Ajatonta kieltä
Gunnar Björling: Auringonvihreä (Poesia) Suom. Pauliina Haasjoki & Peter Mickwitz
Gunnar Björlingin Auringonvihreä on suomalaisen lyriikan vavahduttavimpia teoksia. Aikoinaan tekijän omakustanteena ilmestynyt kokoelma on nyt julkaistu ensi kertaa suomeksi. Sen myötä Björlingistä saisi tulla vähänkään runoutta tuntevien piireissä yhtä rakastettu hahmo kuin Tove Janssonista.
Björlingin kieli on elinvoimaisuudessaan häkellyttävää. Björlingin taipuisa tyyli vaihtelee Lassi Nummen sakraalista pohdiskelusta Tomas Tranströmerin mystisiin lokikirjamerkintöihin. Mutta siinä missä Nummen ja Transströmerin tuotannot edustavat viime vuosisadan puolivälistä alkanutta runollista jaksoa, julkaistiin Björlingin teos jo vuonna 1933.
Ehkä on hyvä, että Auringonvihreä on käännetty suomeksi vasta tänä vuonna. Nyt Björlingin kokoelman lukeminen saa välittömästi ymmärtämään sen arvon kaunista melankoliaa huokuvana, lyyrisenä taidonnäytteenä.