Yliopiston kulttuurihistoriallinen näyttely avaa ovensa pitkän tauon jälkeen. Nähtävänä on niin Tissarin taidekokoelmaa, opiskelijoiden töitä kuin ensimmäinen perusnäyttely yliopiston historiasta sitten 1960-luvun.
”En metelöi seuraavalla kotiseutuopin tunnilla”, luki lapussa, joka löytyi Seminarium-rakennuksen restauroinnissa entisen opettajainhuoneen lattialankkujen välistä. Kymmeneen kertaan toistettuna.
Huone on hiljattain remontoitu melkein käyttövalmiiksi oleskelutilaksi. Alkuperäiset tapetit, komea lämmitysuuni ja vanhat oppikirjat huokuvat tunnelmaa ajoilta, jolloin lehtorit vielä mahtuivat yhteen huoneeseen ja lauseiden raapustamista pidettiin toimivana rangaistuksena.
Nyt huone on avattu opiskelijoiden käyttöön, ja pian sieltä löytyvät opettajaseminaarin aikaisten helmien lisäksi muun muassa uusimmat väitöskirjat.
”Idea on, että tämä toimisi yliopiston historian olohuoneena”, intendentti Pirjo Vuorinen kuvailee.
Olohuone on osa yliopiston tiedemuseon kulttuurihistoriallisen osaston näyttelyä, joka on avattu 21.11. vuosien tauon jälkeen. S-rakennusta alettiin restauroida vuonna 2006, jolloin siellä olleet näyttelyt purettiin pois. Työ valmistui 2010, minkä jälkeen aloitettiin kolmivuotinen projekti tilojen museokäyttöön kunnostamiseksi.
Olohuoneen lisäksi museossa voi ihailla perusnäyttelyä yliopiston historiasta, keräilijä Jorma Tissarin taidekokoelmaa sekä ensimmäisenä vaihtuvana näyttelynä taidekasvatuksen opiskelijoiden näyttelyä Aistein – kokemuksia Seminaarinmäestä.
Kun näyttelyjä vielä pystytetään, Vuorinen kierrättää meitä valkoisten sermien ja vastamaalattujen puupöytien välissä.
Yliopistolla on viimeksi ollut perusnäyttely 1960-luvulla, eli kokoamistyö on jouduttu aloittamaan puhtaalta pöydältä. Yliopiston 150 vuotta vanhoja kokoelmia on tutkittu, käsikirjoitukset kirjoitettu, aineistoja valokuvattu ja digitoitu. Henkilökunnan lisäksi urakassa on ollut mukana myös opiskelijoita.
”Tässä on ollut todella suuri työ”, Vuorinen toteaa.
Perusnäyttelyn keskiössä on aikajana, joka kertaa yliopiston historiaa 1860-luvun opettajaseminaariajoista nykypäivän monialaiseen yliopistoon.
Seinien viereen asetellut esineet tuovat tekstiin konkretiaa: yhdessä nurkassa seisoo yliopiston ensimmäinen tutkimuslaite, fonetiikan tutkimuslaitteisto. Näytillä on myös nukkeja, jotka on puettu erilaisiin yliopiston historiaan liittyviin asusteisiin. Modernin oloisen opiskelijahaalarin vieressä komeilee yliopiston vihreä verkkapuku, jollaista harva nykyopiskelija suostuisi vetämään ylleen.
Viereisessä tilassa keräilijä Jorma Tissarin kokoelma esittelee viime vuosisadan puolivälin suurten suomalaisten taiteilijoiden teoksia, muun muassa Ina Collianderia, Veikko Vionojaa ja Otto Mäkilää.
Myös pienenpieni museokauppa odottaa vierailijoita. Täältä saa pian kaikkea Semmareiden levystä yliopiston historiikkeihin.
Vuorinen toivookin, että museo auttaisi opiskelijoita hahmottamaan varsin ansioituneen opinahjonsa historiaa entistä paremmin. Että se toimisi ”osana identiteettiopintoja”.