Ei hakutuloksia.

Teksti Saara Sund Kuvat JyväSpeksi

Arvio: JyväSpeksin Vain muutaman sattuman tähden kärsii tuotannollisista ongelmista

JyväSpeksi
Vain muutaman sattuman tähden
Ohjaus: Eetu Elo-Rauta ja Viivi Seppänen
Ensi-ilta Aalto-salissa 27.10.2020

Speksiteatteri on 1930-luvulla Suomen korkeakoulukulttuuriin rantautunut teatterimuoto, jossa interaktiivisuus on avainasemassa. Yleisö voi halutessaan keskeyttää näyttämön tapahtumat huutamalla Omstart!, jolloin edellinen kohtaus näytellään uudestaan. Omstartin perään voi lisätä myös tarkenteen siitä, mitä haluaisi näyttämöllä tapahtuvan, esimerkiksi ”Omstart saksaksi!”.

JyväSpeksin vuoden 2020 esitys Vain muutaman sattuman tähden sijoittuu villiin länteen. Näytelmän juoni on varsin yksinkertainen kostotarina: päähenkilö Sally Lonesome (Aliisa Kukkola) hankkiutuu vankilaan kostaakseen vanhempansa surmanneelle Gringolle (Aleksi Voutilainen). Juoni jää toissijaiseksi, sillä esityksen varsinainen sisältö koostuu omstarteista ja vauhdikkaista musiikki- ja tanssiesityksistä.

 

Aalto-salin akustiikka ei palvele esitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Musiikkikappaleet ovat uudelleensanoitettuja versioita tutuista hiteistä, mutta lyriikat hukkuvat rumpujen alle. Se vähä, mitä laulusta ja muista soittimista rumpujen alta kuuluu, on varsin taidokasta, joten on sääli, ettei se pääse oikeuksiinsa.

Eräs katsoja huutaa määrällisesti ylivoimaisesti eniten omstarteja, mikä herättää epäilyksen siitä, kuinka improvisoitua esityksen improvisaatio lopulta on. Osa omstarteista vaikuttaa selvästi etukäteen sovituilta ja harjoitelluilta, mikä syö esityksen tehoa ja spontaaniutta.

Myös esityksen pitkä, väliaikoineen lähes kolmen tunnin kesto käy puuduttamaan. Kesto olisi perusteltavissa hieman kunnianhimoisemmalla ja yllätyksellisemällä käsikirjoituksella, mutta tällaisenaan ja aiemmin mainittujen akustiikkaongelmien takia se saa vilkuilemaan kelloa ja miettimään, mitä dippiä ostaisi illalla sipsien kaveriksi.

 

Esityksellä on kuitenkin hetkensä. Erityisesti näyttävät tanssikoreografiat ansaitsevat erityismaininnan. Lavalla nähdään myös upeaa heittäytymistä ja karismaattisia roolisuorituksia. Välillä näyttely tosin lipsuu harrastajateattereille tyypillisen sävyttömän huutamisen puolelle.

Kiitosta ansaitsee myös se, että JyväSpeksin porukalla on lavalla selvästi hauskaa keskenään ja hyvä yhteishenki, joka välittyy katsomoon. Vaikka esityksessä on parantamisen varaa, on hieno nähdä, että omaehtoinen kulttuuritoiminta kiinnostaa jyväskyläläisiä siinä määrin, että kaikki näytökset myytiin loppuun. Harrastajateattereiden toiminta on tärkeää yhteisöllisyyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta, erityisesti näinä henkisesti lyijynraskaina ja epävarmoina aikoina.

  1. Jyväspeksikäs

    Jyväspeksin omstartit eivät ole ennalta suunniteltuja. Vaikutelma tästä voi johtua siitä, että sama omstart on voinut tulla jo harjoituksissa tai aikaisemmissa esityksissä, ja sama näyttelijä tekee saman improvisoinnin kuin aikaisemmalla kerralla. Jyväspeksi ei myöskään ole asettanut rajoituksia siitä, kuinka monta omstartia kukin katsoja saisi huutaa, ja monesti katsomovuorossa olevat speksiläiset innostuvatkin herkästi huutamaan useita omstartteja, mikä ei ole etukäteen sovittua millään lailla sisällöllisestikään. Tietenkin tuotanto toivoo, että kaikenlaiset katsojat huutaisivat kaikenlaisia omstarteja, mutta se on aina yleisöstä kiinni!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *