KORKEAKOULUTETTUJEN osuus väestöstä nousee tulevaisuudessa huomattavasti. Kehittyvä maailma tarvitsee huippuosaajia, joita korkeakoulujen tavoite on saada ulos mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Samaan aikaan korkeakoulutuksen on oltava tasa-arvoista, laadukasta, joustavaa, kansainvälisesti houkuttelevaa ja siirtymiltään sujuvaa. Suorastaan mahtipontisessa koulutuspoliittisen selonteon tulevaisuuskuvassa katseeni kuitenkin siirtyy heihin, jotka rajautuvat ulkopuolelle.
Itsekin korkeakouluopiskelijan kuplassa viihtyvänä myönnän usein unohtavani sen, että korkeakoulutus ei hienoista tavoitteista huolimatta ole kaikille saavutettavaa. Toisaalta tämä on yksi asioista, joiden kanssa tulen tulevaisuuden ammatissani, eli erityisopettajana, työskentelemään.
Akateeminen opiskelu vaatii opiskelutaitojen lisäksi yleissivistystä, toiminnanohjausta ja vuorovaikutustaitoja. Puhumattakaan motivaatiosta, pitkäjänteisyydestä ja rohkeudesta hypätä moneksi vuodeksi taloudellisesti epävarmaan opiskelijaelämään. Mitä jos joku tarvitsee näissä asioissa enemmän tukea?
Akateeminen opiskelu vaatii uskallusta ja taitoja, mutta mitä jos joku tarvitsee enemmän tukea?
Erityisopetusta on alettu viime vuosina toteuttaa intensiivisemmin myös toisella asteella. Koska toinen aste kuuluu nykyään oppivelvollisuuden piiriin, on erityisopetus myös välttämätöntä – oppimisen haasteet kun eivät vain mystisesti peruskoulun jälkeen katoa.
Korkeakoulut kuitenkin laahaavat kehityksestä jäljessä. Opiskelijoiden tukemisesta ei juuri puhuta. En osaa sanoa, peitelläänkö tuen tarvetta ja oppimisen haasteita akateemisessa maailmassa kilpailun vuoksi vai eivätkö tukea tarvitsevat opiskelijat yksinkertaisesti pääse osaksi korkeakoulumaailmaa. En usko, että tässäkään välissä esimerkiksi luki- ja keskittymisvaikeudet tai opiskeluun vaikuttavat vammat vain lakkaisivat olemasta.
Itse aion tulevaisuudessa kannustaa oppilaitani korkeakouluopiskeluun, olivat he sitten korkeakoulujen ”priorisoimaa opiskelija-ainesta” tai eivät.
Koska tavoite on lisätä korkeakoulutettujen osuutta, on opiskelemaan hyväksyttävä laajempi kirjo erilaisia opiskelijoita ja oppijoita. Tiukan opiskelutahdin vuoksi opiskelijoille on paitsi tarjottava opiskeluun riittävät eväät yksilölliset tarpeet huomioiden, myös puhuttava asiasta avoimemmin.