Ei hakutuloksia.

Teksti  Juho Takkunen

Monta kertaa maturiteettiin

Kuva: Perttu Puranen
Kuva: Perttu Puranen

Puhekieli hiipii opiskelijoiden akateemisiin teksteihin. Kirjoitustaidon heikkeneminen on johtanut siihen, että monen opiskelijan on yritettävä maturiteettia useaan kertaan.

Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen johtaja Peppi Taalas on huolissaan opiskelijoiden kirjoitustaidon heikkenemisestä. Maturiteetissa hylätyn tai huomauttaen hyväksytyn tuloksen sai viime vuonna 12 prosenttia maturiteetin tehneistä opiskelijoista.

Hylkäysaste vaihtelee tiedekunnittain. Hylättyjen maturiteettien osuus on joissain tiedekunnissa jopa kahdeksan prosenttia.

”Minuun on ottanut yhteyttä opiskelija, joka oli saanut hylätyn maturiteetista jo kolme kertaa. Neljännellä hän pääsi läpi”, Taalas mainitsee.

Enimmillään hylkäyksiä on ollut kielikeskuksen tilastojen mukaan kolme, ja näin on käynyt vain kahdelle opiskelijalle. Useimmat opiskelijat saavat suoritettua maturiteetin viimeistään toisella yrityksellä.

Juuri eläkkeelle jäänyt kielikeskuksen pitkäaikainen kirjoitusviestinnän lehtori Timo Nurmi totesi jo vuonna 2007, että opiskelijoiden kirjoitustaidon trendi on tasaisen laskeva.

”Jos äidinkieli vuotaa, ongelmia on monilla muillakin osa-alueilla”, Taalas varoittaa.

 

Hylätyissä maturiteeteissa virheitä on useilla kielentarkastuksen alueilla. Pahimmiksi virheiksi katsotaan ongelmat tekstin ymmärrettävyydessä, kertoo maturiteettien kielentarkastaja ja kirjoitusviestinnän opettaja Terhi Forssén.

”Jos virkkeen rakentamisessa on sellaisia haasteita, että se estää viestin välittymisen lukijalle, se on vakavimmasta päästä.”

Muita kompastuskiviä ovat esimerkiksi vääränlainen rakenne tai tekstilaji ja asia- ja puhetyylin sekoittuminen.

”Asiatyylisissä teksteissä alkaa olla yhä enemmän puhekielen piirteitä”, Forssén kertoo huomanneensa seitsemän vuoden kokemuksensa aikana.

Kielikeskus on ottanut maturiteettien arvioinnissa käyttöön huomauttaen hyväksytty -tuloksen. Se on pedagoginen työkalu, jolla opiskelijalle annetaan neuvoja siihen, mihin asioihin hänen tulisi kiinnittää asiatyylisessä kirjoittamisessa huomiota tulevaisuudessa.

 

Professori Sara Heinämaa yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselta on huomannut kirjoitustaidon heikkenemisen omilla opiskelijoillaan.

”Lauseet eivät ole kokonaisia, niistä voi puuttua predikaatti. Myös viittaussuhteet ovat hämäriä”, hän mainitsee.

Heinämaa kertoo, että opiskelijoiden kielelliset vaikeudet näkyvät vielä maisteriseminaarissakin.

”Aika, joka pitäisi käyttää filosofian sisällön opettamiseen, joudutaan käyttämään kielen läpikäyntiin”, Heinämaa toteaa.

Filosofiassa kirjallisen ilmaisun puutteet korostuvat oppiaineen luonteen takia.

”Vaikka onkin hyviä ideoita, niin jos ei pysty ilmaisemaan itseään täydellisesti, voi saada huonon arvosanan suorituksesta.”

Myös professori ja pedagoginen johtaja Jani Onninen matematiikan ja tilastotieteen laitokselta on huomannut kirjoittamisen ongelmat. Maturiteetteja hylätään laitoksella yhdestä kahteen vuosittain.

”Selkeää heikennystä on tapahtunut”, Onninen toteaa.

Matematiikan erityispiirre on, että siinä tehdään vähän kirjallisia töitä ja tenttivastauksissa voi käyttää matemaattisia symboleja. Opiskelijat eivät myöskään lue paljon kirjallisia lähdemateriaaleja. Kirjoittamisen ongelmat tulevat esiin vasta graduntekovaiheessa.

 

Peppi Taalas ei halua syyllistää opiskelijoita kirjoittamisen vaikeuksista. Hän arvelee, että ongelmat lähtevät jo lukio-opetuksesta.

”Asiatyyppisiä pitkiä tekstejä kirjoitetaan ja luetaan vähemmän, niin lukiossa kuin vapaa-ajalla.”

Taalaksen mielestä lukiossa ei käydä läpi kyllin haastavia tekstejä ja erityyppisiä tekstilajeja.

”Kuilu lukion ja yliopiston välillä kasvaa”, hän toteaa.

