Ei hakutuloksia.

Teksti Veera Sinervo Kuvat Laura Kangas

Kaikkihan tekevät ”sitä” – Aseksuaali kertoo, miltä tuntuu, kun seksi ei kiinnosta

aseksuaalisuus, kahvila, pöytä

Elli tajusi kymmenen vuotta sitten olevansa aseksuaali. Kuva: Laura Kangas

Seksi ja seksuaalisuus ovat merkittävä osa identiteettiä ja elämää. Mutta entä ne, joita seksi ei oikeastaan kiinnosta?

Kymmenisen vuotta sitten Elli, 39, törmäsi internetin keskustelupalstalla uuteen sanaan: aseksuaalisuus. Jokin kolahti heti.

Hän googlasi sanan ja löysi määritelmän: aseksuaali ihminen kokee erittäin vähän tai ei lainkaan seksuaalista viehätystä muita ihmisiä kohtaan.

“Se oli sitten siinä. Tuollainen mä oon.”

Määritelmä puki sanoiksi sen, miten Elli koki seksuaalisuutensa, ja antoi pohjan omalle identiteetille. Hän ei ollutkaan yksin.

”Oli tosi vapauttavaa löytää se oma suuntautuminen. Tuntui, että voi vaan istua ja hengittää. Ei tarvinnut enää tietoisesti yrittää täyttää jotain normia.”

Myöhemmin hän mietti, että olisi luultavasti tunnistanut aseksuaalisuutensa jo nuorempana, jos olisi tiennyt, että hänen kaltaisilleen ihmisille on olemassa jokin sana.

Nyt Elli puhuu kokemuksistaan rauhallisella, itsensä tuntevan ihmisen äänellä. Hän kertoo, että tiesi jo ala-asteen loppupuolella olevansa erilainen, kun muut luokkalaiset alkoivat ihastua toisiin ihmisiin. Erilaisuus on kuitenkin suhteellista.

”En mä koko ajan ihmisten parissa ajattele, että olisin jotenkin erikoinen tai erilainen. Siksi tuntuu hassulta, että seksuaalisuus nousee niin isoksi asiaksi siinä, miten ihmiset näkevät sut.”

 

Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuuteen erikoistuneen psykologi-psykoterapeutti Aleksi Jalavan mukaan aseksuaalisuus on niin sanottu sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään laajan kirjon identiteettejä ja elämisen tapoja.

Vallitsevassa yhteiskunnallisessa normissa romanttinen ja seksuaalinen vetovoima liitetään usein tiiviisti yhteen. Parisuhde ilman seksiä katsotaan usein vajaaksi ja myös seksuaalinen suuntautuminen määritetään usein nimenomaan seksikumppanin kautta.

Aseksuaali ihminen sen sijaan määrittelee usein erikseen seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka ei ole seksuaalisesti kiinnostunut, voi silti ihastua – ja päinvastoin. Voi siis olla romanttinen tai aromanttinen.

”Se on vähän niin kuin ruoka ja juoma. Sä voit syödä, mutta ei sun oo pakko juoda”, Elli naurahtaa ja lisää perään, että myös aseksuaali voi olla esimerkiksi homo-romanttinen.

Aseksuaalille, joka kokee romanttista vetovoimaa ja toivoo parisuhdetta, läheisyys on tärkeä asia siinä missä muillekin. Ellin mielestä kysymykset läheisyyden merkityksestä ovat huvittavia. Hän muistuttaa, että romanttisuus ei ole rakkauden ja läheisyyden ainoa muoto.

“Ei ole vain yhtä tiettyä tapaa. Mäkin tunnen esimerkiksi ystävien kanssa paljon läheisyyttä, ja se on myös tärkeää.”

 

Aseksuaalisuus kyseenalaistetaan usein. Seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen liitetään perinteisesti toimijuuteen, joten olematon tai vähäinen seksuaalinen kiinnostus on vaikea käsittää omana seksuaalisena suuntautumisenaan.

Jalava selventää asiaa tutkimuksessa käytetyllä Stormin nelikentällä, joka kuvaa seksuaalisen suuntautumisen homo- ja heteroeroottisten voimien suhteena.

Jos heteroerotismi esiintyy ihmisessä vahvana ja homoerotismi matalana, hän on hetero. Jos voimat esiintyvät päinvastaisesti, hän on homo. Biseksuaalisuudessa molemmat voimat esiintyvät vahvana, ja aseksuaalisuudessa puolestaan sekä hetero- että homoerotismi esiintyvät matalina.

Jalava painottaa, että aseksuaalisuuden ytimessä ei yleisen luulon mukaan ole itse seksin harrastaminen, vaan nimenomaan ihmisten oma kokemus seksuaalisuudestaan ja mieltymyksistään.

”Aseksuaali ihminen saattaa harrastaa seksiä ympäristön paineesta tai sen takia, että on parisuhteessa ja luulee, että kuuluu harrastaa seksiä esimerkiksi toista miellyttääkseen”, hän selventää.

 

Aseksuaalisuuden asema vakavasti otettavana seksuaalisuuden muotona on Suomessa vielä alkutekijöissään.

Aseksuaalisuuden määrittelyyn ja tunnustamiseen vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnan hetero- ja seksuaalis-normatiivisuus. Seksi käsitetään kiinteänä osana hyvää elämää, joten sen puute nähdään epänormaalina, elämää haittaavana asiana.

Aseksuaalisuutta pyritään usein selittämään kliinisillä ja psykologisilla syillä tai ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten ulkonäköön tai sosiaalisuuteen liittyvillä seikoilla. Tämä aiheuttaa aseksuaaleille todistustaakan oman identiteettinsä olemassaolosta sellaisenaan.

Jalavan mielestä tulisi tunnustaa, että kaikki ihmiset eivät ole seksuaalisia. Taustalta ei ole pakko löytää mitään selittävää tekijää, jos ihminen on tyytyväinen omaan seksuaalisuuteensa. Hän painottaa, että tärkeintä on tiedostava ja hyväksyvä ilmapiiri.

”Ihmisillä pitää olla tilaa ja oikeus olla sellaisia kuin ovat. On liiallinen vaatimus, että joku pystyisi ylläpitämään omaa identiteettiään ja elämään sellaista elämää, jossa arvostaa omaa itseään täysin yksin.”

Aseksuaalisuus

  • Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntaus, jossa ihminen ei tunne lainkaan, tai tuntee vain vähän seksuaalista vetovoimaa toisiin ihmisiin.
  • Aseksuaalisuudessa usein erotetaan seksuaalinen ja romanttinen vetovoima toisistaan.
  • Jos aseksuaali tuntee ihastusta ja tahtoo esimerkiksi parisuhteen, hän on romanttinen. Jos aseksuaali ei tunne romanttista vetoa, hän on aromanttinen.
  • Jyväskylän Seta ry. järjestää kuukausittain vertaistuellisen keskusteluryhmän tapaamisia ihmisille, jotka kokevat olevansa aseksuaaleja tai pohtivat, voisiko kyseinen termi kuvata heitä.
  • Kirjallisuussuositus:  Julie Sondra Decker, The Invisible Orientation: An Introduction to Asexuality

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *