Edessäni avautuu elektroniikan ja tekniikan mekka Kortepohjan O-talossa. Huoneessa näkyy 3D-tulostimia ja vitriinissä esillä oleva vilkkuva valokuutio. Myöhemmin minulle paljastuu, että se rakennettiin vuonna 2012 Valon kaupunki –tapahtumaa varten.

Olen saapunut Hacklab Jyväskylän kerhoiltaan. Paikalla on ensimmäisenä 30-vuotias IT-yrittäjä Petteri Aimonen.

Aimosella on tällä hetkellä työn alla kottikärry, johon tulee sähköpolkupyörän moottori. Eli yksinkertaisemmin sähkökottikärry.

”Hitsaaminen on haasteellista”, hän kertoo projektista.

Vitriinissä esillä oleva valokuutio rakennettiin Valon kaupunki -tapahtumaan 2012.

 

Suurin osa kerholaisista on opiskelijoita.

 

Petteri Aimonen ja Miikka Luhtala ratkaisevat ongelmaa yhdessä. Yhteisöllisyys onkin yksi Hacklabin eduista.

”Yksi iso workshop on ollut tämän paikan remontointi.”

Jyväskylän Hacklabin puheenjohtaja Joel Lehtonen, 35, kertoo, että Hacklab on paikka, jossa voi tehdä kaikkea elektroniikan ja tekniikan saralla.
Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston IT-palveluissa työskentelevä Miikka Luhtala, 27, työsti vanhoista uruista MIDI-yhteensopivat. Näin urkujen sointi on mahdollista siirtää tietokoneelle.

Hacklabeja on joka puolella maailmaa. Myös nimillä Makerspace tai Hackerspace tunnetutut hakkeriyhteisöt tarjoavat tieteestä, elektroniikasta ja tekniikasta kiinnostuneille paikan ja yhteisön, jossa pystyy rakentelemaan ja korjaamaan laitteita. Suomen ensimmäinen Hacklab perustettiin Helsinkiin 2010. Hacklab Jyväskylä ry perustettiin kolme vuotta myöhemmin.

Ohjelmoinnin harrastajia on mukana paljon. Kerhossa tehdään projekteja omilla ehdoilla. Joissain Hacklabeissa järjestetään myös koulutusta parin tunnin työpajojen muodossa.

”Meilläkin oli workshoppeja edellisissä tiloissa. Yksi iso workshop on ollut tämän paikan remontointi”, Lehtonen nauraa.

Useita vuosia toiminnassa mukana ollut Luhtala kehuu myös työkalujen määrää. Nyt projektina hänellä on vanha tutkan näyttö, johon pitäisi saada sähköt sisään.

Vaikka suuri osa kerholaisista on opiskelijoita, tilat sijaitsevat kampusten ulkopuolella.

Lehtosen mukaan kiinnostut elektroniikkaan ja tekniikkaan on tärkeintä, jos haluaa osallistua Hacklabin toimintaan.

 

Kerhotilan lisäksi Hacklabista löytyy työpaja, jossa on muun muassa puutyövälineitä.

 

Jyväskylän Hacklabissa on kerhotilan lisäksi työpaja, jossa on jyrsintälaite ja muut puutyövälineet. Kylmänä olevasta käytävästä löytyy varastona toimiva tila, josta suunnitellaan maalaus- ja tulityötilaa.

Kaikki Suomen Hacklabit ovat itsenäisiä yhdistyksiä.

”Ensi kesänä perustetaan kuitenkin mahdollisesti yhteinen kattojärjestö”, kertoo puheenjohtaja Lehtonen.

Hacklabin hyvistä puolista hän mainitsee sen, että vaikka suuri osa kerholaisista on opiskelijoita, tilat sijaitsevat kampusten ulkopuolella.

”Ei ole niin paljon käyttösääntöjä, ja avainjäsenet voivat tulla tänne milloin haluavat”, Lehtonen mainitsee.

Maksavia jäseniä ylipäätään Jyväskylässä on viisikymmentä.

”Me kokoonnumme kahdesti viikossa, tiistaina illalla ja lauantaina iltapäivällä”, puheenjohtaja valaisee.

Tiistai on avoin myös kerhon ulkopuolisille. Hallituslaiset ja jäsenet tarjoavat apua ja neuvontaa kerhossa sitä tarvitseville. Toiminta on omaehtoista, sillä kukaan ei saa palkkaa. Keski-ikä kerhossa on alle 30. Miehiä on selvästi suurin osa jäsenistä, mutta naisiakin löytyy.

”Kiinnostus on tärkein”, hän sanoo.

Tilassa on myös itse alusta asti rakennettu 3D-tulostin.

 

Mikko Seppälä ei asu enää Jyväskylässä, mutta kävi mielenkiinnosta tutustumassa Hacklabiin.

”Elektroniikasta olen oppinut kaiken täällä.”

Seinäjoelta Jyväskylässä käymässä oleva Mikko Seppälä, 26, pitää Jyväskylän kerhotilaa mielenkiintoisena. Hän on tietotekniikan insinööri, jonka erikoisuutena ovat laitteet, joita ohjaa sisäänrakennettu tietokone. Näitä ovat muun muassa kännykät, mikroaaltouunit, auton jarrut ja ilmastointilaitteet.

Ohjelmointitaustainen puheenjohtaja Lehtonen on itse valmistunut Jyväskylän yliopistosta tietotekniikkapuolelta.

”Elektroniikasta olen oppinut kaiken täällä”, hän paljastaa.