Kielikeskuksessa tilanteeseen on reagoitu muun muassa rakentamalla kirjoittamisen oppimispolkua. Se on ollut viime syksystä lähtien käytössä kasvatustieteissä. Ajatus on, että kirjoittamisen opiskelu olisi mukana opinnoissa alusta maisterivaiheeseen asti.

Kieli- ja viestintäopintojen kokonaisuutta on uudistettu ensin fysiikan ja nyt historian, etnologian ja kemian opiskelijoilla. Apua kirjoittamisen pulmiin saa myös kielikeskuksen tutkimusviestinnän kursseilla ja Tukea kirjoittamiseen -kurssilla.

”Toivon, että tilanteen muuttaminen onnistuu, kun asioita tehdään systemaattisemmin”, Taalas sanoo.

 

MATURITEETTIEN TOP3-TIEDEKUNNAT 2014

Maturiteettien läpäisyprosentti tiedekunnittain vaihtelee vuosittain opiskelija-aineksen mukaan. Vuonna 2014 parhaiten menestyivät seuraavat tiedekunnat:

  • Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
  • Humanistinen tiedekunta
  • Kauppakorkeakoulu

MATURITEETIT JYVÄSKYLÄSSÄ

Maturiteettien hylkäysprosentit kielentarkastusvaiheessa

  • 2011: 5,9 %
  • 2012: 7,0 %
  • 2013: 4,2 %
  • 2014: 5,2 %

Huomauttaen hyväksytyt maturiteetit

  • 2013: 5,5 %
  • 2014: 7,1 %

 

Lue lisää:
Maturiteetti osaksi kurssia (5.3.2015)

  1. Kristiina Kangas

    On hyvä, että opiskelijoiden helkentyneisiin kirjoittamisen taitoihin kiinnitetään huomiota. Silti näin lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana en voi olla tarttumatta Peppi Taalaksen kommentiin, jossa väitetään muitta mutkitta, että lukio-opetuksessa on vikaa: ei lueta eikä kirjoiteta tarpeeksi pitkiä tekstejä eikä tutustuta eri tekstilajeihin. Perustuvatko hänen käsityksensä johonkin tutkittuun tietoon?

    Kuuden pakollisen kurssin aikana ei tehdä ihmeitä, vaikka kuinka luettaisiin ja kirjoitettaisiin monenlaisia tekstejä. Lukemisen ja kirjoittamisen taito kehittyy pitkän ajan kuluessa: taikatemppuja ei opetuksessa voida tehdä. Silti me opettajat yritämme panna opiskelijat lukemaan eri tekstilajien edustajia, tuottamaan itse eri tekstilajeja, katsomaan teatteria ja elokuvaa sekä vielä harjoittelemaan puheviestintääkin. Yritän opettaa parhaani mukaan noin 35 opiskelijan ryhmiä: luetuttaa, kirjoituttaa, viedä teatteriin, kommentoida tekstejä, opettaa oikeakielisyyden normeja, opettaa kirjoittamisen käytänteitä. Siksi tuollaiset kommentit opetuksen heikkoudesta vaikuttavat hyvin ylimielisiltä: minkäänlaisia viittauksia tutkittuun tietoon ei esitetä tai tunnuta muutenkaan tietävän lukio-opetuksen maailmasta.

    Heikentyneet lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat koko ajan kasvava ongelma. Silti en usko, että opettajien syyllistäminen auttaa asiaa. Nyt on meneillään iso kulttuurin muutos, eivätkä opettajat voi olla ainoita kirjallisen sivistyksen ylläpitäjiä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Anneli Kauppinen

    Enpä yhtään ihmettele tällaista tulosta – ainakaan sellaisissa oppinaineissa, joihin voi päästä yo-tutkinnon äidinkielen heikolla arvosanalla tai joiden opiskelijavalinnoissa äidinkielen yo-kokeella ei ole merkitystä. Ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tasoerot ovat nimittäin suuret. Arvosanalla ON merkitystä.

    FT Henna Makkonen-Craigin erinomaisen tutkimuksen perusteella voi sanoa, että lubenterin saaneet suoritukset ovat usein ”varjogenrejä”. On hyvä tietää, että äidinkielen kokeen arvioinnissa vallitseva lempeän sallivuuden eetos päästää lubenterilla läpi varsin heikkoja suorituksia.

    AIHEESTA ENEMMÄN
    Makkonen-Craig, Henna 2010: Ylioppilasaine ja päättökokeen tavoitediskurssi: genre ja varjogenre. – Hanna Lappalainen, Marja-Leena Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.), Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan, s. 206–252. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

    MYÖS: A.Kauppinen, Abien kirjoitustaidoissa on suuria eroja Helsingin Sanomat. Vieraskynä 11.3.2012.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Merja Kauppinen

    Kannattaa huomata vielä se, että lukiseulat eivät ole vieläkään eri koulu- ja opintoasteilla kovin vankat. Vasta hiljattain on havahduttu esim. lukioissa antamaan tukea ja lisäohjausta lukemisen ja kirjoittamisen pulmiin. Miten meillä yliopistossa otetaan lukemisen ja kirjoittamisen tukea tarvitsevat huomioon?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *