Entisen Jyväskylän maalaiskunnan Haapaniemessä, Päijänteen jyrkän rantakallion päällä, on monumentti, jonka ovat rakentaneet Jyväskylän seminaarista vuosina 1863–1937 valmistuneet yli 4000 kansakoulunopettajaa.
Seminaarista valmistuvat opettajat tekivät keväisin retken Haapaniemeen. Jokainen oppilas lisäsi röykkiöön oman kivensä, ja yhdessä siihen kannettiin suuri kivi, johon kaiverrettiin vuosiluku.
Kivennostoperinteen aloittivat vuonna 1864 seminaarin ensimmäiseltä kesälomalta palannet miesoppilaat, jotka tekivät veneretken Jyväsjärveltä Päijänteen puolelle. He nousivat maihin kallioiselle rannalle ja alkoivat vieritellä kiviä järveen.
Ponnistusten tuloksena kalliolle syntyikin kivipyramidi, joka ristittiin seminaarin muistopatsaaksi. Kävijät kaiversivat vielä kiviin merkkinsä muistoksi käynnistään. Läheisestä torpasta hankittiin ruokaa ja pöytäpuheissa ennustettiin muistomerkille suurta tulevaisuutta.
Oppilaat aikoivat palata valmistumiskeväänään 1867 paikalle, mutta Päijänne oli vielä kesäkuun puolivälissä jään peitossa.
Kivennostomatkasta muodostui seminaarin päättävien luokkien perinne – jopa seminaarin johtaja Uno Cygnaeus osallistui retkille. Vastavalmistuneet opettajat kaiversivat nimensä kiviin, ja tilaisuutta juhlistettiin puheilla, ruoalla ja viinillä.
Kulkuväline muuttui myöhemmin soutuveneestä laivaksi, mutta kivennostoperinne jatkui koko Jyväskylän seminaarin toiminta-ajan vuoteen 1937. Sen jälkeen perinne oli unohduksissa vuoteen 1978 asti. Silloin muistomerkki, ”opinsaunan kiuas”, ympäröitiin aidalla ja paikalle pystytettiin kivilaatta.
Käynti opinsaunan kiukaalla on liittynyt myös Jyväskylän yliopiston promootiojuhlallisuuksiin.