassa toukokuun 2022 alkuun saakka.
Juttua varten on haastateltu myös Bittiapollonin Soli Perttua, Heini Koskista ja Enja Heikkilää sekä JAMK:n pelisuunnittelun opiskelija Juho Harjua.