MIELIPITEENI ovat omiani. Älkää yhdistäkö niitä työnantajaani. Näin olen kirjoittanut Twitter-profiilini kuvauksessa.

Samassa kuvauksessa ovat myös tittelini ja työnantajani.

Ja siellä somessa, Twitterissä, jakelen punaviinipäissäni tappouhkauksia valtionjohdolle ja kiellän holokaustin. Nimitän kunnan virkailijoita lehmiksi ja pohdin, että terrori-iskuilla on myös hyviä puolia.

Se on minun oikeuteni. Se on jokaisen paikallispoliitikon, työntekijän, pikkupomon ja toimitusjohtajan perusoikeus.

Olen Ronald McDonald ja tviittaan kassan takaa: naudanlihapihvi on murha ja vegaanit vässyköitä. Kommenttini eivät liity Mäkkäriin. Olen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja julistan Facebookissa sodan Tanskalle – yksityishenkilönä. Olen Elon Musk ja sanon Instagramissa, että ilmastonmuutos on kusetusta ja sähköautot virhe. P.S. Älkää yhdistäkö Teslaan.

 

SOMEKIRJOITTELU on vain viaton harrastukseni. Mitä väliä sillä on, jos vapaa-ajallani julistan olevani rasisti, eihän se viranhoitooni vaikuta. Mitä sitten, jos olen somessa sovinisti? Enhän minä ämmien kitinälle töissäkään korvaani lotkauta.

Työtoverini ovat muuten täysiä idiootteja, kaikki asiakkaani mulkkuja ja pomoni epäpätevä moukka. Tästä avaudun viikonloppuöinä nettiin. Se ei työntekooni vaikuta. Nähdään taas maanantaiaamuna urpot!

Joskus ihmiset eivät ymmärrä, että mielipiteeni ovat omiani, eivätkä ne liity työnantajaani. He eivät ymmärrä, ettei kirjoittelullani ole mitään tekemistä virkani kanssa, eikä sitä työhöni pidä liittää. Ei, vaikka esiinnyn somessa työnantajani edustajana.

Toisinaan joku sanoo: poista kuvauksesta maininta työpaikasta, jos et halua, että sinut siihen yhdistetään. Tai vastaavasti: onko välttämätöntä suoltaa kaikki suurenmoiset ajatuksesi sekä mielikuvituksellisimmat
solvauksesi internetiin koko ajan.

Ensimmäiseen vastaan: no ei helvetissä. Toiseen: totta helvetissä!

Haluan arvostusta. Rakastan asemaani. Ilman sitä ei kukaan typeriä juttujani lukisi.

 

SEURAAVAKSI vaadin, että ette saa yhdistää nettikirjoittelujani minuun yksityishenkilönä. Enhän minä itseasiassa tosissani tarkoita sitä, mitä olen joskus somessa kirjoittanut. En siis ainakaan niitä kohtia, joista voin joutua vaikeuksiin.

Ja mitä sitten jos tarkoitan, se on huumoria. Jos joku muuta väittää, se on maalittamista. Sietämätöntä, kun joku kehtaa kritisoida avauksiani. Minulla on sananvapauteni ja kun sitä käytän, te pidätte turpanne kiinni.

Pahat kielet sanovat, että kuorin vain kermat kakun päältä. Nautin statuksestani, mutta vastuuta otan vain, kun se minulle sopii.

Ei pidä paikkaansa. Olen vain monta asiaa samaan aikaan, niin kuin pihakatu Jyväskylän keskustassa.

En ole autotie, en ole kävelytie, mutta silti molempia. Paitsi jos joku sattuu kävelemään pihakadulla, silloin olen autotie.

 

Kirjoittaja on Jylkkärin toimittaja, jonka kaikki toiminta on loputonta ironian kierrettä.