Ei hakutuloksia.

Teksti Esko Harni Grafiikka Felix Fiilin

Opiskelijoiden tekemässä seksityössä ei ole kyse ainoastaan seksistä

Seksityötä tekevien opiskelijoiden elämää leimaa stigma, salailu ja toimintamallien kehittäminen paljastumisen varalle.

Seksityötä tekevien opiskelijoiden elämää leimaa stigma, salailu ja toimintamallien kehittäminen paljastumisen varalle. Heitä ei kuitenkaan tule asettaa uhrin asemaan. 

“Seksityöläisten oikeuksiensa edistämisen kannalta on johdonmukaisempaa nähdä seksityö rahan ansaitsemisen keinona, yksilön tietoisena valintana ja useimmiten väliaikaisena ratkaisuna.” 

Näin kertoo seksityötä tekeviä opiskelijoita tutkinut helsinkiläinen folkloristi Jaana Ahtiainen. Tutkimuksessaan Ahtiainen käsitteli erityisesti seksityötä tekevien opiskelijoiden siiviliminän ja työminän välisiä jännitteitä, sekä seksityöläisyyteen sisältyviä stigmoja ja häpeän tunteita.   

Opiskelijoiden tekemällä seksityöllä on omat erityispiirteensä. Työ on Ahtiaisen mukaan projektiluonteista: se vastaa väliaikaiseen rahan tarpeeseen. Usein seksipalveluiden myyminen lopetetaan kun opiskelija valmistuu ja hänen taloudellinen tilanteensa on vakaampi. Seksityöllä saatetaan rahoittaa myös kertaluonteisesti äkillisiä menoeriä, kuten yllättäviä laskuja.  

Opiskelijat myyvät seksipalveluita pääasiallisesti internetsivustojen, kuten hiljattain suljetun sihteeriopisto -sivuston välityksellä. Katuprostituution määrä opiskelijoiden tekemässä seksityössä on hyvin vähäistä. 

Seksityötä pitkään tutkineen kansanedustaja Anna Kontulan mukaan seksityötä tehdään enemmän siellä missä tuloerot ovat keskimääräistä suuremmat. Raha onkin keskeisin motiivi sille, että opiskelija alkaa myymään seksipalveluita. 

Opiskelijat ovat usein myös nuoria, mikä kohottaa heidän työnsä hintaa seksipalveluiden myyjinä. Opiskelijoiden tekemästä seksityöstä voidaan löytää useita muitakin erityispiirteitä.

“Palveluita myyviä miehiä on yleisiä luuloja enemmän. Tämän saattaa selittää se, että etenkin homoskenessä nuoret miehet ovat aktiivisia palveluiden myyjiä. Transihmiset ovat myös alalla yliedustettuina. Lisäksi joukossa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, sillä heidän on vaikeampaa esimerkiksi kielitaidottomuuden vuoksi saada töitä muilta aloilta”, Kontula kertoo. 

Työ on Ahtiaisen mukaan projektiluonteista: se vastaa väliaikaiseen rahan tarpeeseen.

Toisaalta opiskelijoiden tekemä seksityö on yhtä moninaista kuin seksityö yleensäkin. Kyseessä on heterogeeninen joukko ihmisiä, joilla on erilaisia ajatuksia, lähtökohtia ja päämääriä elämässään. 

“Mitään yhdistävää tekijää on mahdotonta löytää. Oikeastaan heitä yhdistää ainoastaan työ, jota he tekevät. Useimmissa tapauksissa opiskelijoiden tekemässä seksityössä on kyse perinteisestä seksiaktista tai oraali- ja anaaliseksistä. Monet tekevät myös esimerkiksi seksivideoita, harrastavat sadomasokismia ja tarjoavat seurapalveluita palkkaansa vasten”, Ahtiainen kuvaa.  

Siitä huolimatta, että yleinen suhtautuminen seksiin on muuttunut liberaalimmaksi, pidetään seksityötä edelleen tabuna. 

“Yhteiskunnan ja yhteisön suhtautuminen opiskelijoiden tekemään seksityöhön, eikä seksityöhön yleensäkään ole edelleenkään kovin kypsää”, Ahtiainen toteaa.

Seksityöntekijöihin kohdistuu erilaisia vallankäytön muotoja, joiden myötä heidän yli ja ohi kävellään.

“Ensinnäkin on tietynlainen leimaava henkisen väkivallan muoto. Tämä kohdistuu etenkin naisiin. Heidät määritellään usein likaisiksi tai huonoiksi ihmisiksi”, Kontula kertoo.  

“Seksityötä tekeviin kohdistuu myös institutionaalista vallankäyttöä, joka ilmenee etenkin juridisissa ongelmatilanteissa. Esimerkiksi oikeusprosesseissa ajatellaan ettei seksityöntekijöitä tarvitse kuunnella, koska nähdään etteivät he toimi omasta tahdostaan. Ruotsissa tapahtui tästä hiljattain kuvaava esimerkki huoltajuuskiistaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Koska nainen ei luopunut näkemyksestään että hän teki seksityötä vapaaehtoiseti ja tietoisesti, oikeus määritteli naisen mielenterveysongelmaiseksi”, Kontula jatkaa.   

”Heidät määritellään usein likaisiksi tai huonoiksi ihmisiksi.”

Ahtiainen allekirjoittaa nämä ongelmat. Erityisenä haasteena hän näkee seksityöläisen uhriuttamisen.

“Tutkimusta tehdessäni jouduin vastatusten kyseisen ristiriidan kanssa. Nähdäänkö seksityö ihmisen – usein naisen – alistamisena, vai puhtaasti työnä, joka perustuu taloudellisiin intresseihin? Seksityöläisten oikeuksien, parantamisen kannalta näen johdonmukaisempana, että kyse on nimenomaan työstä”, Ahtiainen toteaa.  

Seksityötä tekeviin opiskelijoihin suhtaudutaan holhoavasti. Seksityöläisen uhriuttaminen usein kuitenkin vain vaikeuttaa hänen elämäänsä. 

“Uhriuttaminen johtaa siihen, että seksityötä tekevien omat näkökulmat ohitetaan”, Ahtiainen toteaa. 

Ahtiaisen tutkimuksessa nousee esille, että osa seksityöntekijöistä koki seksityöhön liittyvien likaisuuden mielikuvien aiheuttavan ristiriitaisia tunteita, sillä he eivät osanneet sijoittaa näitä ennakkoluuloja osaksi muuta elämäänsä. 

“Ristiriitaisia tunteita ilmeni pääasiassa silloin, kun omaa elämää heijastettiin yhteiskunnan asenneilmapiirin kautta”, sanoo Ahtiainen. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.