Ei hakutuloksia.

Pula-aikojen pelastaja

Enää petusta ei ole hätäravinnoksi, sillä pettujauho on superfoodin hinnoissa. Jauhoja myydään netissä noin 150 euron kilohinnalla.
Enää petusta ei ole hätäravinnoksi, sillä pettujauho on superfoodin hinnoissa. Jauhoja myydään netissä noin 150 euron kilohinnalla.

Vaikeimpina vuosina suurin osa suomalaista turvautui pettuleipään.

Pettuleipää valmistetaan keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista. Kerätyt levyt kuivataan, kuumennetaan ja jauhetaan, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistetaan ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

Helsingin yliopiston dosentti Antti Häkkinen on tutkinut suomalaisten hätäravinnon käyttöä. Häkkinen kertoo, että pettuleipä on ollut Suomessa yleinen korvikeravinto aina vuoteen 1918 asti.

”Monilla köyhillä alueilla pettu oli yleisesti käytössä myös normaaleina satovuosina. 1690-luvun, 1830-luvun ja 1860-luvun nälkävuosina siihen turvautui arvioiden mukaan väestön enemmistö”, Häkkinen kertoo.

Monet nykysuomalaiset yhdistävät pettuleivän talvisotaan, mutta Häkkisen mukaan petun käytöstä toisen maailmansodan aikaan on vain epävarmoja tietoja. Pettu ei myöskään ole puhtaasti suomalainen keksintö, vaan männyn nilakerrosta on käytetty ravintona laajasti eri pohjoisen pallonpuoliskon alueilla.

 

Pettuleipä on hätäravinnoksi varsin ravitsevaa. Se myös säilyy hyvin ja mäntyalueilla raaka-ainetta on ollut helposti saatavilla.

”Pettu oli muilta osin kelpo tuote, mutta sen keräämisaika rajoittui kevääseen ja sen keräämisen uskottiin tuhoavan metsiä”, Häkkinen mainitsee petun heikkouksia.

Muita Suomessa käytettyjä hätäravintoa ovat olleet muun muassa jäkälät, voikukat, koivunlehdet ja erilaisten vesikasvien juuret. Hätäruokien listalla pettu on terveellisemmästä päästä.

”Muun muassa jäkäläleipä oli ravintoarvoltaan mitätön ja väärin valmistettuna vaarallinen.”

 

Helpot pettuleipäset

  • 4,5 dl vettä
  • 1/4 (12,5 g) hiivaa
  • 7 dl Myllärin Ruisleipäainesta
  • 2 dl pettujauhoa

Toisin kuin Saarijärven Paavosta kertovassa runossa, ei todellisuudessa leipään kannata laittaa ”puolet petäjäistä”. Vähemmilla vatsanpuruilla selviää, kun pettua on jauhoista korkeintaan neljännes.

Perinteisesti ruisleipä tehdään erilliseen taikinajuureen. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun turvautuu kaupan valmiiseen ruisleipäainekseen, jossa juuri ja muut ainekset ovat valmiina jauhojen seassa. Tällöin taikinaa ei tarvitse edes kohotella yön yli, vaan leivät valmistuvat parissa tunnissa.

Aloita leipominen liottamalla hiiva lämpimään veteen. Lisää ruisleipäaines ja vaivaa taikina pehmeäksi. Anna kohota liinalla peitettynä reilu tunti.

Sekoita kohonneeseen taikinaan pettujauhot, tee taikinasta pullan kokoisia palleroisia ja pyörittele nitä ruisleipäaineksessa, jotta jauhot tarttuvat pintaan. Asettele pellille ja painele sormilla melko lättänöiksi. Anna kohota uuninpellillä reilu puoli tuntia.

Paista leipiä 250 asteessa 25 minuuttia. Taikina riittää noin kuuteen leipäseen.

 

Lue lisää:

Sata vuotta vanhaa vegeä (11.12.2014)

  1. Juulia

    Olennainen jäi jutussa kertomatta – miltä se maistui? 🙂

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Arimo Kerkelä

    Ihan hyvältä! Pettujauhot eivät maistu hirveästi miltään (lähinnä miedoilta sahanpuruilta), joten maku ei juurikaan poikkea tavallisesta itse tehdystä ruisleivästä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *