Ei hakutuloksia.

Teksti Linda Laine Kuvat Senni Luttinen

Uhkailua, pelkoa ja häpeää

Keniassa he elävät kaksoiselämää, jonka paljastuminen voi tuhota heidän tulevaisuutensa.

”Minulla on ystävä, joka kertoi perheelleen olevansa homo. Paljastuksen takia hänet ajettiin pois kotoa Kisumusta, ja hän jäi tyhjän päälle”, Gerald kertoo hiljaisella äänellä.

Hänen ystävänsä löysi lopulta auton, joka oli matkalla Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Matkasta oli maksettava seksillä.

”Hän harrasti seksiä monien miesten kanssa ilman suojausta. Hän oli nuori eikä tuntenut Nairobista ketään, joten häntä oli helppo käyttää hyväksi. Tällaisten nuorten löytäminen ja auttaminen on minun tehtäväni.”

 

Gerald on yksi Ishtar MSM -järjestön 50 vertaistukihenkilöstä. Järjestö tarjoaa homoseksuaaleille ja miespuolisille seksityöntekijöille terveyspalveluja Nairobin teollisuusalueella sijaitsevalla klinikalla. Täällä kaduilla on nimet, mutta niitä ei lue missään. Vaaleansiniseksi maalatun rakennuksen toisessa kerroksessa 20-vuotias Gerald kertoo tarinaansa.

”Perheeni luulee, että työskentelen Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Jos he saisivat tietää todellisesta työpaikastani, jäisin varmasti kiinni homoseksuaalisuudestani. Perheelleni olen edelleen kaapissa.”

Homoseksuaalisuus on Kenian lain mukaan rikos. Yhteiskunnassa homot ovat tabu ja kirous perheelle. Klinikalla sama tarina toistuu kerrasta toiseen: jos perhe saa tietää, he haukkuvat homoudestaan kertoneen sukulaisensa maan rakoon, ajavat hänet pois kotoa ja kieltävät hänen olemassaolonsa.

”Vanhempani ovat kristittyjä ja uskovat homouden olevan synti. En ymmärrä, mikseivät he käsitä, että ihminen ei voi vain päättää olevansa homo tai hetero.”

Gerald asuu edelleen vanhempiensa luona, ja nämä maksavat hänen koulutuksensa. Ishtarilla hän työskentelee vapaa-aikanaan pientä korvausta vastaan.

Ensimmäisen kerran hän saapui klinikalle kuitenkin asiakkaana.

”Harvat uskaltavat käyttää julkisen tai yksityisen terveydenhuollon palveluja, sillä he pelkäävät leimaamista ja huonoa kohtelua. Ishtarin yhteisössä ihmiset puolestaan tuntevat olevansa turvassa.”

Nykyään Geraldin työ on kulkea ympäri kolmen miljoonan asukkaan kaupunkia ja etsiä apua tarvitsevia. Erityisen huolissaan hän on ystävänsä kaltaisista nuorista.

”Nuorilla, juuri lukiosta valmistuneilla, ei tunnu olevan ketään, jonka puoleen kääntyä. Me haluamme heidän tietävän, etteivät he ole ongelmiensa kanssa yksin. Eikä pieni terveysvalistuskaan ole pahaksi”, Gerald
sanoo.

 

Osa julkisen terveydenhuollon henkilökunnasta kieltäytyy hoitamasta seksuaalivähemmistöjä kristillisiin arvoihinsa vedoten.

Ishtar tarjoaa ilmaiseksi muun muassa HIV-testausta, seksuaalivalistusta, tautineuvontaa ja tukitoimintaa. Järjestö myös jakaa kondomeja ja liukasteita.

”Jokaista jaettua kondomia kohden hallitus antaa meille 50 uutta”, kertoo vastaanottotiskillä potilaskortteja esittelevä Kelly Kigera.

Hallituksen ja muiden rahoittajien kanssa tehtävän yhteistyön takia jokaisen asiakkaan on rekisteröidyttävä. Tämä on monelta turvallisuutensa puolesta pelkäävältä liian paljon vaadittu.

”Osa antaa väärän nimen ja puhelinnumeron, emmekä koskaan näe heitä enää”, Kigera kertoo.

Ishtarin ja Kenian hallituksen yhteistyö ei ole ongelmatonta. Hallituksen silmissä klinikan työntekijät ja asiakkaat ovat rikollisia, ja Ishtarin yhteisön silmissä hallitus puolestaan näyttäytyy oikeuksien sortajana.

Yhteinen halu HIV-tartuntojen vähentämiseen on kuitenkin johtanut yhteistyöhön. Hallitus lahjoittaa klinikalle muun muassa lääkkeitä ja HIV-testejä. Keniassa miesten välinen seksi on toiseksi suurin HIV-tartuntojen levittäjä. Yleisin syys taudin leviämiseen on avioparien välinen seksi.

Osa Kenian terveydenhuoltohenkilökunnasta kieltäytyy hoitamasta homoseksuaaleja. Ishtarin klinikalla homot saavat ilmaisia terveyspalveluja, kondomeja ja liukasteita.
Osa Kenian terveydenhuoltohenkilökunnasta kieltäytyy hoitamasta homoseksuaaleja. Ishtarin klinikalla homot saavat ilmaisia terveyspalveluja, kondomeja ja liukasteita.

Monen työntekijän tavoin myös klinikan johtaja Peter Mjame nauraa paljon ja puhuu vaikeista asioista.

”Homoseksuaalisuuden laittomuus tekee työstämme vaikeaa.”

Tämän takia suurin osa klinikan henkilökunnasta ja vapaaehtoisista ei kerro perheilleen työstään. Moni myös piilottaa seksuaalisen suuntautumisensa.

Esimerkiksi klinikan hoitajat Kim ja Lion salaavat työnsä perheiltään. Vertaistukihenkilönä työskentelevä Lee pelkää hallussaan olevien klinikan papereiden paljastavan totuuden perheelle ja sukulaisille.

”Yhteiskunta on hyvin vihamielinen homoja kohtaan. Sinut saatetaan hakata tai ampua kuoliaaksi”, Lee kertoo.

Lähes sadalle tuettavalleen hän opettaa, miten olla herättämättä yhteiskunnan epäilyksiä.

”Omista mielipiteistään on pidettävä kiinni, mutta niitä ei saa hieroa muiden naamalle.”

Johtaja Mjame kuitenkin uskoo, että moneen muuhun Afrikan maahan verrattuna Kenia on homoille turvallinen paikka.

”Poliisi ei odottele klinikan ulkopuolella ja pidätä asiakkaita ja työntekijöitä, sillä lain mukaan rikos tapahtuu, jos jää kiinni rysän päältä. Lisäksi tarvitaan kolme todistajaa”, Mjame kertoo.

Helppoa homoseksuaalien elämä ei kuitenkaan ole. Mjame kertoo tapauksista, joissa naapurit ovat epäilleet henkilöä homoseksuaaliksi ja käskeneet vuokraisäntää potkimaan tämän kadulle. Lisäksi poliisit voivat kiristää lahjuksia henkilöiltä, joita epäilevät homoseksuaaleiksi.

”Epäilyn syyksi riittää, että jonkun mielestä näytät homolta tai se, että laukussasi on kondomeja”, Mjame kertoo.

Hänen mukaansa Nairobissa on ollut myös tapauksia, joissa poliisit ovat kostona soittaneet median paikalle katsomaan löytämäänsä homoa.

Kolme vuotta klinikkaa pyörittänyt Mjame toivoo muutosta ihmisten asenteisiin.

”Sinun ei tarvitse ymmärtää minua, mutta sietäminenkin riittäisi.”

 

Geraldin, Kimin, Lionin ja Leen nimet on muutettu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.