Ei hakutuloksia.

Teksti  Anniina Nirhamo

Pieni maalaispoika

muotibloggaaja

Valokuvaaja ja bloggaaja Mikko Puttonen kaipaa Lontoossa asuessaan Muuramen luontoa ja rauhaa.

Aloitin kuvaamalla sammalia perheeni kanssa luontoretkillä. Lukioikäisenä kuvaaminen alkoi kiinnostaa enemmän ja silloin perustin blogini. Luontokuvat vaihtuivat kavereiden ja muiden ihmisten kuvaamiseen. Kurssit Muuramen lukiossa jäivät kesken yksi toisensa jälkeen ja ensimmäisen vuoden jälkeen vaihdoin Petäjävedelle opiskelemaan valokuvausta.

Vuoden Petäjävedellä opiskelun jälkeen järjestimme entisen kuvisopeni kanssa kuvistani näyttelyn Muuramen kulttuurikeskuksen lämpiöön. Se ei ollut mikään iso näyttely, mutta siitä tehtiin juttu uutisiin ja se oli silloin 17-vuotiaana iso juttu. Silloin ajattelin ensimmäistä kertaa, että tällaista voisin tehdä oikeasti. Samoihin aikoihin muutin Turkuun, mikä oli iso askel tällaiselle pienelle maalaispojalle.

Sitten lähdin aika ex tempore Meksikoon kuvausmatkalle mallikaverini luo. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani. Viimeisenä iltana tutustuin yhteen suunnittelijaan, mentiin juhlimaan ja seuraavana päivänä käytiin kuvaamassa Meksikon Vogueen. Suomessa nuorta tekijää ei helposti oteta tosissaan, vaikka olisi kuinka ammattimainen. Meksikon reissun jälkeen pystyin todistamaan, että minusta on johonkin.

Nyt asun Lontoossa ja työskentelyni pääpaino on blogissa. Kuvaan myös 5 inch and up -blogin Sandran (Hagelstam) kanssa, lehtiin ja brändeille ja välillä rinnalle tulee erikoisempia juttuja. Sanon moneen myös ei. Minulle on tosi tärkeää, millaisten brändien kanssa teen töitä.

Uusi aluevaltaus oli gTIE:lle suunnittelemani asustemallisto. Olimme tehneet pitkään yhteistyötä ja ehdotin itse, jos tehtäisiin tällainen juttu. Totta kai pitää olla vaatimaton ja jalat maassa, mutta varsinkaan Lontoossa kukaan ei pärjää ujostelemalla. Itsestään pitää tehdä brändi ja myydä se. Se, että rupesin vain bloggaamaan ja laittamaan kuvia nettiin, on ihan uusi ilmiö.

Kun aloitin blogini, se oli vähän lifestyle-painotteista ja kirjoitin mitä minulle kuuluu. Nyt kirjoitan jostain mohair-neuleesta. Ala on muuttunut paljon. Nykyään blogissani tai Instagramissani ei ole mitään henkilökohtaista, se on vain työni tuotos.

Kun Instagram tuli, siellä oli jotain känniselfieitä ja tärähtäneitä joulutorttuja, mutta nyt se on niin siloteltu. Suurin osa työtarjouksistani taitaa tulla nykyään Instagramin kautta. Se on kuin virtuaalinen cv tai käyntikortti. Somebrändini on pitkän työn tulos.

Keski-Suomi on minulle tärkeä paikka, josta kaipaan luontoa ja rauhaa. Tällä alalla pitää luoda kontakteja ja elämääni Lontoossa kuuluu paljon juhlia. Oikeat ystävät tulevat kuitenkin ihan jotain muuta kautta. Monet hyvät kaverini eivät ole muotialalla eivätkä liity mitenkään muotiin.

Suomalaisuus on Lontoossa tosi eksoottista. Aluksi puhuin tosi huonoa englantia enkä ikinä uskaltanut käyttää sitä. Sitten joku sanoi, että ole onnellinen, että puhut kahta kieltä. Tajusin, että se on tosi iso lahja. Uskon, että myös pienellä paikkakunnalla kasvaminen on ollut minulle etu. Ehkä kunnianhimo tulee sitä kautta: haluan näyttää, että pystyn mihin vain.

MIKKO PUTTONEN

  • Bloggaaja ja valokuvaaja.
  • Syntynyt vuonna 1994.
  • Asuu Lontoossa, kotoisin Muuramesta.
  • Kuvia julkaistu mm. Suomen Ellessä, Meksikon Voguessa ja Italian Voguen verkkosivuilla.
  • Voitti syksyllä Zalando Nordic Blogger Awardseissa kategorian Best Male Blogger.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *