Harva tutkimusaihe herättää yhtä paljon tunteita kuin sudet. Tutkijat joutuvat joskus vaikeaan välikäteen, kun voimakkaat mielipiteet sinkoilevat.
Susi.
Vaikka kyseessä on pelkkä sana, se kantaa mukanaan paljon tunnelatauksia. Toisille susi on luontokappale, joka on arvokas lisä luonnon monimuotoisuuteen. Toisille susi on peto, joka tappaa perheen rakkaan lemmikin ja syy siihen, miksi lapsia ei uskalla päästää kävellen kouluun.
Suden ympärille on rakentunut kiihkeä keskustelu, jossa vastakkainasetteluilta ei voi välttyä. Toisella puolella ovat luonnonsuojelijat ja kaupungeissa asuvat ihmiset, joille susi on pelkkä koiraa muistuttava eläin, josta ei tarvitse kantaa huolta. Toisella puolella ovat metsästäjät ja syrjäseutujen asukkaat, joiden kotipihoille susi saattaa käydä nuuhkimassa ja herättämässä pelkoa. Näiden ryhmien välillä on usein kitkaa, sillä molemmat osapuolet kokevat, ettei toinen puoli ymmärrä tosiasioita.
Tässä kohdin mukaan astuvat susitutkijat, joiden ammattina on kerätä objektiivista tietoa susista. Työ ei kuitenkaan ole niin helppoa, koska tulokset eivät läheskään aina tyydytä kuulijoita.
Yksi näistä tutkijoista on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola, joka on tutkinut susia jo 20 vuoden ajan.
”Susi provosoi. Se tappaa saaliikseen arvokkainta riistaa, hirvieläimiä. Susien surmaamiksi päätyy metsästyskoiria ja lampaita. Susi on villi ja hallitsematon elementti ihmisen ympäristössä. Joitakin se kiehtoo, toisia pelottaa, monia harmittaa. Susikonflikti eskaloituu ihmisryhmien väliseksi konfliktiksi. Julkinen keskustelu käydään usein kahden ääripään välillä. Enemmistö suomalaisista seuraa kuitenkin sivusta susia ja susipolitiikkaa koskevaa mielipiteenvaihtoa”, Kojola kertoo.
Kun tutkija tulee tuloksineen esiin, hänestä tulee vääjäämättä osa susien ympärillä pyörivää keskustelua. Joskus palaute on erittäin kovaa, kuten Kojolakin on saanut huomata.
”Hiljattain eräässä facebook-keskustelussa suositeltiin Kojolan ja tutkimusmestari Seppo Ronkaisen sulkemista telkien taakse ja avaimen heittämistä kaivoon. Voimakkaat tunteet ja asiallinen keskustelu on vaikea yhtälö.”
Tutkijan mukaan susi on Suomessa eläin, jonka määrä, liikkeet ja toiminta on vahvasti politisoitunutta.
”Susi on voimaton estämään ajautumistaan poliittiseksi eläimeksi, mutta uskon edelleen, että tutkijan on se kohtalo mahdollista välttää.”
Luonnonvarakeskuksen viimevuotisen arvion mukaan susia on Suomessa arviolta 220–245. Kanta on ollut kasvussa parin muutaman viime vuoden aikana. Viime vuosikymmenen puolella susien määrä putosi useita vuosia, mikä tutkijan mukaan johtui salakaadoista.
”Kun yksilömäärä puoliintui vuosina 2006-2010, luvaton pyynti oli tärkein kuolinsyy. Nyt susien lukumäärä on kääntynyt kasvuun. Kuluvalle talvelle myönnetty, aiempaa korkeampi lupamäärä tähtää osaltaan salapyynnin vähentämiseen”, Kojola kertoo.
Osa salakaadoista on päätynyt myös oikeuteen asti. Vuosi sitten Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi 12 metsästäjää vuoden ja kahden kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin törkeästä metsästysrikoksesta.
Metsästäjät olivat ampuneet kolme sutta Perhossa tammikuussa 2013. Tuomitut määrättiin myös neljän vuoden metsästyskieltoon. Oikeudessa miesten puolustus vetosi siihen, että eläimet olisivat olleet koirasusia, joita susien rauhoitus ei koske.
Susi on Suomessa rauhoitettu eläin, jota ei saa tappaa ilman kaatolupaa. Julkisessa keskustelussa metsästäjäjärjestöt ovat ajaneet korkeampia kaatolupakiintiöitä. Luonnonsuojelujärjestöt ovat puolestaan vaatineet kiintiöiden pienentämistä.
Mitä ihmisen tutkijan mukaan sitten kannattaa tehdä, jos hän sattuu kohtaamaan suden luonnossa?
”Sattumanvaraiset kohtaamiset ovat yleensä sangen lyhyitä tuokioita, jotka päättyvät suden katoamiseen näkökentästä. Kiinnostus ihmisen seurassa olevaa koiraa kohtaan voi joskus saada suden tulemaan lähemmäksi ihmistä. Jos sudet käyttäytyvät poikkeuksellisesti eivätkä normaaliin tapaansa pakene, ne tulee pelotella tiehensä. Itse olen havainnut olevani susien mielestä todella pelottava – suden näkeminen on ollut harvinaista silloinkin, kun sen sijainti on ollut ennakkoon tiedossa”, Kojola opastaa.
SUSI (CANIS LUPUS)
- Susi on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Se on biologisesti määriteltynä samaa lajia kuin kesy koira.
- Pohjoisista petoeläimistä susi on kaikkein sosiaalisin eläin, joka elää mieluiten perheyksiköstä muodostuneessa laumassa. Sudet kommunikoivat asennoilla, eleillä, ilmeillä, hajumerkein ja ulvomalla.
- Toisin kuin tarinoissa kerrotaan, sudet eivät ulvo tavallista enemmän täysikuun aikaan. Ulvonta voi olla merkki saalistamaan lähdöstä, reviirin vartioimisesta tai lauman koolle kutsusta.
- Suden turkki on karvainen kullankeltainen tai hopeanharmaa. Susi on villeistä koiraeläimistä suurin. Ruumiin pituus on 100–140 cm, häntä 35–50 cm. Paino yleensä 20–50 kg, mutta suurimmat urokset voivat painaa yli 70 kiloa. Uros on naarasta kookkaampi.
- Susi on lihansyöjä. Saalisvalikoimaan kuuluvat myyrät, sopulit, jänikset, linnun, peurat, poro ja hirvi. Susi saalistaa pääosin sorkkaeläimiä, havumetsävyöhykkeellä tavallisesti hirviä. Poronhoitoaluella tärkein saaliseläin on poro.
- Runsaimmat susikannat sijaitsevat itärajan lähellä, mutta susia liikkuu myös läntisessä Suomessa. Susi pystyy liikkumaan maastossa useita kymmeniä kilometrejä päivässä ja lauman reviiri voi olla useiden satojen neliökilometrien kokoinen.
Lähde: Suurpedot.fi