Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Ines Sirén

Kaiken taustalla on tanssija

Pauliina Asikainen esiintyy tuhansille ihmisille ja kutsuu Cheekiä etunimellä.

”Muistan hyvin ensimmäisen keikan, jossa tanssin. Himoksen juhannusfestivaaleilla aloitimme lavalla selkä yleisöön päin, ja Alfa Omega -intro lähti soimaan. Sitten kun tuli ekat pommit, me käännyimme.

Taustatanssijoiden koe-esiintymisessä pari kuukautta aikaisemmin oli ollut viisi tai kuusi karsintakierrosta ja 200 tanssijaa, joista valittiin neljä. Jännitän yleensä aika paljon lavalle menemistä, mutta siellä en. Päätin osallistumisesta edellisenä iltana, menin vain katsomaan että millä tasolla olen muihin verrattuna. Sitten pääsinkin aina vain eteenpäin.

Kiertueella oli noin 20 keikkaa, ja niitä saattoi olla vaikkapa kolme peräkkäisinä päivinä.

Taustatanssijan työ voi olla raskasta. Viime kesän koetanssit olivat huhtikuun lopussa, treenaus alkoi kesäkuun alussa ja ensimmäinen keikka oli juhannuksena. Sillä kiertueella oli noin 20 keikkaa, ja niitä saattoi olla vaikkapa kolme peräkkäisinä päivinä. Kun yhdessä keikassa on sellaiset 5-10 biisiä, niin kyllähän se vaatii muistilta. Ja kun keikka kestää aina sellaisen tunnin tai puolitoista, ja olet koko ajan lavalla tai vaihtamassa vaatteita niin peruskunnon pitää olla myös kohdillaan.

Meillä on kyllä sellaiset aika nopeat aikataulut, esimerkiksi Profeettojen syyskuun Elämä lapselle -konsertista tuli tieto viikkoa aikaisemmin. Sunnuntaina olivat treenit, keskiviikkona esitys. Usein koreografia puristetaan kasaan yksissä tai kaksissa treeneissä, omalla vastuulla on, että sen sitten osaa.

Kun lavalla ovat kaikki bändin jutut, mikkiständit ja esiintyjät niin silmien pitää olla auki ihan koko ajan. Muuttuvia tekijöitä voi tulla, Jare olla tuossa ja Kimmo tuossa. Joskus ennen meitä oli esitys, jossa heiteltiin öljyä ympäriinsä, mutta siihen pitää vain varautua.

Ekalta kesältä muistan juttuja ja kuvia, joissa lähinnä puhuttiin meidän pepuista

Mulla on tapana just ennen lavalle menoa pistää silmät hetkeksi kiinni ja hengittää hetken aikaa. Konserteissa on eri tavalla jännittävää kuin tanssikilpailuissa, kun on tavallaan pakko onnistua eikä virheitä saa tulla. Sen olen oppinut, että kannattaa pysyä liikkeessä ennen lavalle menoa. Lamaantuminen ei ole hyvä, koska monessa biisissä tarkoituksena on saada porukka mukaan.

Taustatanssin tyyli on aika paljon hiphopia ja vogueta. Välillä sitä tulee aika esineellistäviä uutisia, ekalta kesältä muistan juttuja ja kuvia, joissa lähinnä puhuttiin meidän pepuista ja tuollaista. Onhan se vähän sellaista että okei, pointti on vissiin mennyt ohi tällaista kirjoittaneilta.

Ja millaisia ne Jare ja Kimmo sitten ovat? Mukavia, ammattimaisia ja intohimoisia työn suhteen. Kimmo on tanssinutkin joskus breikkiä, Jare ei ole itse tanssinut, mutta molemmilta löytyy aina mielipiteitä koreografiasta. Ja aina mennään sata lasissa.”

Pauliina Asikainen

  • 21-vuotias tamperelainen.
  • Opiskelee Jyväskylän yliopistossa toista vuotta liikuntapedagogiikkaa.
  • Aloitti pienenä ”tietenkin satubaletilla”, vaihtoi 6-vuotiaana hiphop- ja katutansseihin.
  • Tanssii Cheekin ja Profeettojen lisäksi muun muassa Jenni Vartiaisen taustalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.