Ei hakutuloksia.

Teksti  Arimo Kerkelä

Voit olla kuin idiootti

Hei maahanmuuttokriitikko! Sopiiko, jos kutsun sinua rasistiksi ja natsisiaksi? Entäs sinä hipin näköinen humanistihihhuli siellä, on varmaan ihan passelia, jos nimittelen sinua laiskaksi suvakkiääliöksi?

Ai ei vai? Höh, no ei sitten.

 

Harva meistä haluaa, että meitä nimitellään ja solvataan. Siksi joskus ihmettelen, kuinka usein internetissä ja elävässä elämässä käytetään toisista ihmisistä keksittyjä loukkauksia.

Sanan säilällä sohimisessa on toki hyvätkin puolensa. Kärjistys voi kiinnittää kuulijan huomion ja naurattaa sosiaalisessa tilanteessa, jossa kärkevä läpänheitto sopii keventämään tunnelmaa. Joskus verbaaliset nyrkinheristykset myös helpottavat omaa pahaa oloa. Ja jos tavoite on vain satuttaa kohdetta mahdollisimman pahasti, on nimittely siihen mitä mainioin keino.

Jos kuitenkin haluat vastapuolen kuuntelevan asiaasi, ei ”vittusaatanaperkele” ole mikään sulavin avauslaini. Sen sijaan vihainen hyökkäys saa kuulijan tukkimaan korvansa ja käpertymään kilpikonnapuolustukseen. On varsin harvinaista, että päin naamaa lauotut loukkaukset edistäisivät omia mielipiteitä.

 

Olen usein törmännyt myös tilanteisiin, joissa ihmiset puolustelevat vihanpurkauksiaan sananvapaudella. Sananvapaus antaa heille oikeuden sanoa mitä he ajattelevat, eikä kukaan muu voi sitä estää. Se pitää tietysti paikkansa, kunhan muistetaan, etteivät laittomat uhkaukset ole aina ok, eikä muilla ole velvollisuutta julkaista tai edes kuunnella ajatuksiasi.

Sananvapaus on kuitenkin vain kehikko, jota ei ole pakko koluta äärilaitoja rapsutellen.  Se, että jokin on mahdollista ja sallittua, ei tarkoita, että niin olisi pakko tehdä. Kyllä, voit olla kuin idiootti ja levittää pahaa mieltä ympärillesi, mutta miksi tekisit niin?

Yksinkertainen tosiasia on, ettei kenestäkään ole kivaa tulla solvatuksi. Kuulostaa naiivilta, mutta jo sen pitäisi olla riittävä syy vähentää päänaukomista. Ja vaikket välittäisikään toisen tunteista, kannattaa muiden kurmottamista vähentää jo oman itsensä vuoksi. Jos puserrat ihmisiä valmiisiin muotteihin kysymättä henkilöiden omia ajatuksia, alat helposti itsekin uskoa omia höpinöitäsi.

 

Ja ei, tätä kolumnia ei ole suunnattu millekään tietylle ihmisryhmälle. Jos sivuutat käytösohjeet omalta kohdaltasi ja mietit vain kaikkia muita, joiden toivoisit ottavan tästä opikseen, missaat pointtini. Tämä kolumni on juuri tällä hetkellä suunnattu vain sinulle, rakas lukijani.

Varmaankin olisin kanssasi samoilla linjoilla siitä, että henkilöt x ja y ovat toimineet väärin ja kohtuuttomasti levittäessään vihaa ympäristöönsä. Huh mitä käytöstä, kyllä kyllä, samaa mieltä! Mutta uskotko, että saisit nuo ihmiset muuttamaan käytöstään, jos oikein kovasti yrität? Minä en usko.

Toisen ihmisen muuttaminen on äärimmäisen vaikeaa. Usein se on jopa mahdotonta, jos ihminen ei itse sitä halua. Kun toisia ei saa taipumaan, on parempi keskittyä itseensä ja miettiä, mitä voisi omalla kohdallaan tehdä paremmin. Niin minäkin aion seuraavaksi tehdä.

 

Lue lisää:

Ikiopiskelijat, älkää jättäkö (29.10.2015)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *