Marko Lamberg kirjoittaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) historiikin Nuoruus ja toivo johdannossa, että suurin osa opiskelijoista ei liity ylioppilaskuntaan ensisijaisesti ollakseen JYYn jäsen, vaan koska haluaa oikeuden opiskella yliopistossa. Hän myös toteaa, että kun JYY julkaisee esimerkiksi kannanoton, niin tosiasiassa kyse on pienen aktiivisen vähemmistön toiminnasta.
Lamberg on ylioppilasliikkeen kipupisteiden ytimessä. Kun Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta perustettiin, Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa opiskeli alle tuhat ylioppilasta. Ylioppilaskunta oli pieni yhteisö, jossa pystyi tuntemaan lähes kaikki opiskelijat ainakin kasvoilta.
Tänä päivänä pelkästään Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntaan kuuluu noin 12 500 opiskelijaa. Ei ole siis ihme, jos ylioppilaskunta tuntuu etäiseltä toimijalta, jonka pakollinen jäsenyys ei tunnu kaikista mielekkäältä.
Opiskelijoiden etua ajamaan tarvitaan joukkovoimaa, jotta äänemme kuuluu.
Jäsenet tulevat ylioppilaskunnalle noh, automaattisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ylioppilaskunnan pitäisi perustella olemassaoloaan ja tarpeellisuuttaan jäsenilleen. Siinä on vielä parannettavaa, sillä ylioppilaskunta on monille opiskelijoille vieras instituutio.
Ennen kuin minut valittiin Jylkkärin päätoimittajaksi, en tiennyt ylioppilaskunnan toiminnasta juuri mitään, enkä varsinkaan ollut kiinnostunut osallistumaan siihen. Riitti, että sain tarran opiskelijakorttiin ja ilmaisen kalenterin.
Siitä huolimatta olen aina ollut tyytyväinen ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksaja. Opiskelijoiden etua ajamaan tarvitaan joukkovoimaa, jotta äänemme kuuluu. Viimeaikainen opiskelijoiden asemaa heikentävä politiikka on hyvä osoitus edunvalvonnan tarpeellisuudesta. Sen puute rapauttaisi opiskelijoiden oikeuksia pikku hiljaa.
Pidän myös tärkeänä ylioppilaskunnan tarjoamia palveluita, vaikka en itse niitä tarvitsisikaan. Haluan tietää, että tarvittaessa ja tarvitseville ne ovat olemassa. Samasta syystä olen tyytyväinen veronmaksaja: maksuton koulutus, kirjastolaitos ja julkinen terveydenhuolto ovat asioita, joiden puolesta kannan mielelläni oman korteni kekoon.
Nyt valiokunta kuitenkin haluaa valtioneuvoston selvittävän, onko aika ajanut automaatiojäsenyyden ohi.
Ajat ovat muuttuneet siitä, kun ensimmäinen ylioppilaskunta perustettiin. Koska yliopiston opiskelijoista käytettiin yleisnimitystä ylioppilaskunta, kenellekään tuskin tuli mieleen kritisoida automaattista jäsenyyttä.
Perustuslakivaliokunta on tähän syksyyn asti johdonmukaisesti linjannut, että ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydelle on riittävät perusteet eikä se riko yhdistymisvapautta. Nyt valiokunta kuitenkin haluaa valtioneuvoston selvittävän, onko aika ajanut automaatiojäsenyyden ohi.
On hyvin todennäköistä, että lähivuosina asiasta käydään keskustelua eduskunnassa. Silloin vastakkain ovat pitkä perinne ja perustuslaki.