TÖÖÖÖÖÖÖÖÖT. Kun pelisummeri soi 40 minuutin kohdalla ottelun päättymisen merkiksi, ryhtyvät pelaajat pieneen voitontanssiin. He hyppivät ja riemuitsevat piirissä kädet toistensa olkapäillä.

On lauantai 20. marraskuuta 2021, ja Jyväskylän Huhtasuon koululla pelatun pelin pelitaululle on jäänyt lukemaksi 3–2. Jyväskyläläisen urheiluseura Liikunnan Riemun naisten futsaljoukkue on juuri voittanut FC Seinäjoen.

Myös Mamboiksi itseään kutsuva jyväskyläläinen joukkue perustettiin vuonna 2012. Se nousi nopeasti lajin valtakunnallisesti korkeimpaan sarjaan eli Futsal-Liigaan vuonna 2016. Siellä se oli kolme vuotta. Sitten tilanne muuttui. Vuonna 2019 Mambat putosi Futsal-Ykköseen eli yhtä sarjaa alemmas.

Pääsarjasta putoamisen jälkeiset kaudet olivat joukkueelle rankkoja, ja edelliskausi, 2020–2021, tuloksellisesti jopa kaamea, sanovat valmentaja Sinna Raittila ja joukkueenjohtaja Henna Tynjälä. Tuolloin Mambat onnistui keräämään kasaan vain yhden ainokaisen pisteen. Joukkue hävisi kuudestatoista pelistä viisitoista ja pelasi yhden tasapelin. Mambat ei silti pudonnut sarjasta. Koronaviruspandemian vuoksi kausi oli pirstaleinen. Alempia sarjoja ei ole saatu koronavuosina pelattuna loppuun, Mambojen paikalle ei ollut nousijoita. Lisäksi lajiliitto eli Suomen Palloliitto halusi kasvattaa naisten Futsal-Ykkösen kokoa.

Mutta nyt Mambojen suunta näyttäisi kääntyneen.

Lokakuussa 2021 alkanut kuluva kausi on nyt tammikuun 2022 lopussa yli puolessa välissä. Mambat on lohkonsa kuudentena yhteensä 21 pisteellä neljäntoista ottelun jälkeen.

Kuinka tämä on onnistunut? Vastauksen saamiseksi on lähdettävä treeneihin.

 

ON MARRASKUINEN, jo pakastava torstai-ilta. Mambat-joukkueen pelaajat pukevat ulkovaatteita Jyväskylän monitoimitalon pukuhuoneessa. Ennen salivuoroa he lämmittelevät hallin pihalla.

Suurin osa pelaajista opiskelee Jyväskylän yliopistossa, pääosin liikuntatieteellisessä, mutta muutama on myös muista oppilaitoksista. Ikähaitari on laaja: nuorin on 21-vuotias, vanhin 35-vuotias. Monelle Jyväskylään opintojen perässä muuttaneelle joukkue on ensimmäinen yhteisö opintojen ulkopuolelta. Opiskelijapohjaiselle joukkueelle tyypillistä on pelaajien suuri vaihtuvuus.

Nyt Mambat on sikäli onnekkaassa tilanteessa, että pelaajarunko on pysynyt samana viime kaudesta saakka. Yhteishenki näyttää ulkopuolisen silmiin erinomaiselta, ja sitä se on myös pelaajien mukaan. Harjoituksissa joku saattaa vajota kirjaimellisestikin maahan turhautuessaan, mutta jo hetken päästä pelikaveri käy auttamassa ylös ja tsemppaa jatkamaan.

Joukkueen jäsenet ovat myös sitoutuneita: treeneistä jäädään pois vain painavista syistä. Jopa loukkaantuneena saatetaan tulla paikalle seuraamaan muiden treenaamista.

Ilmapiiri joukkueessa onkin yksi syy, miksi edellisen kauden pelaajat halusivat jatkaa tälläkin kaudella ja miksi treeneissä käydään ahkerasti. Toinen syy lienee se, että sarjan taso nousee koko ajan ja jokaisen pelaajan on treenattava kovaa pysyäkseen kehityksessä mukana.

 

FUTSAL on erityisen suosittua Etelä-Amerikassa ja Etelä-Euroopassa, mistä lajin parhaat maajoukkueetkin tulevat.

Lajin portugalin kielen termi fútebol de salao tarkoittaa suomeksi salijalkapalloa, mutta futsalia ei sovi sekoittaa perinteiseen jalkapalloon, vaikka lajien välillä samankaltaisuuksia on.

Eroja on esimerkiksi kentän koossa: futsalissa se on pienempi. Siinä missä Suomen Palloliiton jalkapallokentän suosituskoko on 105 kertaa 68 metriä, on futsalkenttä tyypillisesti 40 kertaa 20 metriä. Lisäksi jälkimmäisen lajin kenttä on kovapintainen ja peliä pelataan yleensä sisätiloissa. Kentällä on maalivahdin lisäksi kerrallaan neljä pelaajaa per joukkue eli kuusi vähemmän kuin jalkapallossa.

Futsalpallo on perinteistä jalkapalloa pienempi ja vähemmän kimmoisa. Peliaika ei ole jalkapallon tavoin juokseva, vaan jokainen pelikatko, kuten sivurajapotku, pysäyttää pelikellon.
Ja nuo ovat vasta selkeimmät erot.

Eräs suuri yhteinen tekijä lajeilla kuitenkin on.

Kiinnostus sekä jalkapalloa että futsalia kohtaan on kasvanut viime vuosina. Siinä missä vuonna 2020 rekisteröityjä jalkapallon ja futsalin pelaajia oli Suomessa vajaa 130 000, oli vastaava luku vuoden 2021 lopussa reilu 141 000. Rekisteröityneiden futsalin pelaajien osuus oli luvusta noin 20 000.

Yksi syy futsalin suosion kasvuun on, että laji on tuotu helpommin saataville.

Futsalin maajoukkuepelejä on alettu lähettämään Ylen kanavilla ja Suomen Palloliiton YouTube-kanavilla. Molemmat futsal-liigat näkyvät myös Ruutu+ -palvelussa. Näin ei vielä muutama vuosi sitten ollut.

Tynjälän mukaan laji on kehittynyt myös pelillisesti, ja esimerkiksi naisten futsal ”on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin”.

Hän on nähnyt muutoksen itse. Hän aloitti lajin harrastamisen talvella vuonna 2012 korvaavana tekemisenä jalkapallolle.

Lajia kehittää Suomen Palloliitto. Esimerkiksi Futsal-Ykkösessä otteluiden tapahtumajärjestäjien eli sarjan joukkueiden velvollisuudet ovat kasvaneet. Lajiliitto vaatii tapahtumilta yhä enemmän. Esimerkiksi ottelutapahtumiin tulee nykyään tehdä asianmukaiset pelastus- ja turvallisuussuunnitelmat, ja uyleisötapahtumasta suositellaan tekemään myös viranomaisilmoitus poliisilaitokselle.

Silti kehittymiseen ei pyritä pelkästään lisäämällä joukkueiden vastuita. Tynjälän ja valmentaja Sinna Raittilan mukaan Palloliitolta saa apua kun pyytää. Muun muassa koulutusta ja materiaaleja on tarjolla joukkueiden johdolle, valmentajille ja tuomareille.

 

”Nykyään futsalmaajoukkueiden pelejä pystyy ylipäänsä katsomaan jostain.”

 

MONITOIMIHALLIN treenisalissa Mambat-joukkueen pelaajavalmentaja Tatjana Niemi ottaa ohjakset kenttäpelaajien harjoituksista. Vuorossa on syöttöharjoituksia parin kanssa.

Niemi ohjeistaa pelaajia välillä sivusta seuraamalla, välillä itsekin harjoituskuvioihin osallistumalla. Ajoittain harjoitus keskeytyy tarkempien ohjeistusten antamiseksi.
Toisaalla päävalmentaja Sinna Raittila valmentaa joukkueen maalivahteja Henna Tynjälää ja Mira Palmea.

Raittilasta joukkue on saanut itselleen valmentajan ainakin täksi kaudeksi. Hän opiskelee liikuntatieteellisessä kolmatta vuotta, ja luultavasti sama määrä on vielä edessä. Raittila on pystynyt soveltamaan käytäntöön opinnoistaan kerryttämäänsä teoriapohjaa Mambojen valmentajana. Saamaan tarttumapintaa kenttään, niin kuin hän itse kuvailee.

”Kun ei ole tulospaineita edelliseltä kaudelta, uskaltaa kokeilla ja olla luova”, Raittila sanoo.

Silloin tällöin monitoimitalon treenisalissa kaikuu epätoivoisia huokauksia, kun veto tai haltuunotto ei onnistu.

”Mitä sä luulet, että siinä meni väärin?”, Raittila kysyy, kun huomaa pelaajan tyytymättömyyden omaan suoritukseensa.

Välillä epäonnistumisesta seuraa maalitolppien kopautteluakin.

Mambat-joukkueen pelaajat suhtautuvat omaan tekemiseensä intohimoisesti. Harjoituksissa ei lönkytellä. Tavoitteet ovat selkeät.

”Viime kaudella harjoittelimme futsalin perusasioita, nyt pystymme keskittymään jo monipuolisemmin taktisiin asioihin”, Tatjana Niemi kertoo.

Kahdella edellisellä kaudella joukkue ei asettanut itselleen minkäänlaista tavoitetta. Nyt sellainen on: Futsal-Ykkösessä sarjapaikan säilyttäminen ja lohkon keskivaiheille eli sijoille 4–6 sijoittuminen.

Tammikuun 2022 lopussa tavoite näyttäisi olevan saavutettavissa. Mambat on pistetilanteeltaan lohkonsa keskivaiheilla, tosin pelejä on alla pari vähemmän kuin muilla. Joukkue voi siis nousta ottelumäärien tasaantuessa useammankin sijan verran.

Tavoitteen saavuttaminen vaatii työtä. Viikoittain on kahdet joukkuetreenit, videopalaveri ja yhdet vapaaehtoiset treenit, joissa kehitetään yksilöosaamista. Myös tekniikkaan keskittyvät treenit ovat vapaaehtoiset, sillä pelaajilla on myös omia henkilökohtaisia kehityskohteita.

Treenien päätteeksi joukkueen kapteeni Erna Puomi istuu alas salin laidalla. Hän on päässyt yli harjoituksissa tulleista mokista ja kertoo hyväntuulisena omista tavoitteistaan lajissa.

Ensisijaisesti Puomi haluaa vakiinnuttaa paikkansa Ykkösen pelaajana, olla sarjan parhaimpien pelaajien joukossa. Sen jälkeen hän voisi pyrkiä liigaan. Hienoa olisi, jos siirtyminen Liigaan tapahtuisi nykyisen joukkueen kanssa.

Puomin mukaan joukkueessa on muitakin, joiden toiveissa olisi jossain vaiheessa liigaan siirtyminen. Mutta vaikkei kaikilla pelaajilla samat henkilökohtaiset tavoitteet ole, eivät vastuut kaadu vain joidenkin niskaan.

 

 

HUHTASUON koulun pukukopeista kantautuvat tsemppihuudot saliin asti. Marraskuun 20. päivän ottelussa yleisöä on paikalla kymmenkunta.

Joukkueet saapuvat kentälle, Mambat turkoosinsinisissä paidoissa, seinäjokelaiset mustissa.

Peliä ehditään pelata parisen minuuttia, kun luo ensimmäisen maalipaikkansa.

”Pidetään vaan pää kylmänä, tää on meidän!”.

Maali ei jää vain yritykseksi. Kahden minuutin kuluttua Mambat riemuitsee hyvästä syöttelystä seurannutta maaliaan.
Ei mene kauaa, kun FC Seinäjoki pääsee tasoittamaan. Mambat pääsee silti useasti hyökkäysalueelle nopeiden seinäsyöttöjen siivin.

Puolivälissä on tauko.

Kun peliä on sen jälkeen takana vasta minuutti ja 59 sekuntia, siirtyy Mambat 2–1 johtoon. Maali saa vaihtopenkin huutamaan ja jopa laulamaan.

”Oi meidän Riemu on, oi meidän Riemu on…”

Pelin aikana valmentajat eivät juurikaan huutele ohjeita kentälle, vaan neuvovat vaihtopenkillä olevia. Sen sijaan Mambojen maalivahdit pitävät ääntä ja kertovat kenttäpelaajille, kuinka sijoittua.

”Prässää!”

”Peitä oikealta!”

”Mennään taas Mambat!”

Jokainen onnistuminen saa raikuvat kannustukset.

Ajassa 26.17 tilanne on 3–1.

Pelin loppuminuuteilla seinäjokelaiset eivät enää saa kunnollista painetta Mambojen maalille. Silti aivan lopussa, 20 sekuntia ennen peliajan päätymistä, FC Seinäjoki onnistuu kaventamaan tilanteen.

Sen lähemmäksi he eivät jyväskyläläisiä kuitenkaan pääse.