Ei hakutuloksia.

Teksti Lauri Niemelä Kuvat Santeri Matero

Näin syntyy juttu: Journalistiikan opiskelijoiden livejournalismiesityksissä kerrotaan toimittajan työstä, ja pyritään rikkomaan toimittajan ja yleisön välistä kasvottomuuden verhoa

Aino Ässämäki kertoo soita käsittelevästä jutustaan.

Kaleidoskuuppi-esityksiä järjestetään syksyllä kolme. Jatkoa on mahdollisesti luvassa ensi vuonna.

KALEIDOSKUUPPI-livejournalismiesityksen ensi-ilta järjestettiin 6. lokakuuta 2021 Ilokivi Venuella. Kyse on Jyväskylän journalistiikan opiskelijoiden järjestämästä esityskokonaisuudesta, jonka tarkoitus on esitellä yleisölle uutisten tekoprosessia ja toimittajan työtä.

Ensi-illassa Venuen lavalle nousi vuorollaan viisi toimittajaa kertomaan journalistisista jutuistaan. Aiheet vaihtelivat Lada-vuokraamosta sokeiden vaelluksiin. Osassa esityksistä tekijät kertoivat juttujensa sisällöstä, toisissa taas toimittajaopiskelijat avasivat jo julkaistujen jutun työprosessia. Esityksissä yhdisteltiin niin ääntä, kuvaa kuin performanssia.

”Ei siis mitään tavallista PowerPointin edessä pönöttämistä”, Kaleidoskuuppia vetävä journalistiikan opiskelija Ville Hardén kertoo.

 

Livejournalismiesitykset alulle panneen Ville Hardénin musiikkiterapiaa käsittelevä juttu hyödynsi ääninäytteitä.

 

VAIKKA LIVEJOURNALISMI on ollut ulkomailla kovassa nosteessa, on Suomessa ilmiö yhä marginaalinen. Tunnetuin esimerkki kotimaisesta livejournalismista on Helsingin Sanomien Musta laatikko -esitykset, jotka alkoivat helmikuussa 2016. Kaksi vuotta myöhemmin Musta laatikko palkittiin Bonnierin journalistipalkinnolla, ja esitykset ovat olleet usein loppuunmyytyjä.

Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden Kaleidoskuuppi pohjautuu juuri Mustaan laatikkoon.

”Viime vuonna [osalla opiskelijoista] oli mediamaiseman murrokset -kurssi, ja siinä oli luento Mustasta laatikosta. Ajattelin, että kuulostaa siistiltä, voisi kokeilla täälläkin”, Hardén sanoo.

Petri Markkanen keskittyi esityksessään omiin tunnekokemuksiinsa, joita juttuprosessin aikana heräsi.

 

ESITYSTEN TARKOITUS on lisätä toimittajien ja yleisön välistä yhteyttä. Hardénin mukaan yleisö näkee toimittajat usein kasvottomina norsunluutornin asukkaina. Vastaavasti toimittajille yleisö taas saattaa näkyä vain tilastoina.

Kun toimittajat ja yleisö ovat kasvokkain samassa tilassa, kasvottomuuden verho poistuu.

Kuulin luennolla Mustasta laatikosta. Ajattelin, että kuulostaa siistiltä, voisi kokeilla täälläkin.

Kaleidoskuuppi-esityksiä järjestetään syksyn aikana yhteensä kolme. Tänä vuonna niitä on vielä 10. marraskuuta ja 1. joulukuuta. Jatkoa on mahdollisesti luvassa keväällä tai viimeistään ensi syksynä. Hardén toivoo tapahtuman vakiintuvan.

”Yksi kynnys on, että innostuksen saisi leviämään oman alan opiskelijoiden ulkopuolelle.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *